Äärimmäinen roskafilosofia

Luin eilen jutun New Yorkissa asuvasta naisesta nimeltä Lauren Singer, jonka neljän vuoden roskat mahtuvat pieneen lasipurkkiin. Tällaisia juttuja lukiessa ei ole varma mitä pitäisi ajatella. Tulee vähän epätoivoinen olo, että tuossa on nyt ihminen joka todella pystyy elämään roskatonta elämää, että se on siis tehtävissä, miksi en siis minäkin. Sitten aloin tutustua aiheeseen tarkemmin, ja luin tämän ihmenaisen omia nettisivuja, miten hän oikein tekee sen.

Selvää on, että täydellisen roskaton elämä ei totisesti ole helppoa. Se vaatii jatkuvaa miettimistä, valmistautumista ja etukäteen tehtyjä valintoja. Muutamia esimerkkejä: hän käyttää vain kahta kosmetiikkatuotetta, eikä esimerkiksi ripsiväriä ollenkaan, koska ei ole vielä löytänyt sellaista, jonka pakkaus täyttäisi hänen kriteerinsä. Hän valmistaa itse oman hammastahnansa. Koska ruoka myydään normaalisti muovipakkauksissa, hän ostaa kaiken irtomyynnistä omiin astioihin. Hän käyttää lasisia ”hillopurkkeja” kaikenlaisten ruokien kuljettamiseen. Ja niin edelleen.

Kun lukee näitä juttuja, huomaa että tällaisessa elämäntyylissä on paljon asioita, joita voisi helposti ja ilman ylenpalttista vaivaa ottaa käyttöön omassakin elämässä. Osa onkin jo käytössä: minulle ei ole esimerkiksi koskaan tullut mieleen käyttää niitä pieniä lappusia joita laitetaan kuivausrumpuun (”dryer sheet” englanniksi, mitähän on suomeksi?). Amerikassa ne tuntuivat olevan ihmisille välttämättömiä, en koskaan tajunnut niiden funktiota. On aina järkevämpää ostaa puukauha kuin muovikauha. Muovikassit ovat tarpeettomia, jos vain muistaa tuoda oman kangaskassin kauppaan. Palasaippuasta ei jää jäljelle mitään, toisin kuin pumppupullosta.

Mutta sitten on niitä juttuja, joiden kohda on vain todettava, että roskien vähentäminen nollaan sopii sellaisille, joilla todella on aikaa ja energiaa keskittyä tähän yhteen asiaan täysillä. Jos ei halua, että noutoruoasta tulee jätettä, täytyy aina tuoda omat astiat mukana. Se taas tarkoittaa sitä, että noutoruoka täytyy aina suunnitella etukäteen, mikä taas vie tavallaan noutoruoalta sen pointin. Kotimatkalla mukaan napatun sushin ideahan on juuri se, että siihen voi turvautua kun yhtäkkiä huomaa olevansa aivan liian väsynyt ja kiireinen laittaakseen mitään oikeaa ruokaa.

Ajatelkaa myös, miten paljon aikaa menee siihen, että valmistaa kaiken itse. Olen sitä paitsi sitä mieltä, että itsetehty hammastahna on yhtä tyhjän kanssa, joten askartelu menee vieläpä hukkaan. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon menee aikaa siihen, että hankkii ruuan pelkästään torilta ja muusta irtomyynnistä. Se on mahdollista, mutta erittäin aikaa vievää. Kaikkeen täytyy ennalta varautua, ja monesta asiasta täytyy vain luopua. Jos haluaa, että vuoden roskat mahtuvat tulitikkuaskiin, asiaan on todella panostettava.

Alkuperäinen epätoivonsekainen epäusko haihtuu asiaan perehtyessä. Tajuan että nämä erikoistapaukset ovat mahtavia esimerkkejä, jotka inspiroivat varmasti monia ihmisiä. Täydellisen roskattoman elämän viettäminen onnistuu ihmiseltä, joka pystyy panostamaan siihen kaiken energiansa. Minulta se ei onnistu, en vain yksinkertaisesti halua luopua hammastahnasta, ripsiväristä tai monesta muustakaan asiasta. Siitä huolimatta voin hyödyntää esimerkiksi Laurenin ideoita ja toimintatapoja vähentääkseni omaa roskamäärääni, vaikka en edes yrittäisi päästä nollaan. Laurenin elämäntapa on hyvä muistutus siitä, että minäkin voin tehdä lukuisia pieniä valintoja, kuten vaikkapa ostaa niitä palasaippuoita pumppupullon sijasta.

Millaisia ajatuksia roskaton elämä teissä herättää?

32 vastausta artikkeliin ”Äärimmäinen roskafilosofia

  1. Mun piti oikein googlata, mitä on dryer sheets, en ole koskaan kuullutkaan 😀 ja täytyy kyllä sanoa, ettei niiden tarkoitus auennut. Tosin enpä käytä kuivausrumpuakaan, pidän sitäkin vähän turhakkeena paitsi silloin kun pitää pestä untuvajuttuja.

    Mitä tulee itse juttuun niin kummastelin sitä eilen. Tuntui myös aavistuksen epäuskottavalta. Tulee mieleen monta asiaa, jota on hyvin vaikea hankkia ilman roskaa. Lääkkeet esimerkiksi. Ja toisekseen tuli mieleen, että jossain jutussa mainitut kondomit eivät tainneet olla siinä lasipurkissa kuitenkaan 😀 Tuli mieleen myös jossain vastaavassa jutussa mainittu ”en ota ikinä kuitteja kaupasta”. Ok, mikäs siinä, mutta onhan se roska kuitenkin silloin olemassa, vaikka sitä ei kotiinsa kantaisikaan. Pätee moniin muihinkin asioihin. No joo, pikkujuttuja. Mutta siinä olen kyllä ihan samaa mieltä, että on paljon sellaisia asioita, joihin on helppo kiinnittää huomiota ja vähentää roskia omassa elämässä. Ja tällaiset aika äärimmäiset esimerkit voivat toimia hyvänä inspiraation lähteenä ja se on vain ja ainoastaan positiivista.

    Palasaippua, kauppakassit ynnä muut ovat minulla vakituisessa käytössä, mutta kaupan ohuet muoviset hedelmäpussit aiheuttavat kyllä huonoa omaatuntoa. Tosin en ole löytänyt sopivia korvaavia pussejakaan, joista ei joudu maksamaan itseään kipeäksi. Lähikaupassa ei ole saatavilla paperipusseja. Ja noita hedelmäpusseja kertyy jokaisella kauppareissulla MONTA, koska meillä kuluu paljon erilaisia heldelmiä ja kasviksia.

    • Minulla on sama hedelmäpussimorkkis. Yhteen aikaan tein niin, että joka kangaskassin sisällä oli joukko hedelmäpusseja, joita uusiokäytin liimaamalla uuden etiketin vanhan päälle. Pitäisi taas ottaa se systeemi käyttöön. Jos oikein viitseliäs olisin, ompelisin valoverhosta ison pinon pusseja. Mutta totuus on, että kyllä se kestopussi naruineen painaa jonkin gramman enemmän kuin ohut muovipussi, ja vuosien saatossa sille tulee sitäkin kautta hintaa… siis niin kauan kuin noita muovipusseja jaetaan kaupoissa ”ilmaiseksi”.

      • Hedelmäthän voi punnita ilman pussia, jos pelkää lisäpainoa, ja pussittaa vasta sen jälkeen. Onhan se hankalaa, jos ostaa esim. kymmenen irtotomaattia, mutta pari kolme kappaletta tuotetta menee vaivattomasti.

        • Tää hedelmäpussijuttu on sellainen, jonka kanssa itsekin aina tuskailen. Minusta on älytöntä, että niitä saa ilmaiseksi kaupoista. Monet pakkaavat ostoksensakin sellaisiin, kun niitä on se rulla siinä kassan vieressä.

          Valoverhopussit toimivat, ja parhaiten juurikin noin kuten joku sanoi, että punnitsee ensin tuotteet ja sitten vasta laittaa pussiin. Yleensä vaivatonta, mutta ainoa poikkeus on esim. talvella appelsiinimäärä jonka kauhoo itselleen 0,99 kilohinnalla niin niitä ei yksinkertaisesti punnita ilman pussia:D Olen pyytänyt kaikkiin lähikauppoihini (s-ryhmä) bio-/paperipusseja hedelmäosastolle, ja aina toiveeni on toteutettu muutamassa päivässä. Tämä on jo suuri edistysaskel muovipussiin verrattuna. Ja kun se biopussirulla on siellä tarjolla, joku muukin voi napata pussinsa siitä. Eli pyytäkää ihmiset rohkeasti myyjiltä bio- tai paperipussit valikoimaan!

          Koko roska-aihe on niin tärkeä, ihanaa että muitakin kiinnostaa!<3

    • Kerran siellä asuessa kysyin yhdeltä naapurilta, että mikä noiden tarkoitus oikein on. Hän ei ollut ihan varma, mutta arveli että ne ehkä poistaa sähköisyyttä. Ja sitten tietenkin hajustaa pyykin, mikä USAssa on äärimmäisen tärkeää. Ja että ei hän oikein tiedä mutta näitä nyt kuitenkin kuuluu käyttää 🙂

  2. Oon jonkin aikaa seurannut Laurenia ja muita zero waste-guruja Youtubessa. Hyviä vinkkejä ja inspiraatiota omaan elämään, mutta ne kulttuurierot! Dryer sheets ja vesipullot, jotka ei ilmeisesti ole kierrätettävissä, kun niistä meuhkataan jokaisessa vlogissa. Ja pillit! Suomessa käytetään ilmeisesti omituisen vähän pillejä. Myös biojätteen kompostointi on aikamoista taiteilua niissä kaupungeissa, joissa sitä ei erikseen kerätä. Joku roudasi biojätteensä paikalliselle puutarhalle. Noita juttuja katsellessa/kuunnellessa herää kyllä aikamoinen kiitollisuus siitä, että Suomessa kierrätysmahdollisuudet on tällä tasolla kuin ne on.

    Mutta niitä hillopurkkeja en ymmärrä. Lasipurkithan painaa paljon ja itse ainakin kokisin hankalaksi niiden kuljettamisen kauppakassissa, kun tyhjinäkin vievät niin paljon tilaa ja painavat.

    • Mä ihmettelin myös noita pillejä. Mulle pilleistä tulee mieleen lasten synttärikutsut 🙂 Itse en keksi miksi haluasin juoda juomani pillillä! Sitä paitsi pillithän on elintarvikemuovia, joten ne voi kierrättää ainakin Suomessa. Tässä tosiaan lienee isoja eroja maitten välillä. Amerikassakin riippuu ilmeisesti kaupungista ja alueesta, miten pitkälle roskia voi lajitella.

      Hillopurkeista olen samaa mieltä, joissakin asioissa muovi vaan on HYVÄ materiaali.

  3. Kävin noilla webbisivuilla aika äkkiä. Ymmärsinköhän asian väärin mutta eikö hänelle kerry biojätettä ollenkaan? Vai eikö sitä lasketa mukaan? ”biojätteet poislukien …?” 🙂
    Sikäli kyllä mielenkiintoinen aihe. Pienellä ponnistelulla ja suunnittelulla pystyisi varmasti vähentämäänyllättävän paljon jätteiden määrää.
    Noita kaupan hedelmäpusseja käytän itse roskapusseina, sillä en osta mitään pusseja, joten muita vaihtoehtoja ei juuri ole. Joskus käytän myös leipäpusseja roskapusseina, jos hedelmäpussit ovat loppuneet.

    • Löysin nettisivuilta sellaisen, että hän kompostoi. Piti vähän etsiä, että mitä tarkoittaa roska, ja ilmeisesti se on mitä tahansa mikä menee kaatopaikalle. Tässä varmaan amerikkalaiset mahdollisuudet kierrättää esimerkiksi muovia, tulevat vastaan.

  4. Herättää kyllä paljon ajatuksia. Itselleni tulee kyllä muovijätettä, koska energiajätteen keruuta en ole löytänyt lähistöltä. Muovikasseissa sentään olen petrannut hyvin paljon; niitä tulee enää vain vaateliikkeistä. Leipä- ja hedelmäpussit käytän moneen kertaan eväspusseina, metallijätteen säilytyksessä yms. Viimein niistä tulee roskapusseja. Meikkejähän tuo nainen ei tarvitsekaan, hänellä kun on kauniit tummat kulmakarvat ja ripsetkin.

    • Ajattelin muuten ihan samaa, on helppoa olla pärjätä kahdella meikkituotteella, kun on tuollainen tummakutrinen kaunotar!

    • Vaatekauppaankin voi mennä oman kestokassin kanssa. Pitää vaan olla tarkkana, että ehtii kertomaan myyjälle ettei halua muovikassia, ennen kuin hän ehtii pakkaamaan ostokset. Meillä on sama käytäntö hedelmä- ja leipäpussien kanssa: käytetään uudelleen eväs- ja roskapusseina. Varsinaisia roskapusseja en ole ostanut kaupasta ikinä (vuosia sitten ensimmäiseen omaan kotiin muutettuani tosin alun perin säästösyistä).

  5. Olen seurannut ko. blogia ja Zero waste home -blogia jo pidempää mielenkiinnolla. Käsittääkseni ilmeisesti lainsäädäntö Suomessa estää esim. pesuaineiden myynnin omiin astioihin. Pähkinöitä ja karkkia saa ainakin irtomyyntinä, ehkä lihatiskillä tuotteita omiin astioihin. Kanamunia suoraan tilalta. Mitä vielä? Asia on mielenkiintoinen, mutta en ole saanut aikaiseksi selvittää mitä kaikkea Suomessa voi ostaa bulkkina. Zero waste home blogin pitäjä on perheellinen, mutta en usko roskattomuuden onnistuvan samassa mittakaavassa Suomessa. p.s. Myös minulla on hedelmäpussimorkkis.

    • Torilta saa varmaan mitä tahansa omaan astiaan/kassiin mukaan sen jälkeen kun tuote on punnittu tai mitattu. Mietin kyllä, että aikamoiset systeemit pitää olla, että kuljettelee raakaa lihaa ja kalaa omissa astioissaan (hillopurkissa?) pitkin kaupunkia. Tai ehkä hän on kasvissyöjä? Tässä tullaan taas siihen, että monenlaista voi tehdä, mutta jos homman vie äärimmäisyyksiin niin pitää nähdä hirveästi vaivaa ja käyttää paljon aikaa. Se on toisille mahdollista, toisille taas ei.

      • Torit ja kauppahallit toki, Mielessä oli varsinaiset myymälät/kaupat, jossa myydään jauhot, pastat, sokerit ym. irtomyyntinä (kts. zero waste home-blogi). Suomessa ei tietääkseni ole myymälöitä, joista voisi hankkia ruokatuotteita irtomyyntinä eli ne on pakko ostaa muoviin ja/tai kartonkiin pakattuna.

          • Ja Punnarista saa kyllä niitä pesuaineitakin omiin pulloihin… en tosin tiedä, pitääkö olla vastaava pesuainepullo mitä on hankkimassa (eli siis tyhjentyneeseen pulloon saa sitä samaa kamaa). Itsellä on edessä kokeilla tätä hommaa, kun olen käyttänyt jonkun aikaa nyt jo Ole hyvä-shampoita ja tiski- sekä pyykkiainetta. Tyhjentyneitä pulloja on odottelemassa sitä hetkeä, että muistan ottaa ne mukaan ja käydä täyttämässä.

  6. Minä ostan meidän pumppupulloon sellaisen ’refillin’ ,vaikka siinä tulee sitten sitä muovia, minkä joutuu kierrättämään;) tie roskattomaan elämään- sanon vain…babysteps tai yksi asia kerallaan… *piah*

    • Pienin askelin tosiaan. Ja sillä lailla tiedostaen, välillä voi huomata omissa jutuissa sellaista, minkä voi helposti muuttaa ekologisemmaksi.

  7. Jos 25-v naisen neljän vuoden kondomit mahtuu tuohon pieneen lasipurkkiin – vieläpä niin pohjalle, että niitä ei näy – niin sääliksi käy.
    Vai ymmärsinkö jotain väärin?

    Dryer sheetit yleisesti ottaen haisevat järkyttävälle, sähköisyyteen niillä ei ole merkitystä, sitä varten on huuhteluaine (joka sekin yleensä haisee järkyttävälle).

    • On kirjoittanut blogissaan että, yllätys yllätys, hygieniasyistä ei kortsuja purkissa säilö, vaikka kaikki muu roska pidetäänkin purkissa näkösällä.

      • Mulla oli sama ajatus, että saattaisi purkki hiukan haiskahtaa jos siellä säilytettäisiin kortsuja parin vuoden takaa…

  8. ”Ok, mikäs siinä, mutta onhan se roska kuitenkin silloin olemassa, vaikka sitä ei kotiinsa kantaisikaan. Pätee moniin muihinkin asioihin.”

    Totta turiset, näissä on helposti semmoista ”Pentti Linkola saarnaa, tosin ei se häntä itseään koske” -fiilistä (tyyliin miten kala saadaan torille myyntiin? Autot on pahasta. Naapureiden autoilla tietysti).

    Myönnän aikoinaan ärsytyskynnykseni tämän mimmin suhteen nousseen välittömästi niin tappiin, etten ole lukenut mitään hänen kirjoittamaansa (ja siksi voin täysin rinnoin panetella mistään mitään tietämättä – ylpeä minä – nykyisen nettikeskustelun rappion ruumiillistuma…), mutta jäin silloin ihmettelemään esim ulkona syömistä. (EKA OSA)

    • Joku voi olla ärsyttävä, ja silti tehdä ihan hyviä juttuja. Ymmärrän kyllä mistä se ärsyttävyys kumpuaa, munkin ensimmäinen reaktio oli vähemmän positiivinen.

      • Olen seurannut Laurenin ja muiden zero wasteaajien elämää jo pidemmän aikaa ja minä ihailen sitä 🙂 Ymmärrän että tokin se ärsyttää, jos kokee, että itsekin pitäisi tehdä samoin, mutta vaiva on liian suuri. Tästä päästään siihen, että kaikki arvostavat eri asioita ja jos arvostaa helppoutta enemmän kuin jätteetöntä elämää, niin ei siinä mitään, pitää elää niin kuin omat arvot ohjaavat 🙂 Selvää on, että Laurenin elämäntyyli vaatii vaivaa, mutta hän onkin kehittänyt koko uransa asian ympärille. Sanoisin siis, että jätteettömyys on hänelle helpompaa kuin muille.

        Tuota itse tuotteiden tekemistä haluaisin vielä kommentoida. Oman hammastahnan tekeminen ei kestä kuin minuutin, vaivaa se ei vaadi juuri yhtään. Ainekset voi ostaa ruokakaupasta bulkkina parin vuoden välein. Olen itse kokeillut Laurenin reseptiä, koska etsin hammastahnaa, joka auttaisi pahanhajuiseen hengitykseen; se auttoi. Seuraavaksi lähden kokeilemaan hänen deodoranttireseptiään, koska markettituotteet eivät auta. Odotukset on korkealla 🙂 (Huom. muuten en ole hurahtanut esim. luonnonkosmetiikkaan tai mihinkään dieettijuttuihin, ruokani ostan pakkauksissaan, ripsiväriäkin käytän, mutta juon lasipullosta, en hanki juhliinkaan kertakäyttöastioita, peseydyn palasaippualla)

        Ehkä tärkein: hoidan roskani roskikseen aina ja kaikkialla. Välillä muidenkin roskat…

        • Joo mutta miten siihen tahnaa lisätään fluori? Minusta hammastahna ilman fluoria on tarpeeton. Saahan hampaista ruuantähteet ynnä muut harjattua ilman tahnaakin, mutta fluori on todella olennaista kiilteen vahvistamiseksi ja reikien ehkäisemiseksi.

          Sitten taas siihen mikä on oikein ja mikä on helppoa. Minusta se, että valitsee täysin jätteettömän elämän, on tietenkin hienoa. Mutta vaihtoehto ei ole aina pelkkä helppous. Minä esimerkiksi haluan tehdä ajallani monia muitakin asioita, kuin miettiä roskia. Jos esimerkiksi ostaisin kaiken irtomyynnistä, ruoan hankkimiseen menisi moninkertainen aika, ja mielestäni käytän kyseisen ajan paremmin viettämällä sen esimerkiksi perheeni kanssa tai tekemällä töitä. Vaikuttaa siltä, että Laurenilla ei vielä ole perhettä, joten hän tekee sen vuoksi erilaisia ratkaisuja. Samoin hän on tehnyt tuosta roskattomuudesta suorastaan ammatin itselleen, joten siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että silloin tuo elämäntyyli on varmasti helpompaakin kuin keskivertoihmiselle.

          • Pieni ajattelun aihe fluorista:

            Olen ollut luennoilla, joita piti mielestäni erittäin perehtynyt ja asioista tietävä henkilö. Aiheena oli siis erilaiset ravintoaineet yms. Siellä tuli puhetta fluoristakin ja siitä, miksi toiset sitä välttää (minäkin). Fluorihan on myrkkyä, tosin hammastahnoissa ne määrät ei vissiin ole niin suuret, että olis niin pahasta..??

            No joka tapauksessa ymmärsin asian niin, että vaikka fluori sitä hampaan kiillettä kovettaa, niin toisaalta se sitten pehmittää sitä hampaan sisustaa. En nyt muista ihan tarkkaan kaikkea asiasta, mutta tarpeeksi kun ”ahdistelin” luennoitsijaa kysymyksellä ”käyttäisitkö itse fluorihammastahnaa” hän lopulta sanoi, että ei käyttäisi. Eli se on enemmän haitta kuin hyöty.

            Koska itse vastustan fluoria, blogistasi pistää aina silmään tämä ajatuksesi, että fluoria pitää ehdottomasti olla. =) Itsellä on tosin sekä fluorillista että fluoritonta tahnaa, mutta en käyttäisi missään nimessä fluoria koko ajan, enkä käyttäisi sitä lapsilla. Juomavedessäkin on täällä Suomessa fluoria, eli ilman sitä ei varmaan pysty olemaan kukaan… Mutta mielestäni se ei ole todellakaan mikään ehdoton juttu hammastahnassa. Loppujen lopuksihan reikiintymistä kuitenkin aiheuttaa suussa oleva karies-bakteeri, ja uskon, että harjaaminen ihan ilman fluoriakin toimii. Tai harjaamattomuuskin, jos sitä bakteeria ei suussa ole… Ihan vaan esimerkkinä oma lapseni… ei ole poika paljon hammasharjaa heilutellut: reikiä nolla. Ikää siis kohta 20v. Lapsena kyllä harjattiin hampaat ihan säännöllisesti, mutta isompana sitten jätti homman hoitamatta. Sitten taas minä itse: lapsena käytettiin kaiken maailman fluorihuuhteluita ja -tabletteja ja aina fluorillista tahnaa, ja aina oon harjannut hampaat aamuin illoin… mutta niin vaan mulla on reikiä useita, ja tutkitusti myös paljon sitä bakteeria suussa…

          • Totta kai tämä ajatus blogissani näkyy, koska olen vakuuttunut siitä että fluori oikein annosteltuna on hampaille hyväksi. Kaikki on myrkyllistä, jos annostelu on väärä. Tämä on selvää kaikkien lääkkeiden kohdalla. Itse luotan kuitenkin tutkimustietoon ja suomalaisiin hammaslääkäreihin. Vesijohtovedessä on fluoria, mutta Suomessa sitä on yleisesti ottaen hyvin vähän. Anja Nysten on kirjoittanut aiheesta blogissaan esimerkiksi täällä http://kemikaalikimara.blogspot.fi/2011/01/suuria-valheita-fluorista-ja-pohdintaa.html ja olen taipuvainen ajattelemaan asiasta samoin kuin Anjakin.

  9. Tietyllä tavalla ravintolassa syöminen on ekologista: siinä tehdään pienessä tilassa suurelle joukolle hygieenistä ravintoa, ja se työllistää (toistaiseksi) ihmisiä enemmän kuin elintarviketeollisuuden hihnarobotit ja automaattihihnastot.

    Ehkä Jenkkilä on nykyisin lähellä taivasta, mutta ravintolaan tuleva kama on kyllä niin täynnä kääröroskaa, ettei mitään rajaa.

    Oman kulinaristisen ammattiurani huipulla (tiskarina helsinkiläisessä huippuravintolassa) illan päätteeksi roskasäkkien roudaus opetti ainakin sen, että asiakkaan kannalta roskaton ruokailu ravintolassa ei todellakaan ole ravintolan kannalta sitä.

    Tää varmaan osa 2…

  10. Kolmas osa:

    Oman kulinaristisen ammattiurani huipulla (tiskarina helsinkiläisessä huippuravintolassa) illan päätteeksi roskasäkkien roudaus opetti ainakin sen, että asiakkaan kannalta roskaton ruokailu ravintolassa ei todellakaan ole ravintolan kannalta sitä.

    Ja koska muisteluni on aikaa ennen näitä eeuu-direktiivejä, niin voin paljastaa kaikille huolestuneille nykyviherhippikuplassa eläville suuren salaisuuden: silloin ei mennyt ravintolaruuasta grammaakaan hukkaan. Ei grammaakaan.

    Säännöt oli selkeät: kaikki ruokajäte asiakkaiden lautasilta ja kaikki keittiön ylijäämä raaka-aineista meni tiettyihin jäteastioihin (joissa taisi olla kolme mustaa jätesäkkiä päällekkäin), ja ne tietty lähiseudun sikafarmari kävi hakemassa sikojen ruuaksi.
    Kaksi ehdotonta sääntöä oli: EI HAMMASTIKKUJA ja ei tupakantumppeja.
    Hammastikkuihin suhtauduimme suurella kunnioituksella, kaikki ymmärsi sen tärkeyden.

    • Toimiikohan tuo systeemi edelleen missään? Luulisi, että sikoja koskee eri säännöt kuin ihmisiä.

  11. ”Toimiikohan tuo systeemi edelleen missään? Luulisi, että sikoja koskee eri säännöt kuin ihmisiä.”

    Mitäs veikkaat, EU-aikana?

    Tiedätkös miksi suomalaista, laillisesti kaadettua ja eläinlääkärin valvonnan kautta myyntiin saatettua hirvenlihaa ei saa mainostaa luomulihana?

Jätä kommentti