Ruokahävikki: mitä voin tehdä toisin kuin ennen?

Olen miettinyt, millaisilla käytännöllisillä muutoksilla pystyn tehokkaimmin vähentämään syntyvää ruokajätettä. Tässä pohdinnan tuloksia.

  1. Hankin lisää lasisia, läpinäkyviä säilytysastioita. Näkyvyys on elinehto sille, etten ainakaan vahingossa unohda mitään jääkaappiin. Näitä on nyt neljä pientä ja yksi isompi rasia, mutta usein niistä on osa pakastimessa, joten tarvitsen näitä lisää.
  2. Palaaminen ruokasuunnitteluun. Jos mietin viikon ruuat etukäteen, ostan vain sellaisia ruoka-aineita, joita tarvitaan niiden valmistamiseen. Vähentää riskiä sille, että jääkaapissa on jokin satunnainen yksittäinen raaka-aine pilaantumassa.
  3. Jääkaapin säännöllinen inventaario ja järjestäminen. Tämä on uusi rutiini, joka täytyy nyt opetella.
  4. Lista ruuista, joihin kaikenlaisia jämiä voi piilotella.

Näistä tärkein on tuo kolmonen. Mitä enemmän mietin, sitä varmempi olen siitä, että nyt tarvitaan uusi arkirutiini. Olen tätä pari päivää pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että tämä täytyy aluksi tehdä joka päivä. Minulla on todella paha tapa antaa jääkaapin mennä aina vain huonompaan suuntaan jos sille tielle lähdetään, eikä puuttua siihen ajoissa. Ratkaisu on siis huolehtia siitä, ettei alamäki pääse alkamaan. Uskon, että myöhemmin voin harventaa tahtia, mutta aluksi pitää olla systemaattinen, jotta uusi tapa menee selkäytimeen. Otan harjoittelujaksoksi kuukauden, alkaen tänään. Eli koko tammikuun ajan käyn jääkaapin järjestyksen ja sisällön läpi kerran päivässä. Jos siellä on jotain menossa pilalle, otan ne esiin ja päätän mitä ruuista valmistan. Jos jotain on mennyt pois paikaltaan, palautan järjestyksen.

Tämä uusi rutiini palvelee tavoitetta monella tavalla. Ensinnäkin konkreettisesti siten, että tiedän mitä kaapissa on, enkä hukkaa sinne mitään. Toiseksi niin, että se nostaa hävikin vähentämisen tärkeiden asioiden listalle konkreettisesti. Tiskikonerutiinin ottaminen käyttöön onnistui sitkeällä työllä hyvin, joten eiköhän se onnistu jääkaapinkin suhteen. Aluksi pitää vähän käyttää tahdonvoimaa, mutta jossain vaiheessa rutiini alkaa sujua enemmän omalla painollaan. Sama koskee ruokasuunnittelua. Aina kun teen sitä, se maksaa itsensä takaisin monella tasolla. Ongelmana on vain pitää siitäkin jatkuvasti kiinni. Itsekuria tarvitaan tässäkin.

Sitten kohta numero neljä. Tässä tarvitsen teidän apuanne! Oletko mestari minimoimaan ruokahävikkiä? Jos olet, kerro mihin ruokiin saat ujutettua ne ärsyttävät tähteet, jotka ainakin meillä helposti menevät lopulta nahistuneina roskiin. Mitä te teette kurkun jämäpaloille, leivänkannikoille, sille viimeiselle porkkanalle, vähän liian mustalle banaanille ja muille ärsyttävillä ruoanlopuille, joita ei vain tee mieli syödä sellaisenaan? Mitkä ovat niitä ruokia, joiden sekaan voi laittaa edellisen päivän tähteitä ilman, että maku kärsii? Kertokaa minulle, vaikka luulen että ei niistä ole haittaa muillekaan. Aina tarvitaan uusia ideoita!

57 vastausta artikkeliin ”Ruokahävikki: mitä voin tehdä toisin kuin ennen?

  1. En mä mikään mestari ole ruokahävikin vähentämisessä, mutta aika hyvä. Kuivahtaneet leivät kastelen nopeasti ja laitan paahtimeen. Niistä tulee kuin tuoreita. Usein hävitän jämiä patoihin tai kastikkeisiin. Tänään hävitin nahistuneet pinaatit, rypistyneen tomaatin ja hapankaalin jämät savutofun ja kookosmaidon kanssa loistavaksi kastikkeeksi. Puoliksi lasten syömät hedelmät, mustuneet banaanit yms. upotan smoothieen. Kurkun kannat on mun kompastuskivi. Mun äiti leikkaa nekin jonkun ruuan joukkoon. Mutta se on musta ällöä.

    Parhaat vinkit olet jo keksinytkin: ruokalistan suunnittelu (suunnittelen sen niin, että käytän niissä ruuissa aina jo jääkaapista löytyvät ainekset) ja jääkaapin inventaario kerran tai pari viikossa. Lisäksi meillä on jämäpäivä kerran tai kaksi viikossa. Silloin loihditaan jotain syötävää niistä aineksista, joita kaapeista löytyy.

    • Luulen, että tuollainen suunniteltu jämäpäivä voisi olla tosi hyvä. Olen tehnyt ruokasuunnitelman yleensä aika tiukaksi, eli että joka päivälle eri ruoka. Se toimii tavallaan, mutta jämille ei jää sijaa. Ehkä joku lounas voisi olla sellainen hetki, jolloin syödään aina kaikki jämät pois kerran viikossa, tai kaksi jos jämiä on enemmän.

  2. Leivät voi syödä kuivinakin (korppuina) tai ne voi paistaa krutongeiksi ja heittää salaattiin (toki samalla kun paistaa salaattiin jotain muutakin, niin ei energia hukkaannu). Porkkana uppoaa ruokaan kuin ruokaan (padat, bolognese raasteena), kypsät banaanit uppoavat hyvin smoothiehen (ja jossei jaksa just silloin syödä, niin banaanin voi pakastaa (ilman kuoria), silloin se on melkein kuin jädeä kun sen käyttää sauvasekoittimen kautta smoothien sekaan).

    Meillä mies on mestari ruokahävikin minimoinnissa ja mun mielestä siihen on tärkeintä kurinalaisuus, että syödään ne ruuat jääkaapista jotka on menossa vanhaksi. Yksi hyvä keino jääkaapin siistinä pitämiseen on syödä se säännöllisesti ihan tyhjäksi (siis että oikeasti on tilanteessa että kaapissa on kutakuinkin vain valot). Me tuota harrastetaan ja on huomattu että oikeasti kauppareissua pystyy lykkäämään monta päivää kun käyttää kuivakaapin antimia myös (linssit, pavut, juustonjämät ja kaikki kaapista löytyvät kasvikset pataan tomaattimurskan kanssa ja ravitsevaa ja yllättävän herkullista ruokaa syntyy).

    Lapsen myötä on paljon puolikkaita hedelmiä pyörimässä ja niissä hävikki on minimoitunut kun on tajuttu, että niitä ei kannata suojata mitenkään. Jos banaanista, ompusta, päärynästä tai avokadosta leikkaa osan ja jättää huoneenlämpöön sellaisenaan leikattu pinta kuivaa ja muodostaa luonnollisen suojan hedelmälle. Näinpä yhdestä banskusta riittää makeutusta lapsen puuroon pariksi päiväksi ja ei ole ällöjä muoviin mädäntyviä hedelmiä riesana…

    • En ole varmaan koskaan tehnyt krutonkeja arkiruokaan, mutta hyvä idea.

      Noita hedelmiä pyörii meilläkin, koska kuopus voisi näköjään elää pelkillä hedelmillä. Joskus käy noin, että ne vain jäävät päydälle odottamaan, jos taas on leikattu esim. omppu puoliksi, laitan sen leikkauspinta alaspäin lautaselle jääkaappiin. Se toimii myös hyvin.

  3. Kypsän banaanin voi viipaloida ja pakastaa. Pakastettu banaani on hyvä välipala sellaisenaan. Banaanilättyjä teen usein. Sekoitetaan1 banaani ja 2 kananmunaa, sekä ripaus suolaa. Lisään itse myös vaniljasokeria ja kanelia. Paistetaan pannulla ja nautitaan!

    • en ole ikinä pakastanut banaania! Täytyy kokeilla. Olen kuullut banaaniletuista, mutta ne epäonnistuivat täysin. Pinnalta palanut, sisältä raaka. Ilmeisesti lämpötilassa on säätämisen varaa…

    • Hahhah, meillä käytössä sama metodi. Toimii myös kaikkeen lattialle pudonneeseen. Koira syö myös loppuja ja jos ovat jo epäilyttävän vanhoja, niin keitän koirallekin ne varmuuden vuoksi. Kerran tässsä lähiaikoina mies söi erehdyksessä myös sellaista=) =) Siinä oli risoton loppu, savulohta, vanhaa kermaa, juuston jämiä ja joku salaatin loppu -kaikki jo lähes ”kävelemään lähtevää”. Ja mikä kauheinta: jotakin lautasilta kaavittua ruuanloppua, ennen tiskikoneeseen laittoa!! En ollut paikalla, kun mies oli ottanut satsin koiranruokakattilasta. Sisälle tultuani huomasin heti, että ihmisten ruoka oli koskematta ja koiranruoassa iso kolo. Kysyin, että eikö yhtään kellot soineet, kun maistoi -eihän se nyt mitenkään voinut olla hyvää. Vähän oli ihmetellyt erikoista makua, mutta kuuliaisesti oli syönyt lautasen tyhjäksi… Hengissä on kuitenkin edelleen, eikä edes ripaskalle tullut:-)

    • Puolison epäsäännöllinen työ tuo omat haasteensa. Välillä pitäisi olla kotona ruokaa kun se tulee töistä, välillä taas puolisolle varatut ruoat jäävät syömättä, kun se ei tulekaan ajoissa kotiin. Näitä on välillä mahdoton ennakoida.

  4. Kurkut, yrtit, sipulit jne. pilkon loppuun jo tuoreena ja laitan rasioissa jääkaappiin ja käytän sieltä ruokiin tai leivän päälle. Tai ujutan ruokaan aina koko määrän, harvoin lisämäärä häiritsee makua, riippuu tosin aineesta, näin ei niitä loppuja edes jää. Salaatin/tomaatin/kurkun pilkkominen suoraan lautasen reunalle harvemmin jättää jämiä, ne syödään paremmin kuin erikseen tehty salaatti. Sen viimeisen porkkanan voi pilkkoa ohuina siivuina salaatin sekaan tai pilkkoa isomman kasan tikuiksi dipin kanssa. Sekin on hyvä tapa ujuttaa kasviksia lapsille, tikut ja dippi yleensä maistuu kaikille.

    Meidän jämäruokia on mm. pyttipannu, mihin voi piilottaa melkein kaiken. Toinen hyvä on paistettu riisi (eilistä riisiä, muuta ruuan jämää ja sekaan juustoa, kaprista ja kananmunia vatkattuna). Ja sitten on sellainen keitto, mihin heittelee kaikenlaista, usein tomaattipohjainen jossa on kinkut, metwurstit, kasvikset, suolakurkut ja paljon valkosipulia. Sosekeittoihin saa kanssa sekaan melkein mitä vaan. Paljon valkosipulia ja liraus kermaa tarpeen mukaan, niin avot. Juustot upotan kiusauksiin tai suolaisiin piirakoihin. Jos kasvikset on tuoreita, pilkon pieneksi tikuksi ja wokkaan, niihin voi heittää ihan kaiken, mausteeksi soijakastiketta.

    Kuivista leivistä tekisin bruchettaa tai krutonkeja tai köyhiä ritareita tai leipävanukasta. Mummo raastoi ne lihamyllyllä korppujauhoksi (eihän sitä ennen kukaan kaupasta ostanut).

    Banaanista nuo letut on kuulemma hyviä, aion kokeilla. Hedelmistä smootheja tai hedelmäsalaatin jatketta. Ja se jämäbanaani on tosi hyvää kanan kanssa, esim. grillattu kana, mangochutney ja kypsää banaania siivuina, lisänä riisiä. Tai kanakastikkeen seassa. Moni muukin hedelmä sopii suolaisen ruuan kanssa.

    • Paistettu riisi oli hyvä muistutus! Sehän on alunperinkin sellaista jämäruokaa, mikä tehdään eilisestä riisistä. Keittojen kanssa pitäisi petrata, soseeseen saa kyllä piilotettua kaikenlaista. Muistan, kuinka meilläkin tehtiin korppujauho kotona itse, juuri tuolla lailla käsikäyttöisellä myllyllä. Se olisi aika hauskaa nykyisinkin, mutta myllyä ei ole. Raaka-ainetta kyllä riittäisi.

    • Siis, äh. Siis piti sanomani, että melkein kaikki ruuanjämät saa tungettua joko kasvispihveihin tai pannukakkuun. Puuronjämät, banaani, omenat raastettuina, jugurtinrippeet pannukakkuun. Kuivat leivät, kastikkeen/padanjämät, keiteyt perunat ja muut juurekset kasvispihveihin. Kurkunjämille en kyllä keksi muuta kuin syömisen sellaisinaan 😀

      • Mun pitää opetella tekemään kasvispihvejä! Samoin pannukakkuja, en ole koskaan tehnyt. Olenkohan vähän rajoittunut.

        • Tässä sulle maailman paras pannukakku, mummoni resepti (tää on siis makea peruspannari ilman mitään jämiä), mutta ihan sikahyvä, helppo ja nopea.

          Sulata 50 g voita (tai enemmän, jos linjat kestää), lisää sekaan
          2 dl kermaviiliä
          Kermaviilipurkillinen maitoa
          Kermaviilipurkillinen vehnäjauhoja
          4 munaa
          Teelusikallinen suolaa
          Ruokalusikallinen sokeria
          Sekoita, mutta älä vatkaa, taikina juuri ja juuri sekaisin mutta ei enempää vatkausta, saa jäädä vähän klönttiseksi.
          Paista leivinpaperin päällä pellillä 225 asteessa, kunnes pinta kuplii ja ruskistuu kauniiksi, saa jäädä mieluummin aika vaaleaksi kuin liian tummaksi.

          • Oi kiitos! Kokeilen ja arvostan!

  5. Sen kurkun jämänkin voi oikein hyvin heittää smoothien sekaan. Samoin jogurtin ja mehujen loput. Melkein tyhjään litran jogurttipurkiin voi lorauttaa mehua ja ravistaa, siitä saa hyvän ”jogurttijuoman”. Meillä leivänkannikat kuivataan pupujen herkuksi. Voiskohan ne laittaa myös vaikkapa lintulaudalle, jos sellainen on? Tai mikä ettei liottaisi ja laittaisi sitäkin sinne smoothien sekaan… Samoin tietty kaikenlaiset hedelmien palaset menee smoothieen. Mä laitan sinne myös pinaattia, lehtikaalia ja sellastakin, jos niitä on – ne ei mitenkään erityisesti sieltä maistu, jos on jotain makeaa mukana (kuten vaikka sitä banaania, joka itse asiassa on parhaimmillaan smoothiessa just sellasena ruskistuneena, on silloin erityisen makea).

    • Mulla ei ole blenderiä, enkä sen takia ole oikein sinut noiden smoothieiden kanssa. Jos blenderi löytyy, silloin tuo on erittäin hyvä ohje!

        • No niinpä. Enpä tullut tuotakaan ajatelleeksi, en siis välttämättä tarvitse koko blenderiä. Kiitos vinkistä!

    • Ei ole tuttu, mutta laitan sen kirjastossa varaukseen! Kiitos vinkistä!

  6. Ruskeat banaanit viipaleina pakastimeen. Käytän niitä sitten aamusmuutien joukossa. Nam! Kiitos vielä inspitoivasta ja mielenkiintoisesta blogista!

    • Kiva että olet tykännyt! Tässä on jo toinen banaanien pakastamisen vinkki, joten minun täytyy todella ruveta tätä kokeilemaan.

  7. Heippa! Löysin blogisi sattumalta. Kului päivä jos toinenkin kun luin sen läpi. KIITOS!
    Meillä tähteitä piiloutuu makaronilaatikkoon (jauhelihakastike, juustot, tuorejuustot, tomaatit, porkkanat, sienet, melkein mitä vain), smoothieen (hapanmaitotuotteet, marjat, hedelmät, pinaatit, salaatit), lämpimiin voileipiin ( jauheliha eri muodoissa, kaikenlaiset maustekastikkeet, leikkeleet, juustot).
    Terv. Tarja

    • Vau, luitko tosiaan alusta saakka! Huikea suoritus, kiitos siitä!

      Lämpimät leivät olin myös unohtanut. Niihin saa varmasti juustonkannikat hyvin sulatettua, samoin tomaatit ym. Makaronilaatikkoa teen säännöllisesti, sitä voisi tosiaan maustaa jämillä myös.

  8. Ostettu leipä tuoreena pakkaseen ja sieltä kulutuksen mukaan sulattaminen. Poistaa leipähävikin.

    • Tätä sovellan myös, mutta en säännöllisesti. Ylipäätään olisi kyllä fiksua pitää leipää aina pakastimessa hieman säilössä.

  9. Täällä on kerrottu tosi paljon hyviä vinkkejä!

    Komppaan minäkin, että kaikki hedelmänrippeet kannattaa heittää sinne smoothieen. Sinne saa myös ihan kaikki jogurtinjämät, rahkat, ja maitotilkat. Rinnan yllä mainitsema pannukakku on myös hyvä ajatus.

    Kurkunpätkiä ei jää yli, kun arkiruoilla varsinkin salaatit tehdään suoraan lautasille. Meillä siivutetaan kurkkua suoraan pötköstä leivällekin ja lapsi syö tosi mieluusti kurkkua välipaloilla, kun antaa sellaisen 5-10cm pätkän nakerreltavaksi. Siihen saa uppoamaan myös kurkkujen kannat.
    Ihan myös sellainen itsestäänselvyys täytyy tässä mainita, että älkää korkatko uutta kurkkua ennen vanhan poiskäyttöä. Se auttaa minimoimaan kurkkupätkät.

    Ylijäämätomaatit käytän kastikkeisiin, sienet paistan lisukkeiksi tai munakkaiksi, yksittäiset porkkanat kuorin lapselle välipalaksi (uppoaa muuten hyvin!).

    Suosikkiriperuokani on pyttipannu. Sinne saa ujutettua melkein mitä vain. Ei ehkä nestemäisiä kastikkeita, mutta kaiken muun.

    • Mulla on sellainen paha tapa, että vaikka pilkon kurkun lautaselle, se viimeinen pätkä alkaa aina tuntua pehmeältä. Epäilen sen olevan jo pilalla, ja aloitan uuden. En kuitenkaan heitä vanhaa pois, ajattelen syöväni sen ehkä itse. Enkä sitten syö, vaan syön sitä uuttaa kurkkua, ja taas tulee jätettä. Tosi paha tapa, myönnän. Eli ratkaisu tähän olisi syödä kurkku aina loppuun ennen kuin aloittaa uuden. Mistä tiedän, onko kurkku liian pehmeä vai ei?

      • Jos aavistuksen antaa periksi, itse vielä ainakin söisin. Toinen hyvä keino on maistaa sitä kurkkua. Jos maistuu hyvältä (vaikka olisikin vähän pehmyt jo), niin lautaselle vaan. Kyllä kurkku pilaannuttuaan alkaa maistua jääkaapilta. 🙂
        Niin siis sitä palaa ei tartte niellä, mut siihen jos vähän huonontuntuista kurkkua varmistusmaistaa ei kuole. 😀

  10. Hei, vihannekset säilyy jääkaapissa pidempään, kun käärii ne talouspaperiin. Kannattaa ottaa esim. porkkanat pois pussista, kääriä talouspaperiin ja laittaa vihanneslokeroon. Kosteus imeytyy paperiin eivätkä porkkanat ala itämään. Meillä salaatti säilytetään läpinäkyvässä muovirasiassa, jonka pohjalle ja päälle laitan talouspaperin. Paperi on helppo vaihtaa ja rasiaan kertynyt kosteus on helppo pyyhkiä pois. Nykyään tulee tosi harvoin vihanneshävikkiä jääkaapissa säilytettävistä vihanneksista. Joskus myös pilkon harvemmin käytettävät vihannekset rasiaan pakastimeen. Tomaatit säilytän huoneenlämmössä, jotta ne kypsyisivät, mutta ne myös nuhjaantuvat ”huomaamatta”, jos ei niitä muista syödä.

    • Tämä oli minulle täysin uusi vinkki. Täytyy testata. Olen säilyttänyt niitä niiden omissa pakkauksissa tai pusseissa. Salaatin olen ruvennut tyrkkäämään sellaiseen yrttienkasvatuslaitteeseen, siis missä on valo päällä ja vesi kiertää. Ne viihtyvät ja kasvavat siinä hyvin.

      • Myös sanomalehti käy. Mä kippaan aina kaikki muovipusseissa olevat juurekset (porkkanat, perunat, nauriit…) vihanneslaatikkoon, jossa on pohjalla sanomalehteä. Toki sinne sanomalehden päälle kannattaa laittaa vaan sellasia juttuja, mitkä sitten kuoritaan, ettei tule mitään painomusteongelmia.

        Keksin äskettäin, että ne alustat, missä myydään makeita suippopaprikoita (musta pahvinen alusta + muovipussi) on aika käteviä. Niitä mahtuu vihanneslaatikon pohjalle kolme, ja purkaan aina nykyään paprikat pusseista pois niiden pohjien päälle. Samoin purkaan sinne (luomu)snack-kurkut. (Kurkut kai pitäis mieluummin säilytellä lämpimässä, mutta no, meillä ovat siellä jääkaapin laatikossa…)

        Niin, meillä on siis kaksi vihanneslaatikkoa, toisessa on tuo sanomalehtisysteemi + juurekset ja toisessa ne paprikapohjat + vihannekset. =)

  11. Täällä tulikin jo hyviä vinkkejä. Itse harrastan sosekeittoja, ja lämpimiä voileipiä, joihin voi ihan hyvin käyttää esim. yli jääneen keitetyn perunan, sipulia ja paprikaa ja juustokuorrutus.
    Silloin kun kurkkua ostin, minulla oli sama ongelma. Olen siirtynyt kesäkurpitsaan kurkun tilalla. Toimii ihan yhtä hyvin salaateisssa ja leivällä – ja loput voi heittää melkein mihin tahansa ruokaan.
    Leipä on jonkin sortin ongelma – yritän pakastaa, jos näyttää siltä, että jäisi. Mutta yleisemmin ostan vain pienempiä leipiä ja paikkaan tuoreen leivän ajoittaista loppumista hyvillä kuivilla leivillä.
    Ruokahävikkiä syntyy oikeastaan vain hedelmäpakkauksista, joissa on selkeästi pilalle mennyttä.
    Ja vinkki banaanilattyihin. Niihin voi laittaa ruokalusikallisen tai pari vehnäjauhoja paistoa helpottamaan, ellei karppaa.

    • Unohdin. Joskus tein ns parhaat päivänsä eläneistä hedelmistä hedelmäsalaattia. Makuhan niissä hedelmissä on pitkään ok, vaikka niitä ei tee mieli enää sellaisenaan popsia. Nykyään optimoin aika tarkaan syöjien mukaan, ja sen mukaan koska seuraavan kerran menen kauppaan, eikä yksittäisiä hedelmiä jää vanhenemaan.

    • En karppaa, joten vehnäjauhot saattaisi auttaa lettuja. Nuo lämpimät voileivät on hyvä idea, sinnehän voi laittaa myös kaikenlaista. Sosekeittoon yritin kerran jauhaa lihaa sekaan, mutta siitä tuli pahaa. Ehkä yhdistelmä ei ollut hyvä. Kasvikset varmaan voi kaikki laittaa sekaisin.

  12. Tämä on tosi kiinnostava aihe ja on ollut oikein hyviä vinkkejä. Kiitos!

    Meillä meinaa tulla hävikkiä välillä joistakin kuivatuotteista, joita ei jostain syystä tule syötyä. Nekin olisivat kaikki varmasti sellaisia, että menisivät leipätaikinoihin, jos ne sinne käyttäisi. Viime aikoina olen vähän ottanut itseäni niskasta kiinni. Sitten tulee jonkin verran hävikkiä, jos tuote yllättäen pilaantuu, vaikka se ei ole ollut kauaa odottamassa. Saattaa olla samalla kertaa ostettuja hedelmiä tai vihanneksia, joista yksi onkin huono. Leipää menee myös välillä huonoksi, ja sekin harmittaa.

    Mulla tuli mieleeni, että kun emme kananmunia käytä, niin banaania tulee usein käytettyä leivonnassa kananmunan tilalla. Siispä myös aika mustat banaanit menevät esimerkiksi suklaakakkuun hyvin. Siihen uppoaa pari – kolme banaania helposti. Minua vähän ällöttää liian kypsän banaanin maku, joten en pysty niitä syömään muulla tavoin, mutta kakussa ovat hyviä.

    Kurkun pätkät käyvät kyllä myös sosekeittoihin tai vaikka raasteena sämpylätaikinan tms. sekaan.

    • Teen näistä vielä yhden koonnin, koska nämä vinkit ovat kaikki tosiaan loistavia! Ja tosiaan, pieni pätkä kurkkua menee tosiaan varmasti myös sosekeiton mukana. En ole tullut ajatelleeksi, mutta miksei. Tänään maistoin banaanikakkua, johon oli laitettu muutama liian musta banaani. Se oli oikein hyvää!

  13. Vähän liian mustiksi päätyneet banaanit heitän aina smoothien sekaan tai sitten teen aamupalaksi ihania banaanilettuja! Liian mustat banaanit ei kyllä smoothiessa maistu kovin hyvältä…

    • Kuten tuolla jo sanoin, yritin kerran mutta pieleen meni… banaaniletut vaatii vähän treeniä vielä!

  14. Onpa hyviä vinkkejä tullut!
    minulla auttaa jääkaapin hallintaan maanantaisiivous, siitä on tullut hyvä rutiini. Olenkohan siitä täällä ehkä sanonutkin joskus? Toinen juttu on sopivan pieni jääkaappi. Meillä oli ennen suuri jääkaappi-pakastin systeemi, jonka uumeniin katosi kaikki. Pakastin jämäruokia, enkä ikinä käyttänyt niitä. Nyt on vain pieni jääkaappi jossa on pieni pakastinosa, sinne mahtuu vähän marjoja, leipä ja jäätelöä. Pienempäänkin jääkaappiin mahtuu ihan kivasti ruokaa, kun sinne ei jemmaa ikuisuuksia vanhoja ruokia 🙂

    • Tämä pieni/suuri kaappi on varmaan koulukuntakysymys. Jos on pieni kaappi, pitää käydä usein kaupassa. Moni on täälläkin puhunut sen puolesta. JOs taas haluaa minimoida kauppareissut, niin täytyy olla niin iso kaappi että sinne mahtuu varastoja. Makuasia, sanoisin. Mutta etenkin pienessä taloudessa pieni kaappi tuntuu järkevältä valinnalta.

  15. Sanoisin että se ruokasuunnittelu on kaiken a ja o siinä ettei hävikkiä tule. Me ollaan tehty lista lempiruuista (omissa sarakkeissaan kasvis, kana ja kalkkuna, muu liha, kala) ja sieltä valitaan aina viikon ruuat kerralla ja sen pohjalta tehdään kauppatilaus. Hmm.. ehkä olen siitä joskus kirjoittanutkin tänne?
    No anyway, ollaan tätä nyt harrastettu tämä syksy oikein huolella ja hävikki on vähentynyt. Esim. tänään on kauppatilauksen hakupäivä ja en saanut päiväkahvia kun maidonrippeet piti säästää lasten välipalalle. Aiemmin ei ole ihan näin hilkulle mennyt 😀
    Sitten kun suunnitellusti sitä ruokaa tekee, niin oppii aika nopeasti huomaamaan mistä ohjeista tulee minkäkin verran, eli suunnitellessa osaa jo arvioida että okei, tästä teriyakikanasta jää seuraavan päivän lounas. Samoin meillä kun tuolla yllä joku kertoi, ruokaa ottaessa myös katsotaan että syödään tänään sen verran että riittää huomisellekin ja otetaan pääruaan lisäksi leipää ja esim. hedelmää jälkkäriksi. Tässä muuten toinen vinkki siihen kun joskus olet miettinyt sitä kasvisten ja hedelmien syömisen lisäämistä. Joka aterialla kun syö yhden hedelmän jälkiruuaksi, niin siinähän on 5 annosta päivässä. Siis olettaen että syö aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan.

    • Hyvä vinkki tuo jälkkärihedelmä. Voisin kokeilla sitä hyvin. Periaatteessa tykkään niistä, mutta jotenkin se syöminen aina jää. Toinen vaihtoehto on syödä hedelmiä esim. jugurtin kanssa, sillä lailla niitä saa menemään aika huomaamatta. Olen ihan hulluna granaattiomeniin, ja niillä on nyt sesonki, joten täytyisi hyödyntää tämäkin!

  16. Pieni, mutta toimiva vinkki: raastan usein juustonkannikat pakkaseen, ennen kun ne ehtii kuivua muodottomaksi tai homehtua. Näin juustoraastetta on aina valmiina lisättäväksi ruokaan pieniäkin määriä. Suoraan rasiasta käyttöön vaan, ainakaan itse en ole huomannut merkittävää eroa jäisen ja tuoreen välillä, varsinkin jos kypsentää ruuan esim. uunissa joka tapauksessa.

    Pirkan nikseistä poimittu idea, mutta toimii! 😀

    ps. Kiitos mahtavasta ja inspiroivasta blogista! 🙂

    • Kiitos, ja ole hyvä!
      Älkäämme ylenkatsoko niksipirkkaa. Tuo juustoraastevinkki kuulostaa erittäin toimivalta, ja myös vastaisi yhteen ongelmaan. Meillä on kaikkia parmesaaninjämiä aina pyörimässä.

  17. Etyleeni. Puolikas omena jääkaapissa erittää etyleeniä, joka hormoninkaltainen aine joka kypsytää kasvikset. Se kitkeröittää porkkanat ja nopeuttaa kasvisten pilaantumista. Ihmettelen mikä puolikas hedelmä lapselta jää. Jos lapsi ei syö hedelmää kokonaan, minkä tähden sille niitä annetaan? Hiljaisena pitämiseksi? Jos vaikka se muuten hukkaan menevä leivänkantti lapsen käteen? Tai kuivattu hedelmänpala, muutama pähkinä?

    • Joo! Aina kun meidän perheessä joku sanoo jotain, sille isketään hedelmä käteen jotta hiljenisi! Näin tehdään varmasti myös sen alkuperäisen kommentoijan perheessä tuolla ylempänä, jossa myös jäi puolikkaita hedelmiä säästöön. 😀 😀 😀

      (huumoria. toivottavasti sinunkin kommenttisi oli)

      • Huumoria? Ei. No minkä tähden sitten? Onko suuri salaisuus? Luulin, että olis huumoria, kun uutisissa oli että jotkut kirpparit ovat kieltäneet rusinoiden syönnin tiloissaan. Syy olikin ihan luonnollinen. Mutsit antavat lapsosille rusinoita pitääkseen ne hiljaa sillä aikaa kun tonkivat itse tavaroita. Rusinat sitten tallantuvat kirpparin lattiaan, tiukkaan.

        Etyleeni myöskään ei ole vitsi.

        http://www.kasvikset.fi/kasvitieto/kasvisten-sailytyksesta/etyleeni

        Kukin toki tekee hedelmineen, rusinoineen ja lapsineen kuten parhaaksi katsoo.

        • Kuulehan nyt. Tämän blogin parhaita puolia on aktiivinen keskustelu. Mutta en hyväksy sitä, että muiden lukijoiden valintoja kommentoidaan epäkunnioittavasti tai epäystävälliseen sävyyn. Tuon lykopeeniasian olisi ihan hyvin voinut kertoa neutraalisti, ilman ikävää arvostelua joka oikeasti kohdistui lastenkasvatukseen. Se on aihe joka ensinnäkään ei kuulu tämän blogin aihepiiriin ja lisäksi on syytä olla muutenkin varovainen, ennen kuin lähtee arvostelemaan muiden valintoja sillä saralla.

          En halunnut ruveta vääntämään rautalangasta, koska ajattelin että ymmärrät yskän jo tuosta huumorimielellä annetusta vastauksesta. Mutta esimerkiksi meillä lapsi tai aikuinen syö välillä välipalaksi vain puolikkaan hedelmän, koska se sattuu olemaan sillä hetkellä sopivan kokoinen annos. Jos kyseessä on lapsi, aikuinen halkaisee omenan, kuorii ja antaa puolikkaan lapselle. Toinen puoli menee jääkaappiin. Eli juuri niin kuin itse sanoit, kukin tekee juuri niin kuin itse haluaa, ja syitä voi olla monia.

          Pyydän, että jatkossa sinä ja kaikki muutkin kommentoijat noudattavat näitä yksinkertaisia ohjeita: pysy asiassa, ole kohtelias ja kunnioita muita. Sillä lailla nämä keskustelut pysyvät laadukkaina ja kiinnostavina. Kiitos.

  18. Päivitysilmoitus: 015. Miten aiomme toteuttaa tavoitteemme | Irti turhasta

  19. Hedelmän puolikkaat / jämät voi pakastaa ja tehdä niistä myöhemmin sorbettia. 🙂 Me koitamme pitää nyt ruokavarastomme kotona melko pienenä. Mitä enemmän ruokaa, sitä helpommin unohtuu ja lopulta sitä joutuu roskiin.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)