Viimeiset tipat tuubista

Välillä käy niin, että kuvittelee jonkun oman tavan olevan universaali käytäntö. Sitten käy ilmi ettei niin olekaan. Tässä yksi esimerkki:

Kun sanon että haluan käyttää jonkun tuotteen loppuun ennen kuin ostan uuden, tarkoitan todellakin loppuun asti. Huuhtelen sampoo-, hoitoaine- ja saippuapulloista viimeisetkin pisarat hölskyttelemällä vettä pullossa. Palasaippuat käytän siihen pisteeseen, että saippua joko kirjaimellisesti katoaa, tai sitten sulatan vanhan palan kiinni uuteen saippuaan. Rasvat käytän loppuun leikkaamalla tuubit kahtia.

Noiden käsivoide- ym. purtiloiden kanssa noudatan aina samaa systeemiä. Kun tuubista ei enää puristamalla tule yhtään mitään, se leikataan poikki suunnilleen keskeltä. Sen jälkeen kaavitaan pakkaukseen jäänyt tuote käyttöön niin, että ensin tyhjennetään ”pohjapuoli”, eli siis se puolikas jossa ei ole korkkia. Yleensä siitä tuotetta suunnilleen yhtä käyttökertaa varten. Sen jälkeen puolikkaan yhdistetään niin, että vastikään tyhjennetystä puolikkaasta tulee tavallaan kansi sille puolikkaalle, jossa on korkki. Siis näin

IMG_0244

Sitä alle jäävää puoliskoa joutuu ehkä hiukan taivuttamaan, että osat menevät sisäkkäin. Tästä on kuitenkin se hyöty, että esimerkiksi rasva ei kuivu vaikka tuubi on halkaistu. Tuote säilyy kokemukseni mukaan hyvänä parista päivästä noin viikkoon. Usein tuosta jälkimmäisestä puoliskosta löytyy rasvaa/hammastahnaa tms. enemmän kuin pohjapuolesta, joten siksi tämä kannattaa tehdä näin päin. Tällä systeemillä ns. tyhjästä tuubista saa yleensä vähintäänkin yhden, mutta usein montakin käyttökertaa vielä irti.

Olin kuvitellut että kaikki toimivat näin, mutta viime viikolla huomasin olevani väärässä. Siksi ajattelin jakaa tämän sillä ajatuksella, että ehkä tästä on iloa muillekin. Onko teillä muita hyviä vinkkejä, joiden avulla saa tiristettyä viimeisetkin rippeet kosmetiikkapakkauksista ulos?

17 vastausta artikkeliin ”Viimeiset tipat tuubista

  1. Samat kikat käytössä täälläkin! Ja minäkin olen luullut että on ihan yleinen tapa, ainakin omassa ystäväpiirissä jaksamme taivastella, kuinka paljon tuubeista löytyy tavaraa vaikka luuli sen puristaneensa ihan tyhjäksi.

    • Tässä oli uutta se, että tuubin voi tuolla lailla sulkea leikkaamisen jälkeen. Pysyy siistinä ja hyvänä!

  2. Mulla on hammastahnatuubeille sellainen puristin, millä saa tiristettyä sieltä viimeisetkin ulos. Saatiin joskus joltain lasten hammaslääkärireissulta tms. Olen nähnyt samanlaisia isommillekin tuubeille.

    • Olen nähnyt sellaisen. Oletko koskaan leikannut auki tarkistaaksesi tuliko todella tyhjäksi? En siis epäile ettei tulisi, mutta kiinnostaa silti 🙂

      • Heh, en oo sitten enää leikannut auki. Täytyy varmaan ihan testimielessä tehdä niin seuraavaksi :-D. Luulen silti, että saavutan itselleni riittävän tason puristimella…

  3. Ihan samalla tavalla olen minäkin toiminut. Joihinkin shampoopulloihin on kauhean vaikea saada vettä menemään sisään ja ne on usein niin paksuja, että niitä on myös vaikea leikata. Se ärsyttää.

    • Koitan aina saada sen korkin kokonaan irti. Usein lähtee vähän voimaa käyttämällä, mutta ei aina. Silloin teen niin, että tyhjästä purkista puhalletaan ensin ilmaa ulos, ja sitten ”imetään” sitä vettä sinne sisälle vaikka suihkusta tai hanasta. TOimii yleensä kohtuudella.

  4. Mäkin harrastan tuota kahtialeikkaamista. Jotkut tuubit on sellaisia, joihin ei kovin paljoa jääkään mitään, mutta toisissa taas on vielä paljonkin tavaraa jäljellä. Mä oon kyllä ajatellut (päinvastoin kuin sinä), ettei sitä varmaan kovin monet tee, kun on niin kiire saada joku uusi tuote käyttöön.

  5. Mäkin teen melkein noin, mutta sitä häntäpäätä ei mun kokemuksen mukaan tartte kaapia ensin vaan riittää kun sen työntää korkkipään päälle, silloin olemassa olevat töhkät työntyy automaattisesti sen toisen sisään. Rasvatuubeissa on yleensä jopa kahden viikon aineet sisässä kun ne on ”loppu”.

    Ruokatuubeissa (esim. mätitahna) on ärsyttävää, että päiväysmerkintä on siellä peräpäässä, josta alkaen tuubia rullataan kasaan. Olisi kätevämpää, että se olisi korkkipäässä.

    • Mä kaavin, koska ensinnäkin leikkaan vasta sitten kun haluan saada tuotetta käyttöön, ja sitten kun pohja on kaavittu puhtaaksi, se ei sottaa sitä korkkipuolta kun palat sujauttaa yhteen.

  6. Alimmaiseen puolikkaaseen leikkaan kapeat melko pitkät V:n muotoiset slaissit kumpaankin reunaan, niin ei tarvi tunkea vaan päällimmäinen sujahtaa nätisti toisen päälle.

    • Itse teen ihan samaa. En osaisi heittää tuotetta roskiin ennen kuin on varmistanut, että on varmasti tyhjä. Minun taktiikka on leikata tuubi yläpäästä auki, ottaa tuotetta reunoilta sen verran kuin tarvitsen ja sen jälkeen sulkea se leveällä muovisella pussinsulkijalla (esim ikeasta). Leikkaan tuubinloppua lyhyemmäksi sitä mukaa, kun laidoilta tuote loppuu. Korkkiosan jämät käytän viimeiseksi. Toki kovin paksuihin tuubeihin pussinsulkija ei oikein taida käydä eikä ole hirmu esteettinenkään (kotiratkaisusta on kyse, joten minua ei haittaa). Ruokatuubeja rullaan vain lopusta alkuun ja shampoot ym. huljutan vedellä. Palasaippuan jämät koitan ”liimata” kiinni uuteen palaan ja nestemäiset lantraan vedellä (tämän tavan hygienisyydestä toki en tiedä). Huulirasvapuikosta kaavin loput pieneen entiseen huulirasvarasiaan tai otan sormella suoraan puikosta.

      • Tämä oli mulle uusi keino, mutta ilmeisesti toimiva myöskin! HUulirasvoja en ole kaapinut, mutta toisaalta en muista milloin viimeksi olisin huulirasvaa käyttänyt. Laitan perusvoidetta tai Bepanthenia jos tarve vaatii.

Jätä kommentti