Polveilevaa pohdintaa vaatemääristä

Olen ajatellut viime aikoina ajatellut vaatteitani. Taustalla on tämä (englanninkielinen) artikkeli siitä, miten valtavat määrät Pohjois-Amerikassa tuotetaan vaatejätettä. Tuon jutun lukemisesta tuli vähäksi aikaa lähes fyysisesti pahoinvoiva olo. Vaikka kyse ole eri maasta ja eri kulttuurista, en koe, että omat kulutustottumukset olisivat valovuoden päässä tuossa kuvatusta.

Artikkelissa kuvattiin niitä vaatemääriä, jotka Amerikassa heitetään pois joka vuosi. Määrä on on niin valtava, että sitä ei oikeastaan pysty edes kuvittelemaan. Iso osa kannetaan Goodwilliin tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, joka myy käytettyjä vaatteita eteenpäin. Mutta vain osa todella myydään uudelleen käytettäväksi, ja suuri osa kuljetetaan kehitysmaihin. Siellä ne aiheuttavat monenlaisia ongelmia; kansantalouteen, köyhyyteen ja ympäristöön liittyviä muiden muassa. Eikä se muutenkaan ole mitenkään järkevää, että ensin vaate tuotetaan esim. Kiinassa, sitten se roudataan sieltä USAaan, jossa vaate myydän ja sitä käytetään ehkä kerran pari. Sen jälkeen se kuskataan monen mutkan kautta jälleen toiselle puolelle maapalloa, kenties Intiaan tai Meksikoon. Ajatelkaa, millainen ekologinen selkäreppu yhdelle vaatteelle kertyy!

Artikkelin mukaan amerikkalainen ostaa vuodessa keskimäärin 60 vaatetta. Se tarkoittaa, että joka viikko uusi vaate, ja parhaimpina kaksi. Olen nyt pitänyt kirjaa omista ostoksista vuoden alusta lähtien. Voin paljastaa, että kokonaislukumäärä on nyt 36. Eli ollaan yli puolenvälin tuota amerikkalaista keskiarvoa, ja vielä on viisi kuukautta tätä vuotta jäljellä. Tiedän jo nyt, että minimissäänkin tulen vielä ostamaan ainakin yhdet kengät tänä vuonna, ja erittäin todennäköisesti pipon, sormikkaat, mahdollisesti urheiluvaatteita ynnä muuta. Tämä on ollut pysäyttävä havainto. Olen myös laittanut ison pinon vaatteita kiertoon. En mitään uutta tai sopivaa, mutta niistä vanhoista ja väärän kokoisistakin on syntynyt aikamoinen kasa.

Tämän oman excelin ja tuon artikkelin yhteisvaikutus oli se, että aloin vakavasti harkita, että eläisin vuoden ostamatta uusia vaatteita. MITÄÄN uusia vaatteita. Jos olen pelkästään tämän vuoden aikana ostanut 11 paria sukkia ja sukkiksia, miten on mahdollista, etten muka pärjäisi niillä kokonaista vuotta? Kun näitä pohdintoja on peilannut omassa lähipiirissä, on saanut mielenkiintoisia vastauksia. Esimerkiksi, että ei niitä sukkia pitäisi oikeastaan laskea mukaan ollenkaan. Tästähän on puhuttu ennenkin – lasketaanko sukat vai ei? Minusta lasketaan, vaikka ne olisikin käyttötarvikkeita, joita on aika ajoin uudistettava. Kaverin mielestä sukat eivät ole ”vaatteita”, vaan käyttötavaraa joka ei kuulu samaan ryhmään kuin vaikka juhlamekot.

Toinen, vähän erilainen näkökulma tuli eräältä vanhemmalta sukulaiselta. Hän sanoi suunnilleen näin: ”Älä rupea tuollaiseen hullutukseen. Sinä olet vielä nuori ja nätti, nauti siitä pitämällä kauniita vaatteita. Ehdit kulkea vanhoissa rytkyissä myöhemminkin. Jos et nyt ota iloa irti siitä, että kaikki kauniit vaatteet näyttävät hyviltä päälläsi, kadut sitä myöhemmin.” Hän oli ohjeessaan vilpitön ja ajatteli minun parastani. Hän itse on reilusti yli 60-vuotias, ja neuvo perustui siis omiin kokemuksiin. Aloin tietysti heti miettiä, mitä jos siinä kävisikin juuri noin. Mitä jos jälkeenpäin kadun katkerasti sitä, etten ostanut mitään kivaa? Mitä jos juuri ensi vuonna tulisi vastaan maailman täydellisin vaate, jossa näyttäisin eleganssin huipentumalta, mutta en voisi ostaa sitä typerän päätöksen takia?

Nämä vaatemäärät on vähän sama juttu kuin lihansyönti. Vähitellen alkaa vaan tuntua siltä, että vähentää pitäisi. Ei siksi, että se olisi terveyden tai talouden kannalta välttämätöntä, vaan siksi, että se tuntuu oikealta. Tai että oikeastaan sen vanhan tavan jatkaminen alkaa tuntua yhä enemmän jotenkin väärältä. Olen vähän kyllästynyt siihen, että tavaroita verrataan ylipainoon, mutta seuraava analogia tuli kuitenkin mieleen: Eräs käytännöllisimmistä ohjeista, jonka painonhallinnan suhteen olen kuullut, on että rupeaa  syömään ja liikkumaan siten, kuin ihannepainossa oleva ihminen söisi ja liikkuisi. Minulle on tullut samanlainen olo monien ekologiseen elämään liittyvien juttujen suhteen. Elänkö nyt siten, että jos kaikki eläisivät samalla tavalla maailma pelastuisi?

Luulen että ehdin tätä asiaa pohdiksella täällä syksyn aikana vielä moneen otteeseen. Onko joku muu miettinyt samoja juttuja?

43 vastausta artikkeliin ”Polveilevaa pohdintaa vaatemääristä

  1. Käytettyjä vaatteitahan voi ostaa. Itse olen nyt ollut ilman uusia vaatteita uudesta vuodesta lähtien, eikä se ole vaikeaa. Tosin itse voisin kyllä lopettaa kirppisvaatteidenkin oston… Eniten tässä auttaa luopuminen trendeistä. Omalla kohdallani se on helppoa, vaikka pukeutuminen onkin minulle tärkeää, sillä minulla on vahvahko oma tyyli. Nyt 27-vuotiaana minulla on vaatteita, jotka olen ostanut kirpparilta ja joita olen käyttänyt yli 10 vuotta. 🙂

    Uusien vaatteiden ostamisen vähentämisen tai lopettamisen koen itsekin ympäristön ja tulevaisuuden kannalta välttämättömänä, mutta myös terveyden. En halua uusissa vaatteissa olevia myrkkyjä päälleni, enkä myöskään niitä valmistavien työntekijöiden päälle, joten valitsen käytettyä ja useaan kertaan pestyä.

    Saan tästä blogista paljon hyviä vinkkejä. Tällaiset postaukset sitten aina yllättävät… Miksi se täydellinen vaate tulisi vastaan jossain epäeettisessä ja epäekologisessa liikkeessä? Kannattaako niissä ylipäänsä asioida tai käydä kiusaamassa itseään? Miksi ekologinen vaate ja kulutuskäyttäytyminen johtaa mielessäsi ryysyissä epätyylikkäänä kulkemiseen? Itse en ole joutunut tinkimään mistään pukeutumisessani, paitsi halpakaupoissa tehdyistä impulssiostoksista, joita kukaan ei muutenkaan tarvitse.

    Tsemppiä vähentämiseen!

    • En oikeastaan asioi noissa halvoissa ketjuliikkeissä. Mutta en osaa sanoa, onko kalliimmat vaatteet ekologisempia? Miten määritellään epäekologinen liike? Minulle kirppisten suurin este on se, että siellä on täysin satunnaisia tavaroita satunnaisessa koossa. Minulla ei riitä hermot siihen, että jaksaisin pläräillä läpi jokaisen kirppiksen etsiessäni jotain tiettyä vaatetta. Haluan priimaa ja sopivaa, en halua tehdä kompromisseja. Jos menen liikkeeseen jonka valikoimista olen usein löytänyt itselleni sopivia vaatteita, todennäköisyys vaatteen löytymiselle on paljon suurempi.

      Mietin että miksi yllätyt näistä postauksista? Ekologisuus on tärkeää, mutta se ei ole läheskään aina ylin tai ensimmäinen asia, joka on mielessä kun teen valintoja elämässä. Se ei silti tarkoita sitä, että eläisin hirveän epäekologista elämää. En ajattele, että muuttuisin epätyylikkääksi, jos jättäisin vuodeksi vaatteet ostamatta – minullahan on kaappi täynnä kivoja vaatteita! Pikemminkin tuo kommentti sai kyseenalaistamaan koko idean, että onko se tarpeellista tai järkevää, mitä siitä itselleni saan ja mistä joutuisin luopumaan.

      En yritä väittää että näissä pohdinnoissa olisi piinkova logiikka, mutta harvemmin ihmiset ovat 100% loogisia. Näkisin, että en varmaankaan ole ainoa, joka pohdiskelee vähän samaan suuntaan, ja haluan näillä kirjoituksilla tehdä näkyväksi sen, mitä minä todellisuudessa ajattelen. Esimerkiksi että ekologisuus on tärkeää, mutta niin on ulkonäkökin, joskus jopa yhtä tärkeää.

      • Ekologisena näkisin esimerkiksi tässä listassa olevat liikkeet: http://www.vihreatvaatteet.com/kaupat/ , joskin lista taitaa osin olla vanhentunut. Käytettyjä vaatteita myydään myös muualla kuin kirppareilla. Second hand -liikkeissä on mahdollista saada myös palvelua, mikä sitten toki näkyy hiukan hinnassa.

        Jep, ollaan sitten aika eri linjoilla. 🙂 Mulle ekologisuus on ehdottomasti tärkeämpää kuin ulkonäkö, mutta siitä huolimatta en joudu kulkemaan resuisena tms. Kiitos hyvästä blogista kuitenkin.

        • Kiitos kiinnostavasta linkistä. Se ei ollutkaan ennestään tuttu. Kun myin omia vaatteita, katsastin tietenkin tarjonnan myös itseäni varten, mutta kivat vaatteet olivat kaikki väärässä koossa.

          Mutta ei nämä erilaiset linjat haittaa, ainakaan minua 🙂 Kiva että viihdyt vaikka välillä näkökulmat yllättävät!

    • Tuota noin, miten vaatteen valmistanut saisi vähemmän myrkkyjä itseensä sillä, että ei osta jo tehtyä vaatetta? Nämä asiat ei muutu ostamattomuudella, ei tosin ostamallakaan. Näihin pitää vaikuttaa aivan toista kautta. Miten, se onkin jo sitten aika vaikea kysymys.

      Ymmärrän vähentämisen logiikan, ja kannatan sitä, mutta kannattaa tiedostaa että ostamattomuus ei muuta halpavaateteollisuuden suuntaa vielä vuosiin tai vuosikymmeniin, jos koskaan. Jos me täällä emme enää osta niitä, siirtyy tarjonta vain muualle. Nuo vaatevuoret on aivan kauheita. Usein ostolakkoilusta kärsivät kuitenkin juuri ne väärät tahot, hyviä tuotteita tuottavat, eivät ongelman aiheuttajat. Ja kuinka monta kertaa löydämme kirpparilta vastuullisesti ja hyvin tehdyn vaatteen? Like never. Eivät ne päädy sinne. Ne on useimmiten niitä halvalla tuotettuja eli alkuperäinen ongelma ei poistu, toki elinkaari tuotteella pitenee, mikä on hyvä asia.

      Vähän sama ajatus kai on ei-mainoksia -talouksilla siinä, että se vähentäisi painetun paperin määrää. Ei se vähennä. Ne eivät tule noista luukuista sisään, mutta niitä painetaan todennäköisesti ihan yhtä paljon. Kampanjamäärät lasketaan talouksien mukaan, ei siellä kai kukaan raportoi montako talouksista on ei-mainoksia -talouksia. Se siis helpottaa yksittäisen talouden omaa paperikuorman roudaamista, mutta ei sillä muuta vaikutusta kai ole. Paperi (toivottavasti) päätyy kierrätykseen vain muualla. Voi olla ja toivottavasti onkin niin, että nykyään tiedetään painosmäärät paremmin, mutta ainakin se on ollut kovin pitkä tie, jossa todellisuus ja ekologinen tahtotila eivät ole kohdanneet vuosikymmeniin.

      Loogisempaa olisi olla enää ostamatta huonosti tuotettua ja olla valmis maksamaan kunnon hinta hyvin tehdyistä ja samalla ekologisista vaatteista ja tuotteista ja käyttää niitä pitkään pitäen niidenkin määrä kohtuullisena. Hyvä hinta pitää maksaa sen takia, että tuottaja voi tuottaa seuraavankin tavaran vastuullisesti. Sama ruuassa. Vain tarjoamalla tuottajalle kunnon hinta, voidaan luoda edellytykset sille, että saamme laadukasta ja vastuullisesti tuotettua ruokaa.

      Asioille silti kannattaa edes yrittää tehdä jotain eikä vaipua epätoivoon. Täytyy miettiä keinoja, jotka oikeasti auttavat. Ja nähtävä isoja kokonaisuuksia, että niitä oleellisia pyöriä saa oikeasti käännettyä. Ahistushan siitä tulee, mutta yritetään. On hyvä myös huomata, että todennäköisesti meillä on jo kutakuinkin kaikki, mitä voi tarvita.

      Nämä siis yleisenä pohdintana, ei syyttävänä sormena ketään kohtaan, toimin itse hyvinkin epäloogisesti ja -ekologisesti ja välillä havahdun miettimään… Ja sitä mietin usein, mikä on esimerkiksi oman ostamiseni takana oleva todellinen syy. Mitä tarvetta ostaminen oikeasti tyydyttää? Tavaraan tai sen tarpeeseen se ei aina liity.

      Näennäisekologia ja ihmisten käyttäytyminen on niin mielenkiintoista…

      • Luulen, että noiden vaatteiden kemikaaleihin liittyy se, että mitä useammin vaate on pesty, sitä vähemmän siinä on mitään ”ylimääräistä”. Usein uusissa vaatteissa voi olla erikoinen haju, joka tulee juuri jostain säilöntäaineesta tai vastaavasta. Ne häipyvät pesussa vähitellen.

        Sen sijaan siitä olen eri mieltä, ettei ostolakolla olisi mitään merkitystä. Yksi ihminen ei voi lopettaa halpatuotantoa omilla ostolakoillaan, mutta jokainen voi tehdä oman osuutensa. On kyynistä ajatella, että ihan sama mitä tekee, mikään ei muutu kuitenkaan. Muutos lähtee aina liikkeelle jostakin. Vaikutan omalla käyttäytymiselläni ensisijaisesti omaan tuttavapiiriini, joka taas vaikuttaa omaansa ja niin edelleen. Otetaan esimerkiksi aikakauslehdet: kun ihmiset siirtyivät nettiin, he eivät enää tilanneet lehtiä. Kun enää ei tilata lehtiä, mainostajat eivät kiinnostu. Kun mainostajat eivät kiinnostu, lehtien kannattavuus laskee jyrkästi ja niitä julkaistaan vähemmän kuin ennen. Tämä näkyy jo paperin kysynnässä.

        Muuten olen kanssasi samaa mieltä, että ensisijaisesti kannattaa panostaa laatuun. Eri asia sitten on, että mistä sellaisen tunnistaa…

  2. Olen Jenni kanssasi ihan samaa mieltä! Olisin voinut kirjoittaa juuri samoin. Itsekin pohdin ihan samoja asioita. Minä en halua aikaani käyttää ostoksiin yhtään enempää kuin on pakko, siksi en asioi kirppareilla. Teen kaikki mahdolliset ostokset netissä, koska haluan käytää vapaa-aikani muuhun. Harmi, kun täällä ei voi vielä tilata ruokakaupan ostoksia kotiin..
    Vaatteiden ostolakkoa olen miettinyt myös, mutta sitä ennen minulla pitäisi olla kaikki tarvittava. Nyt ei ole, aina joku vaat eon rikkoutunut tai puuttuu muusta syystä. Nyt tarvitsen esimerkiksi urheilutakin talveksi. Olen päässyt vaatteideni kanssa siihen tilanteeseen, etten enää osta turhaa! Ennen ostin milloin mitäkin. Nyt ikeasti mietin, tarvitsenko. Enkä osta enää melkein hyvää, vaan vasta sitten, kun löydän sen juuri oikean. Siihen voi mennä aikaa.

    • Pienistä jutuista syntyy suuri vaikutus, toivon niin. Nyt meidänkin paikkakunnalle tuli muovinkeräyspiste, toivottavasti joku muukin sen minun lisäkseni on huomannut. Koitan olla ekologinen silloin, kun pystyn. Aina ei aika tai jaksaminen riitä, kaikkea en tiedä. Kaikkea en voi tehdä, mutta teen sen, minkä voin.
      (Ja minunkin ajatukset voi olla hyvin epäloogisia ja sekavia, tämäkin kirjoitus oli tällainen nopea ajatuksenvirtainen tuotos..)

      • Blogeissa ja somessa muutenkin on välillä se ongelma, että ihmiset kertovat hyvin valittuja paloja itsestään ja ajatuksistaan. Minä haluan kirjoittaa avoimesti siitä, miten ekologisten valintojen tekeminen ei ole aina yksinkertaista, tai helppoa, tai loogista. Epäilen nimittäin että suurin osa ihmisistä haluaisi toimia tietyllä tavalla, mutta on inhimillistä silti toimia toisin. En myöskään halua esittää pyhimystä. Jos mukavuus vielä välillä voiton, on minusta pidemmän päälle parempi kertoa että näin kävi, ja pohtia omia ratkaisujaan, kuin esittää täydellisen ekologista tyyppiä. Sellainen en todellakaan ole, olen vaan ihan tavallinen. Niin kuin suurin osa meistä!

  3. Minä ostaisin mielelläni käytettyjä vaatteita, MUTTA, koska minunkin mielestäni kirpputorien kierteleminen on todella aikaa vievää ja raskasta, se ei käytännössä ole vaihtoehto. Lisäksi alueella toimivilla kirpputoreilla suuri osa myytävistä vaatteista ovat tyyliä HM ja Kappahl, niin 99% vaatteiden kunto on melko huono tai korkeintaan ok. Mutta uusien ostamisen yritän karsia minimiin. Sekin on vaikeaa joskus. Vaikkain ajattelen että ostan vain tarpeeseen on hyvin venyvä käsite, milloin jotain oikeasti tarvitsee. Keväällä ostin jouksutakin. Harrastan lenkkeilyä muutaman kerran viikossa eikä minulla ollut ennestään jouksutakkia. Takki on tuulen ja vedenpitävä ja todella kevyt. Olen käyttänyt sitä aina, kun sää on sitä vaatinut. Aiemmin käytin fleeceä tai collegehupparia (kumpikaan ei pidä vettä ja epämukavampi päällä lenkillä). Tarvitsinko siis tuota uutta takkia?

    • Erittäin hyvä pointti, eihän kirppikseltäkään kannata ostaa huonoa laatua. Mitä juoksutakkiin tulee, mielestäni tarvitsit sen. JOs käyttöä tulee useampi kerta viikossa, ei asiaa tarvitse mielestäni sen enempää problematisoida. Enemmän kyseenalaistaisin sellaisia ostoksia, joille on käyttöä kerran vuodessa.

    • Minäkään en jaksa etsiä sekavilta kirppiksiltä vaatetta silloin harvoin, kun tarvitsen jotakin. (Alusvaatteet ja sukat samoin kuin kengät ostamme aina uutena, ja niille on löytynyt aika hyvin vakiostopaikat.) Tytär kasvuiässä on tarvinnut enemmän vaatteita ja olemme käyneet Pelastusarmeijan Second Topissa, kun siellä vaatteet ovat hyvin esillä ja siistejä. Ei tuhraannu ylimääräistä aikaa, ja olemme tehneet hyviä löytöjä tarpeeseen. Jos esillä olevissa vaatteissa on jotakin puutteita, ne on aina mainittu erikseen hintalapuissa. Ei käy kuten joskus kävi jollain itsepalvelukirppiksellä, että vaate, lapsen trikoomekko, oli pantu sievään kuntoon ja pesun jälkeen kotona näkyi pikku reikää koko helma täynnä. :/

      • Tässä on selkeästi yksi yhdistävä tekijä meille, jotka emme osaa kirppareilta shoppailla: etsimisen ja löytämisen vaiva.

  4. Minusta on järkevää harkita vaateostokset tarkkaan ja kyseenalaistaa mielitekoja, mutta miksi kiusata itseään totaalisella ostokiellolla määräajan? Ajatus ostokiellosta on houkutellut minuakin, ja kirjoitukset muiden ostokieltokokemuksista inspiroivat, mutta arkijärki on tähän asti voittanut. Ei elämästä kannata tehdä hankalampaa itse keksityillä rajoituksilla. Jokainen toki tekee valintansa kunkin asian suhteen omien arvojensa mukaisesti.

    • Mulle tuli jotenkin niin kauhea olo tuosta jutusta, että ensimmäinen reaktio oli että en osta enää IKINÄ MITÄÄN. Mutta olet oikeassa ja samaa olen tässä viime päivinä ajatellut itsekin. Täydellinen kielto on kiinnostava kokeilu, mutta tuollaiset itse asetetut rajoitukset eivät välttämättä ole kovin järkeviä, vaikka ensireaktio olisikin äärimmäinen, kuten minulla. Sen sijaan voisin kyllä haastaa itseni rajoittamaan shoppailua tietyillä periaatteilla. Näistä lisää myöhemmin.

  5. Minusta tuo sukulaisesi kommentti oli tavallaan aika viisas. Itse nimittäin olin parikymppisenä melkoinen vaateaskeetti, ja nyt neljääkymmentä lähestyessä se ehkä hiukan kaduttaa – ei sentään paljon kuitenkaan. Itselleni kirppikset ovat olleet paras vaatteenostopaikka jo pari vuosikymmentä, sillä ostan sieltä fiiliksen mukaan, ja strategia on ollut toimiva. Jos haluan jotakin aivan tiettyä, teen sen mieluummin itse, koska en kumminkaan löydä kaupasta juuri haluamaani versiota. Esimerkiksi nyt pitäisi neuloa musta pikku bolero, ja varmaan sen talven aikana teenkin. – Ompelijan käyttäminen voisi kohdallasi olla toimiva ajatus. Jospa ne mittojen mukaan teetetyt vaatteet olisivat niin ihania, että mieliteko uusiin vallan katoaisi. (Ulkoilu- ja urheiluvaatteet ovat sitten asia erikseen. Minusta ne kyllä tohtii ostaa uutena esim partiokaupasta.)

    • Erittäin kiinnostavaa kuulla! Luulen että teillä on sama ajatus taustalla. En ole ikinä ollut sellainen himoshoppaaja, että olisin huvikseni lähtenyt ostelemaan vaatteita. Nämä rajoitusajatuksetkin ovat hiipineet mieleen vasta ihan viime aikoina. Tuo ompelijalla teettäminen voisi tosiaan olla vaihtoehto. Sitten kun on joku todella akuutti tarve! Itse en osaa tehdä, mutta voisin kuvitella kyllä käyttäväni ompelijaa. Tähän asti olen käyttänyt vain korjauksiin, erittäin hyvällä menestyksellä.

  6. Äitini leikkasi vanhat vaatteet matonkuteiksi ja kudotutti räsymattoja. Käytössäni on edelleen näitä 30-40 vuotta sitten kudottuja mattoja. On ihan hyvä ekologinen ikä. Jossakin vaiheessa muuttuvat tietysti jätteeksi nämäkin. Itselläni on tietysti huono omatunto siitä, kun en harrasta vaatteiden kierrätystä matoiksi.

    Finlaysonilla oli kampanja – keräsivät vanhoja lakanoita ja niistä on kudottu mattoja.

    On hyvä lukea eri näkökulmia vaatteiden ostoon, saa uusia oivalluksia. Omaa vaatekaappiaan tarkastelemalla oppii myös; mitä yhteisiä nimittäjiä on vaatekaapin pitkäikäisillä luottovaatteilla?

  7. Ihan huomaamatta voi tulla ostaneeksi vaikka kuinka paljon vaatetta, vaikka ei mitenkään koe himoshoppailevansa. Ja sitten niitä saa lahjaksikin ja milloin mitenkin tupsahtaa elämään. Itse olen kyllä sitä mieltä, että jonkinlainen ”kylmä kalkkuna” voi toimia vaatesuhteen tervehdyttäjänä ja auttaa huomaamaan kuinka vähät hankinnat ovat oikeasti tarpeen. Jos nyt sitten tulee jokin pakkohankintatilanne (koira syö talvitakin lumimyrskyssä, kaikki sukat varastetaan pyykkituvasta) niin osaahan järkevä ihminen luopua itse asettamastaan säännöstä tilanteen korjaamiseksi.

    Koko käytettyjen vaatteiden moninainen ongelmallisuus ratkeaisi, jos vaatteita ei hankittaisi liikaa, joten omien kulutustottumusten tarkkailu on ihan paikallaan tässä asiassa.

    • Tuo viimeinen kappale on aika pysäyttävä. Sitten pitäisi määritellä mikä on liikaa. Sellainen on minusta liikaa, että vaatteelle ei tule pitokertoja kuin pari kappaletta. Sellaisen ostaminen ja sitten edelleen myyminen tai lahjoittaminen tuntuu hullulta. Mutta entä sellaiset vaatteet, joille käyttöä kertyy, vaikka niitä olisi määrällisesti runsaasti? Tämä on niin kimuranttia, kun ei ole mitään selkeää sääntöä olemassa. Paitsi ehkä se, että se mikä kaappiin sievästi mahtuu, on sopivasti.

      • Kainalosta kellastuneet valkoiset paidat ovat harmillisia. Usein ne kellastuvat kainalon kohdalta käytössä aika nopeastikin. Roskiin täytyy vaan heittää.

        • Kloriitti auttaa. 🙂 Ja itse kyllä käytän tuollaisia paitoja sujuvasti – pidän vain huolta siitä, että aina on jokin jakku tai neule sen paidan päällä.

        • Kloriitti tai jopa sitruunamehu saattaa auttaa. Myös kainalolappuja kannattaa harkita, jos paita on sellaisten käyttöön sopivan mallinen.

  8. Mielenkiintoinen kirjoitus!
    Täytyypä laskea, mitä oma kirjanpitoni sanoo tänä vuonna ostamieni vaatteiden lukumääräksi (ja kiertoon lähteneiden määräksi). Sukkien kohdalla kannattaa panostaa laatuun, sillä ne todella ovat siinä mielessä käyttötavaraa, että kuluvat puhki, jos ovat huonolaatuisia. Pieniä reikiä voi myös parsia, sillä eihän kukaan niitä huomaa esim. töissä, jos käyttää kenkiä. : )
    Itse olen pohtinut vanhan (n. 10 v.) yöpuvun kohdalla, että olisiko se aika laittaa poistoon, kun kangas on kulunut osittain reikäiseksi… Toisaalta yöpuku on edelleen mukava ja toimii yöpukuna, joten haittaavatko ne reiät oikeasti? Tai voisiko ne paikata?
    Mielestäni sukkien ja yöpukujen kohdalla voi ottaa vähän rennommin kuin muiden vaatteiden eli niitä voi hyvin pitää hieman kulahtaneenakin.
    Tuo mainitsemasi jenkkiartikkeli sai myös pohtimaan, että onko kiertoon laittaminen oikeasti ekologisin tapa päästä eroon vaatteesta? Vai olisiko energiajäte sittenkin parempi vaihtoehto? Jos siis syystä tai toisesta ei saa myytyä vaatetta esim. kirppiksellä.

    Ja sitten vielä loppukevennys viitaten ajatukseen siitä, että ”Elänkö nyt siten, että jos kaikki eläisivät samalla tavalla maailma pelastuisi?”:
    Ystäväni, joka on pienen vauvan äiti, pohti kerran kestovaippojen mielekkyyttä (ja ekologisuutta) siltä kantilta, että pitäisi varmaan hankkia toinen lapsi, jotta kestovaipoista olisi oikeasti jotain hyötyä ekologisen jalanjäljen kannalta.
    Tähän sitten totesimme, että se lapsen hankkiminen vasta epäekologista onkin… ; ) Mitä enemmän ihmisiä, sitä huonommin Maapallo voi… Jos edes puolet maapallon väestöstä päättäisi, ettei lisäänny, niin maailma pelastuisi varmasti!
    Tämä siis tosiaan loppukevennyksenä eli pilkettä silmäkulmassa. Ei ekologista ajatteluakaan kannata ihan äärimmäisyyksiin vetää… : )

    • Olen täysin samaa mieltä noista sukista. En nykyisin käytä muuta kuin bambukuitua nilkkasukissa, koska se on mielestäni ylivoimaisesti miellyttävin materiaali ihoa vasten. Hamstraan sellaisia aina kaikista alennusmyynneistä. Minulla on muuten vähän samanhenkinen yöpukuongelma. Toistaiseksi pidän niitä, mutta ei voi sanoa että kyse olisi mistään kaunistuksesta. Toisaalta kukapa sitä itseään yöllä edes katselee. On vähän kahtiajakoiset tunnelmat, pitäisikö heittää vai säästää. Jos heitän, teen jätettä, ja voisihan sitä oikeasti vielä pitää. Mutta en sanoisi, että kulahtanut yöpaita hirveästi ilahduttaa… eri asia sitten on, pitääkö kaiken niin kovin ilahduttaakaan. Ei ole yksinkertaista, ei.

  9. Mielenkiintoista keskustelua! Asetin aikoinani itseni 4kk vaateostolakkoon, joka venyi ainakin 6kk:een. Lakko oli helppo, en miettinyt vaatteiden hankintaa lainkaan, koska kaapista löytyi perusvaatteita paljon. Lakon jälkeen olen tietoisesti harkinnut kovasti jokaista vaateostosta ja tehnyt selvästi parempia hankintoja.

    Viime aikoina ekologisuus ja eettisyys ovat alkaneet puhuttaa minua ja uusi tavoitteeni onkin käyttää vanhat vaatteeni puhki ja ostaa tilalle pikku hiljaa tilalle kalliimpia laadukkaita ekologisia ja eettisiä vaatteita sillä silmällä, että voin pitää niitä vaikka lopun ikääni, jos vaan kestävät. Ensimmäinen tällainen hankinta tuli tehtyä, kun ostin juhlamekon syysjuhliin. Shoppailuhimoani tyydytän silloin tällöin selailemalla ekologisia verkkokauppoja ja merkkailemalla salaiseen pinterest-boardiin vaatteita, jotka joskus haluan, esim. täydellinen musta t-paita ostettavaksi sitten, kun vanhat ovat poissa pelistä.

    Eettisyys ja ekologisuus vaatteissa eivät muuten ole yksiselitteisiä termejä ja minusta jokaisen tulisikin määritellä itse ne raamit, joiden mukaan vaateostoksensa tekee. Esimerkiksi bambu on luonnon kannalta parempi kuin puuvilla, mutta mitä tapahtuisi puuvillan viljelystä elantonsa saaville viljelijöille, jos kaikki alkaisivatkin suosia bambua sen sijaan – kysymyksen tulee eettisyys. Vaihtamalla puuvillan luomupuuvillaan kankaan ekologisuus paranee ja luomupuuvillatiloja tuetaan, joten toiminta on eettisempääkin.

    • Täytyy myöntää että bambua olen ruvennut käyttämään vain sen perusteella, miltä se tuntuu, en ole perehtynyt eko-ominaisuuksiin ollenkaan.

      Luulen, että minun olisi helppo noudattaa tuota ostorajoitusta, koska kaapissa tosiaan on paljon kivoja vaatteita, ja kutakuinkin kaikkiin tilanteisiin. Mutta tuo kommentti sai (jossain määrin epärationaalisesti) pelkäämään, että mitä jos jotain maailman ihaninta tulisi vastaan juuri silloin, kun olisin päättänyt etten osta mitään. Voihan olla ettei edes tulisi. Mutta siitä huolimatta alkoi vähän ahdistaa 🙂

  10. Mielenkiintoista pohdintaa! Tutkin omia tilastojani ja tänä vuonna on hankittu 28 vaatetta/asustetta ja elämme viikkoa 33! Auts. Onneksi hankintalistalla on tälle vuodelle enää musta trikoopaita sekä yöpuku talveksi. Nyt tarvitaan siis itsekuria loppuvuodelle. 🙂
    Riikkakp

    • Sulla on täsmälleen sama tilanne kuin mulla! Ja minä en edes koe shoppailleeni mitään. Hämmentävää.

      • Sama tunne, mitään en oo shoppaillu. Onneksi on tilastot, laskin ja raaka totuus. 😉

  11. Piti itsekin nyt laskea. Olen ostanut kirppikseltä yhden t-paidan ja kaksi kankaista kesäpaitaa sekä isolierisen kangashatun. Uutena ostin alennuksesta yhdet shortsit ja kolmella eurolla lierihatun. Sukkia tai alusvaatteita ei ole tälle vuotta tullut hankittua, kun entisiä on tarpeeksi.

    Poistoon menneitä en ole laskenut, mutta käytän vaatteet loppuun. Ainakin yhden t-paidan, yhden pitkähihaisen trikoopaidan, kalsarit, risan sukan ja parit alushousut olen poistanut joko lyhytaikaiseksi luutuksi ja sitten roskiin tai suoraan roskiin (poltto-). Yhdet verkkarit ja shortsit ovat poistoon menossa mutta jemmassa vielä sitä odottaen, että puran ne palasiksi ja teen saman malliset uudet kankaasta, jota on tuolla vuosia sitten saatuna. Eivät ole enää korjattavissa ne. Nuo poistetut vaatteet ovat kestäneet jostakin 80-luvun lopulta tai 90-luvun alusta alushousuja ja sukkia lukuun ottamatta.

    • Kuusi vaatetta kahdeksan kuukauden aikana on todella maltillinen suoritus. Sinulla lienee varsin toimiva vaatevarasto. Sitä kohti tässä itsekin pyritään.

  12. Mun mielestä vaatteiden määrä ja kauneus ei ole ristiriidassa – hyvälaatuisesta vaatteestahan on kannattavampaa valita kaunis, koska sitä tosiaan käyttää vuosia.

    Iso osa vaatteiden määrää on tyylikysymys: jos pitää olla erikseen työvaatteet, arkivaatteet, bilevaatteet, muuten vaan erityyppistä – kertyy valtavan määrä verrattuna siihen jos töissä ja vapaa-ajalla käyttää samoja vaatteita.

    Lisäksi kannattaa ehdottomasti pitää väripaletti suppeana: esim. kaks perusväriä ja kaks korosteväriä. Silloin näyttää aina tyylikkäältä ja vaatteita voi yhdistellä. Se myös lisää vaatekaapin sisältöä jos ostaa mekon johon pitää olla sopiva käsilaukku, kengät ja sukat.

    Lasketaanko sukkia tai ei – sukat kestää ihmisillä eri ajan. Tärkeintä on ostaa sellaisia sukkia mitä käyttää. Voihan sen tyylinsä miettiä sellaiseksi, että voi käyttää paksumpia sukkia (esim kuviollisia polvisukkia) että se materiaali kestää enemmän kulutusta kuin ohuet sukkikset.

    • Hyvä havainto tuo miten työ ja muu elämä määrittelee vaatteiden tarvetta. Mutta värimaailmasta olen eri mieltä. Siis tuo suppea väripaletti olisi todella hyvä idea, mutta itse en välitä siitä. Haluan pukeutua enemmän mielialan mukaan, ja tykkään siitä että kaapista löytyy väriä vähän kaikkiin tunnelmiin. Kun ostaa uutta, voi olla viisasta harkita mitä ennestään löytyy, mutta toisaalta minusta sen ei saa antaa rajoittaa itseään liikaa. Tai tämä ehkä sopii, jos oma tyyli on hyvin varma. Jos tyylillisestikin tykkää vähän vaihtelusta, niin kapselivaatekaappi ei toimi.

  13. Mielenkiintoista keskustelua ja samojen asioiden pohdiskelua, joita olen itsekin viime aikoina miettinyt. Oman vaatteidenostolakkoni (nyt 34.päivä) aikana olen kyseenalaistanut omia aiempia kulutustottumuksiani ja pohdiskellut myös ”syntyjä syviä”, mm. sitä miksi koen omalla työpaikallani eräänlaista painetta uudistaa vaatevarastoa säännöllisin väliajoin. Ensi kesään mennessä (jolloin projektini päättyy) olen toivon mukaan oppinut itsestäni uutta ja minulla on myös visio siitä, mihin suuntaan lähden vaatekaappiani uudistamaan, kun uuden ostaminen tulee tarpeelliseksi.

    • Projektisi on mielenkiintoinen, seuraan sitä. Oma kantani on tässä vähitellen lientynyt, mutta jonkinlaista rajoitusta ensi vuodelle suunnittelen.

  14. Tästä heräsi paljon ajatuksia. Ensinnäkin on aika mielenkiintoista, että sukkia ei miellettäisi vaatteiksi siksi, että ne ovat kulutustavaroita. Eivätkö vaatteet sitten ole? Kaiken järjen mukaanhan vaatteidenkin pitäisi olla tavaraa, jota hankitaan tarpeeseen ja käytetään loppuun asti. Toki sukat useimmilla kuluvat nopeammin kuin muut vaatteet, ja voihan olla, että osalla ihmisistä sukat kuluvat sellaista tahtia, että niitä ostelemalla saa jo tilastot paukkumaan.

    Sekin on mielenkiintoista, että kun pohtii ekologisuutta ja maapallon tilaa vaatteisiin liittyen, vasta-argumenttina käytetään esimerkiksi sitä, että meillä on oikeus pukeutua kivasti tai että niin ainakin kannattaa tehdä niin kauan kuin voi. Ymmärrän kyllä pointin, mutta vastakkain on siis käytännössä argumentit maailman jo koko ihmiskunnan parhaasta ja omasta henkilökohtaisesta mielihyvästä. Luulisi olevan itsestäänselvää, kumpi on oikeasti tärkeämpi näkökanta, eihän siinä pitäisi olla mitään mietittävää. (Toki tämä on filosofinen kysymys. Onko individualistinen näkökulma yhtä arvokas kuin altruistinen?) Pohjimmiltaan kaikessa itseä ja omaa mukavuutta koskevassa perustelussa on kyse vain yhdestä asiasta. Mä haluun.

    Ja tällä pohdinnalla en nyt suinkaan tarkoita, ettenkö itse varsin suvereenisti käyttäisi ihan jatkuvasti tuota ”mä haluun” -perustelua omien valintojeni kanssa. 😀 En suinkaan kuvittele olevani tässä muita parempi, ja tiedän kyllä olevan ihan vaan fakta, että niitä minua valveutuneempia ja fiksummin käyttäytyviä on olemassa. Mutta minusta on vain erikoista, että moni ihminen pitää sitä ”mä haluun” -näkemystä ihan validina perusteluna. Ei se oikeasti kyllä ole. Se on vain jotain, mihin meillä on mahdollisuus.

    Mitä sitten taas tulee ostolakkoihin tai ostotilastoihin, näen ne ehkä vähän heikkoina tapoina suhtautua asiaan. Tai siis toisaalta ja toisaalta. Omien ostosten kirjaaminen on varmasti fiksua ja auttaa muodostamaan vähän mielikuvaa ostokäyttäytymisestään ja siitä missä olisi parantamisen varaa. Ja ostolakko on varmaan ihan järkevä ratkaisu, jos sitä vaatetta ihan oikeasti riittää tilanteeseen kuin tilanteeseen eikä sukat ole kulumassa puhki, ja jos kuitenkin tietää oman shoppailunsa olevan vähän turhaa.

    Mutta se paljonko vaikka vuoden aikana ostaa vaatetta, pitäisi ensisijaisesti suhteuttaa siihen, kuinka monelle vaateostokselle on oikeasti tarvetta. Jos ostaa vaatetta vain puhkikulutetun ja käyttökelvottoman tilalle ja sellaisiin tilanteisiin, joita varten kaapissa ei vain ole mitään, eikö se ole sama, ostaako vuoden aikana yhden vai 60 vaatetta? Jos toimii tuon periaatteen mukaan, pitkällä aikavälillä vaatteiden ostelun luulisi joka tapauksessa tasoittuvan, eikä joka vuosi tarvitsisi olla kuuttakymmentä vaatetta hankkimassa. Ja ideaalitilanteessa kierrätykseen ei koskaan päätyisi mitään. (Tosin vähävaraisten kannalta on ihan hyvä, että kierrätyksestäkin löytää vaatetta. Ja kyllähän ihmiset myös lihoo ja laihtuu.)

    Mutta pointti siis, että kannattaako niitä numeroita ja tilastoja lopulta hirveästi tuijotella, tai varsinkaan miettiä mitään tiettyä numeroa jolle antaa liikaa painoarvoa, jos pystyy miettimään asiaa ihan puhtaasti tarvepohjaisesti? Jos se tarvepohjaisesti toimiminen tuntuu jostian syystä liian vaikealta, niin ehkä sitten kannattaa olla jotkut lukemiin perustuvat säännöt… Mutta numeroita voi kuitenkin miettiä lopulta siltäkin kannalta, että jonakin vuonna on vielä ”varaa” ostella niin ja niin paljon, kun on ollut alkuvuoden niin kohtuullinen. Siinä voi huijata itselleen luvan ostaa taas lisää turhaa ihan sillä varjolla, että on pysynyt aiemmin kohtuudessa.

    • Kuinka sattuikaan, kuuntelin juuri mielenkiintoista podcastia jossa keskusteltiin tuosta mä haluun/mä tarvitsen erosta. Siinä näkökulma oli taloudellinen, mutta pätee tähän myös. Jos ostaa jatkuvasti vain sellaista, jonka ehdottomasti tarvitsee, tulee samalla rajoittaneeksi mielitekojaan paljon. Se nyt ei periaatteessa ole huono asia, mutta jos rajoittaa liikaa, tulee helposti takaisku. Sitä alkaa kapinoida, kun tuntuu siltä ettei IKINÄ voi ostaa mitään. Koska siis ei oikeasti tarvtse, vaan haluaa vain. Siksi osaa noista haluamisista pitäisi miettiä vähän tarkemmin, että mitä tarvetta se haluaminen pyrkii tyydyttämään? Turvallisuuden tunnetta, kauneuden kaipuuta vai jotain muuta? Jos asiaa katsoo tältä kantilta, haluaminen ei enää olekaan pelkkää turhaa hinkumista. Siksi se että perustelu on mä haluun ei riitä, vaan kannattaa miettiä että mitä oikeastaan haluaa. Joskus se halu on ihan hyvä syy ostaa jotain, vaikka ihan pelkkää käyttöön liittyvää tarvetta ei olisikaan. Minusta tämä pätee vaatteisiin erinomaisesti.

      • Mutta eikö juuri vaatteissa voi yhdistää tarpeen ja haluamisen hyvinkin onnistuneesti? Tarvitsen takin. Haluan pinkkiä. Ei niiden tarvitse olla kaksi erillistä ostosta.

        • Tyypillinen pukeutumisongelma on että ei uskalla ostaa sellaisia vaatteita, joita haluaisi käyttää – vaaleapunainen takki hyvänä esimerkkinä.

          Luonnollisesti tyylin ja käytettävyyden yhdistäminen on myös taitolaji – eikä itsestäänselvää monellekaan. Samalla tapaa menee vikaan jos ostaa kauniita vaatteita, joita voi harvoin käyttää.

          Vaatteen ympäristövaikutus kuitenkin lasketaan sen elinkaaren aikana vaatimien resurssien summa jaettuna käyttökertoina.

Jätä kommentti