Tuhlaa ja säästä

Luin äskettäin Hannele Lampelan kirjoittaman kirjan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta. Kirja on sekoitus konmaria, talousneuvontaa ja hyvinvointiopasta. Pääpaino on raha-asioissa, ja etenkin painotetaan vaateshoppailuun liittyviä asioita. Kirjassa puhutaan myös pukeutumisesta ja kauneudesta yleisesti. Kirjan kohderyhmänä lienee parannusta havittelevat himoshoppaajat, ja koska en lainkaan kuulu siihen joukkoon, sisällöstä aika iso osa menee tavallaan ohi. Kauneus- ja pukeutumisneuvot ovat tuttuja kaikista naistenlehdistä, mutta oli kiinnostavaa lukea rahankäyttöön ja vaatteiden osteluun liittyviä neuvoja ja näkemyksiä. Hyviä neuvoja ne pääasiassa olivatkin, minäkään en kannata luotolla ostelua tai päätöntä tuhlaamista.

Kiinnostavin ehdotus oli kuitenkin se, miten sekä säästää että tuhlata yhtä aikaa. Hannele ehdottaa, että sen jälkeen kun kiinteät kulut on vähennetty palkasta, jäljelle jäävä summa jaetaan kahtia. Puolet laitetaan säästöön ja puolet taas käytetään juuri niin kuin itse haluaa. Tämä on aika kätevän oloinen systeemi, joka toimii myös silloin, kun tulot ovat epäsäännölliset. Tällaisella puolet ja puolet -systeemillä säästöjä kertyy joka kuukausi (mielestäni ihmisellä olisi hyvä olla taloudellinen turvatyyny) mutta toisaalta huvituksiin jää aina rahaa. Se on sitten omassa päätösvallassa, miten huvitteluun tarkoitetut rahat haluaa käyttää. Minusta on nimittäin myös hyvä juttu, ettei yritä elää niin ettei anna itselleen lupaa ostaa mitään. Siitä syntyy vain niitä hulluja ostohimoja. Toisaalta eihän sitä koko summaa ole pakko hummailla, vaan siitä voi säästää jotain isompaa ostosta varten.

Tykkäsin myös kirjassa luetelluista ”Himoshoppaajan salaisista nikseistä”, ehkä siksi että ne ovat myös minun käytössäni (tuttu tuntuu aina mukavalta). Esimerkiksi, että jos haluaa oikeasti säästää rahaa  mutta siitä huolimatta ostaa laadukasta ja kallista, kannattaa ostaa kaikki alesta. No näinhän minäkin yleensä teen: olen samaa mieltä, että 10% alennus ei oikeasti ole alennusta nähnytkään, vaan että oikeasti alan kiinnostua vasta siinä 40% tienoilla.

Lampela neuvoo, että kannattaa ostaa väärää sesonkia, koska sitä saa yleensä edullisesti. Eli keväällä talvikampetta ja syksyllä bikineitä ja sandaaleita. Tämä on kinkkisempi neuvo. Periaatteessa olen samaa mieltä, juuri noin kannattaisi tehdä. Käytännössä tulee kuitenkin pari ongelmaa vastaan. Ensinnäkin jos toimii näin, täytyy olla hyvin selkeästi tiedossa mitä haluaa ja tarvitsee, jotta voi napata juuri täsmälleen sen vaatteen, joka kaapista puuttuu. Tämä on ihailtavaa jos se onnistuu, mutta itselläni ei välttämättä ole aina niin selkästi selvillä, mitä haluan. Toinen ongelma liittyy siihen, että onko tuo lopulta säästöä vai ei. Jos ostaa talvisaappaat toukokuussa, niitä täytyy sitten säilyttää jossakin puoli vuotta, ennen kuin käyttöä löytyy. Toisaalta voi miettiä, haluaako kiinnittää sen rahasumman puoleksi vuodeksi tavaraan, jota ei käytä. Teoriassa sama raha voisi kasvaa korkoa sijoitettuna johonkin yli sen kauden jolloin käyttöä ei ole, ja sitten investoida sen siinä vaiheessa, kun todellinen tarve löytyy. Kolmanneksi tulee mieleen, että jos tykkääkö ostetusta vaatteesta yhtä paljon enää silloin, kun se otetaan käyttöön, vai tekisikö siinä vaiheessa mieli sittenkin jotain muuta. Sanoisin, että neuvo on hyvä, jos sitä täydentää sillä ettei saa ostaa mitään muuta kuin TÄYDELLISTÄ. Jos löytää täydellisen vaatekappaleen, jota tietää käyttävänsä vuosikaudet, on ihan sama joutuuko sitä ensin säilyttelemään muutaman kuukauden. Jos taas ostaa jotain ihan kivaa siksi, että se juuri nyt sattuu olemaan tavallista halvempaa, kannattaa vielä harkita.

Hannelen väitetään kirjoittavan blogia nimeltä Rakkaudella Hannele, mutta en saa sitä toimimaan millään laitteella, joten en voi linkata sitä tähän. Sen sijaan löysin YLEn sivuilta 24 minuuttia kestävän haastattelun, jossa Hannele kertoo kirjastaan.

8 vastausta artikkeliin ”Tuhlaa ja säästä

  1. Häh? Tietenkin minä aina tiedän mitä minulta puuttuu. Jos talvikengät alkavat näyttää siltä, että tämä oli niiden viimeinen talvi, kuljen kevätaleissa silmät auki ja hyvät kengät löytäessäni ostan ne ja heivaan vanhat. Talvikengät viettävät joka tapauksessa 8-9 kk vuodesta kaapin kätköissä. Miksi se uusien popojen kanssa olisi joku kynnyskysymys? Seuraavana talvena en vilkuilekaan kenkäosastolle. Ei tarvitse jossitella olisivatko nämä paremmat vai eivät. Aika sijoittajavelho saat olla, jos saat alennuskenkiin käytetyn rahan poikimaan alennusprosentin verran muutamassa kuukaudessa.

    Monet juhlat ovat hyvin ennakoitavissa etukäteen: lasten joulu- ja kevätjuhlat ovat joka vuosi, rippi- ja yo-juhlat tiedetään vuosia aiemmin. Ennakoiminen kannattaa erityisesti erikoisemmissa juhlissa, kuten helsinkiläislasten nelostentansseissa.

    • Häh itsellesi. Minä en todellakaan ole varma, että jos nyt puuttuu bikinit, tarvitsenko niitä todella vuoden päästä. Voihan olla että matkoja ei tule ja koko kesä sataa vettä. Sitten kun parin vuoden päästä olisi tarvetta, voi koko, väri tai malli olla väärä. Juuri nyt puuttuu syysnilkkurit, mutta ei niitä ollut keväällä alessa, ei ainakaan niin täydellisiä että olisin halunnut ostaa. Mutta tähän varmaan vaikuttaa se, että ihmisillä on erilaiset kriteerit käyttövaatteilleen. Skaala on aika laaja riittävän hyvästä täydelliseen.

  2. Mä kuulun myös siihen kategoriaan, joka tietää kyllä hyvinkin puoli vuotta ennen vaatteen käyttöpäivää, että tuleeko siitä pitämään vai ei. Hyvin harvoin mulle ylipäätään käy niin, että jos olen ostanut kivan vaatteen, niin en siitä jossain vaiheessa enää pitäisi. Tai no, tänä kesänä totesin parin yli kymmenen vuotta kestäneen vaatteen kohdalla, että ehkä toi parikymppisenä ostettu vaate ei enää kolmekymppisen silmään näytä hyvältä 😀

    Teen siis paljon tuota, että ennakoin ja ostan etukäteen. Viimeksi ostin hautajaismekon, vaikka hautajaisia ei (toivottavasti!) ole luvassa aikoihin. VIimeiset kolmet (ainakin) hautajaiset olen kuitenkin harmitellut, kun mulla ei ole asiallista ja ajatonta mustaa hautajaisiin(kin) sopivaa mekkoa, ja kun sekä omasta että miehen suvusta löytyy vanhoja ja sairaita, niin ostin sopivan (ja loistavassa tarjouksessa olleen) mekon jo valmiiksi kaappiin. Hautajaisetkin tulee aina niin lyhyellä varoitusajalla, ettei mun ruumiinrakenteella olevalle ihmiselle oikein hetkessä tahdo löytyä mitään. Ja toki se mekko on monikäyttöinen, että menee melkein missä vaan tilanteessa, ei ainoastaan hautajaisia varten 🙂

    • Luin vastikään jostain sellaisen viisauden, että toimivassa kaapissa löytyy yksi täydellinen asu kaikkiin tilanteisiin. Taisi itse asiassa olla Rinnan blogissa! Hautajaisasu on yksi sellainen. Mutta siinä on se hyvä puoli, että pikkumusta (tai -lila tai -tummansinen) menee moneen muuhunkin tilaisuuteen hyvin. Minulla oli yksi musta jakkupuku tuollaisia tilaisuuksia varten. Nyt se ei taida enää mahtua, joten pitäisi hankkia musta jakku, jonka yhdistää noihin mekkoihin.

  3. Minä ymmärrän kyllä hyvin tuon dilemman, ettei etukäteen ostettu vaate välttämättä enää käyttöhetkellä olekaan mieleen. Vaikka tietääkin mitä on tarvitsemassa, ei aina ole helppoa tietää minkälaista tarkalleen on hakemassa. Lisäksi ei saa kovinkaan paljon laihtua tai lihoita, tai upouusi vaatekappale jää vääränkokoisena kaappiin.

    Lapsille en edes uskalla ostaa vaatteita kovin pitkälle etukäteen kun ei tiedä, paljonko he milloinkaan kasvavat.

    • No siis juuri tämä! Siksi minusta väärän sesongin ostaminen on vähän riskaabelia. Paitsi jos todellakin löytää täydellisen vaatekappaleen. Mitä pidempi säilytysaika, sitä suurempi riski sille, ettei ostos enää miellytä kun se pitäisi ottaa käyttöön.

  4. Minusta tuo laadukkaan ostaminen (vain?) kunnon alennuksista on vähän kyseenalainen kohta. Siis ehdottomasti neuvo, jota kannattaa noudattaa, jos on oikeasti tiukka budjetti, mutta noin muuten, vähän niin kuin koko kansan säästämisneuvona, suoraan sanottuna aika epäreilu.

    Laadukasta tuotetta saa erityisesti pienistä liikkeistä – no, toki isommistakin, mutta monesti pikkuliikkeet panostavat juuri laadukkaaseen tavaraan ja usein myös päälle hyvä palveluun – ja pienille liikkeeille se kaikki sisääntuleva raha on erittäin tärkeää edes jonkun näköisen pärjäämisen kannalta. No, toki, saattaa olla isoillekin liikkeille, kuten tässä on viime aikoina jo pariin otteeseen todistettu kun isompiakin yrityksiä menee nurin.

    10 % ale ei tunnu omassa kukkarossa juurikaan, 40 % taas on sellainen, josta tarvetavaraa kannattaa jo ostaa. Kauppialle taas tuosta jälkimmäisestä ei jää enää juuri mitään käteen. Jos kauppias päättääkin, että ei alennuksia juuri sen takia kovin usein anna, niin toisten liikkeiden alennusmyynnit vie silti asiakkaat. Minusta on kurjaa, kun iso osa ihmisistä kyttää nimenomaan niitä hyviä alennuksia, vaikka rahaa saattaisi oikeasti käytettäväksi ollakin. Sillä on lähinnä surullisia seurauksia. Itse haluaisin, että sitä laadukasta on oikeasti jatkossakin tarjolla.

    • Täytyy varmaan vähän täsmentää. Havittelen usein vaatteita, jotka normaalihinnalla ovat niin kalliita, ettei minulla ole niihin varaa. Mutta alennettuina ne mahtuvat budjettiin. Kauppiaiden katteita olisi tietysti hienoa tukea, mutta kyllä oma kukkaro tässä kohtaa vie voiton. Kun kyse on jostain yrittäjävetoisesta pikkuputiikista, tilanne on tietenkin enemmän sellainen kuin kuvailit. Mutta asioin sellaisissa melko harvoin, nämä aleostokset tulee yleensä tehtyä tavarataloista tai jonkun merkin omasta myymälästä.

      Jälkimmäisestä on esimerkki eiliseltä. Olin ostamassa lapselle vaatteita Popin liikkeessä. Siellä oli poistorekki, jossa roikkui nätti ja sopiva t-paita 8€. Normaalisti niiden hinta on siinä parinkympin tienoilla. Ostin paidan, koska tiesin sille tulevan käyttöä, ja koska hinta oli niin alhainen. Arvelen, että kauppiaalle on edullisempaa myydä paita vaikka nollakatteella, kuin ottaa myymättä jääneen paidan käsittelykustannukset itselleen.

Jätä kommentti