Sateisen harmaa viikko

Syystä tai toisesta tällä viikolla ei ole juurikaan ollut inspiraatiota kirjoittaa. Niinpä teen tähän nyt tällaisen yleispostauksen ilman sen kummempaa agendaa.

Päätin tänä vuonna luopua kanervista ja muista oikeista kukkasista parvekkeella, ja ostin niiden tilalle K-raudasta muovista havuköynnöstä. Se näytti paketissa hiukan ankealta, mutta avattuna, pörhennettynä ja parvekkeen kaiteelle aseteltuna yllättävän kivalta. Ledivalot näyttivät sen päällä hauskoilta, mutta nyt huomasin että puolet lampuista ei pala. Jossain on johto poikki, enkä onnistunut löytämään oikeaa kohtaa. Se harmittaa, täytyy ehkä käydä ostamassa uudet valot. Jostain muuten näin jonkun hyvien tapojen asiantuntijan toppuuttelevan, etteivät ihmiset ihan vielä laittaisi jouluvaloja. Ehkä jonkun valaistun joulupukin kanssa voisi vielä hiukan viivytellä, mutta tässä pimeydessä saa mielestäni jokainen ripustella talonsa ympärille niin paljon lisävaloja kuin sielu sietää.

Olen viime viikkoina saanut jostain yllättävää energiaa tavaroiden myymistä varten. Niitä on myös käynyt kaupaksi. Olen myynyt mm. kengät ja lastentarvikkeita. Hinnat ovat olleet parista eurosta muutamaan, mutta pikkuhiljaa näistä pienistä summista kertyy kymppejä. Jotta pysyisin laskuissa, tein taulukon johon merkkasin sekä myydyt että kirpparilta ostetut tavarat. Toisaiseksi olen plussalla. Tuo taulukko on itse asiassa aika kiva tapa dokumentoida sekä rahantuloa että tavaravirtaa.

Olen myös lahjoittanut tavaraa. Työhuoneessa odottaa eri ihmisille luvattuja vaatteita, ja eräskin vanha lamppu löytää joululomalla tiensä vastikään omilleen muuttaneen sukulaistytön luokse. Kirpparilla myydessä olen huomannut ilmaisen houkutuksen. Näköjään ilmaisuus on sitä houkuttelevampaa, mitä isompi esine on kyseessä. Toisaalta en aina oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa. Joku haluaa tupperware-purkin, jos se on ilmainen, mutta ei jos se maksaa euron? Hintajousto on joskus todella herkkää. En oikein itse keksi, millaisen tavaran huolisin vain ilmaiseksi, mutta en eurolla. Tuollaisen tavaran pitäisi olla siis käytännössä tarpeeton, koska tarpeellisesta olisin tietysti valmis maksamaan. Tämä ajatus siitä, että haluaa jotain vain ilmaiseksi mutta ei muuten, hiukan hämää minua. Mutta nettikirppiksellä tämä näyttää olevan ihan normaalia.

Voi olla että pidän tauon Koko koti kuntoon -projektissa ensi viikolla, jotta saan kirittyä kaikki käynnissä olevat hommat kiinni. Katsotaan miten tehokas olen nyt viikonloppuna.

15 vastausta artikkeliin ”Sateisen harmaa viikko

  1. Se, joka ottaa tupperin ilmaiseksi, mutta ei eurolla, aikoo luultavasti itse myydä sen eurolla eteenpäin. Tai kahdella.

    Jouluvaloihin minulla ei ole kantaa kaupungissa, jossa muutenkin on valoisaa, mutta täällä maalla, jossa vallitsee ihana pimeys, olisi kyllä kammottavaa, jos olisi naapurit, jotka ripustavat valoja määrättömästi. Meillä onneksi me ja naapurit tyydymme kynttilälyhtyihin. Valosaastetta ei nimittäin millään pysty pakenemaan. Se tuhoaa pehmeän pimeän laajalta alueelta.

    • Tuo onkin uusi ajatus, olen näköjään ollut niin naivi että olen kuvitellut ihmisten ostavan tavaraa käyttöön. Mutta siis tietenkin, varmasti siellä on jobbareita joukossa myös. Tuo tupperi meni muuten sitten toiselle ihmiselle, kun en ilmaiseksi antanut. Hänelle 2€ oli käypä hinta, kuten minullekin.

  2. Mielestäni jouluvalot ja talvivalot ovat hieman eria asia.
    Talvisia valoja saa ja tuleekin käyttää silloin kun on pimeää – meillä parvekkeella valkoiset ledit palavat itsenäisyyspäivästä johonkin maaliskuulle (kellokatkaisijalla).

  3. Jos lasket itsellesi siivoojan tuntipalkan, noin kympin, jätät vaikka varastointikulut huomiotta, niin oletko oikeasti pennin jeniä ”voitolla”? Mitä teet sillä eurolla? Sen kun veisit kierrätyskeskukseen, kaikki. Tai roskiin.

    • Niin mutta jos vien kierrätyskeskukseen niin joudun näkemään yhtä paljon vaivaa, enkä edes saa siitä mitään. Joten siinä mielessä olen ehdottomasti voitolla. Ja eihän roskiin laiteta hyvää tavaraa!

      • Lähin kierrätyskeskus tai ideologiaasi sopiva hyväntekeväisyyskirppis. Sinne otetaan kaikki kerralla, ei ilmoittelua, ei ostajien kanssa vatulointia, eikä säilyttelyä kotona kalliissa neliöissä. Pikapalvelua verrattuna kaupusteluun. Isot erät he jopa hakevat kotoa. Eri asia on, jos kirpputori on harrastus. Onko se hyödyllinen harrastus? Jos tavarasta haluaa eroon eikä moni maksa siitä edes euroa, niin mikä hyvä tavara se on? Kondo kirjassaan perustelee hyvin miksi ei hyödyttömiä tavaroita kannata siirrellä toisaalle olemaan edelleen hyödyttömiä tavaroita.

  4. Juolahti vielä mieleeni, että ne ilmaistavaroiden hamuilijat ehkä myyvät ne seuraavassa kirpputorihulabaloossa.

  5. Minulle on tärkeää, että hyvät tavarat (joita en enää itse syystä tai toisesta tarvitse) menevät jollekin käyttöön. Siksi mieluummin myyn ne halvalla kuin lahjoitan ilmaiseksi. Minäkin olen nimittäin sitä mieltä, että jos ei euroa tai kahta raaski maksaa, niin sitten sitä tavaraa ei oikeasti tarvitse. Ei siinä loppujen lopuksi ole kyse taloudellisista voitoista tms. Vaikka kyllä minäkin pidän ihan mielenkiinnosta listaa niistä tavaroista, joita olen myynyt ja niiden ”tuotosta”. Euroista kertyy tosiaan vähitellen kymppejä ja jopa satasia. Kyllä sekin kieltämättä hieman motivoi. 🙂
    Mukava kuulla että olet löytänyt motivaatiota kirppistelyyn!

    • Komppaan Tanjaa täysin! Itsekin teen hyviä ja edullisia löytöjä lähikirpparilla. Jos kukaan ei siellä myisi tavaroitaan, en minäkään voisi mitään ostaa. Ei kierrätyskeskuksia ole joka nurkalla ja mitä niitäkin olen nähnyt, niin nekin ovat jo kyllä lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Mun mielestä tuossa kirppismyynnissä täyttyy myös se oma vastuu siitä tavaran jatkokäsittelystä. Onhan se toki paljon helpompaa heittää tavara roskiin tai johonkin keräyslaatikkoon, mutta mun mielestä se ei edes saisi olla niin helppoa… Kun joutuu näkemään vaivaa tavaran/ vaatteen tms eteenpäin laittamisessa ja huomaa kuinka vaikeaa se hyvänkin tavaran myyminen voi olla, ei todellakaan halua ostaa enää yhtään mitään krääsää…

      • Mulla on ristiriitaiset tunteet tuon viimeisen asian suhteen. Toisaalta olen samaa mieltä, toisaalta taas olen kyllä sitä mieltä myös, että joskus tavarasta on tärkeintä vain päästä eroon… En osaa tässä artikuloida tämän tarkemmin mitä tarkoitan. Palaan asiaan kun saan ajatukset järjestykseen.

    • Olen vähän samoilla linjoilla, paitsi että tuo ajatus uudelleen myymisestä sekoitti hieman. Nuo rahat, jotka myynnistä saa, ovat viime kädessä aika pieniä summia, mutta onhan se kiva saada vaikka parikin euroa. Tuo motivaatio näköjään kasvaa, kun huomaa saaneensa jotain kaupaksi.

  6. Itselläni euron hintaiset tavaratkin jäävät helposti ostamatta, ellei tarve ole todella akuutti, tai tavara myynnissä kirpputorilla. Tähän vaikuttaa omalla kohdallani se, että en käytä nykyisin käteistä juuri ollenkaan. Jotta siis pystyisin maksamaan yhden euron yksityishenkilölle, jolla ei ole maksupäätettä, minun pitäisi siis ensin etsiä jostain automaatti, nostaa vartavasten käteistä kyseistä ostosta varten ja saada raha vielä rikotuksi jossain ennenkuin pääsisin edes hakemaan ostosta kotiin. Tai vaihtoehtoisesti loppukuusta, kun tilillä ei välttämättä ole niin paljoa rahaa, että sen pystyisi nostamaan automaatista, minun pitäisi koettaa löytää jostain pulloja euron edestä ja sen jälkeen palauttaa ne kauppaan, jotta saisin tarvittavan kolikon pullonpalautuskuittia vastaan. Silloin on usein vain helpompi olla ostamatta, tai koettaa löytää tavara kirppikseltä, jossa voi maksaa helposti kortilla.

    • Kun olen myynyt kirppiksellä, niin siitä on yllättäen kertynyt käteistä lompakkoon. Niillä rahoilla olen välillä ostanut uutta kirppikseltä. Joskus parilla eurolla tekee huikeita löytöjä. Ostin juuri kahdella eurolla sellaisen tarjoilijoiden käyttämän kaapimen, jolla pyyhkäistään murut pois pöydältä. Se on mahtava! Olisin ostanut sellaisen uutenakin jos olisi vastaan tullut, mutta nyt satuin saamaan kolikolla käyttämättömän. Olin hyvin iloinen löydöstä.

  7. Vain ilmaiseksi ottaisin ehkä sellaista, josta haluaisin kokeilla tekeväni jotain, käyttää siis askarteluihin ja DIY-juttuihin. Varsinkin silloin, kun on epävarmaa, tuleeko tekeleestä kivaa. Tällä tavalla pilalle menneestä projektista ei tule tappiota. Jos on todennäköistä, että askartelu onnistuu ja haluan ehdottomasti tehdä sen, voin ostaakin tarvikkeet.

Jätä kommentti