Monta kertaa joka päivä

Taannoin, kun Koko koti kuntoon -haasteena oli eteinen, huomasin erään asia. Meidän eteisessä on kaksi kriittistä kohtaa, joiden ulkonäkö vaikuttaa eniten siihen, miten siistiltä tila näyttää. Toinen on penkki, jonka päällä on säilytyslaatikko lasten hanskoille ja pipoille. Jos vaatteet ovat laatikossa ja penkki muuten tyhjä, vaikutelma on siisti vaikka itse laatikossa kaikki olisi yhtenä läjänä.

Toinen on piirongin päällinen. Sen päällä kuuluu oikeasti olla kalenteri, joka on auki kuluvan viikon kohdalta, kalenterin päällä pari kynää, hauska punainen purkki, joka pitää sisällään kaikenlaista tarpeetonta sälää, sekä purkin päällä kestokassit omissa pikku pussukoissaan.  (Tuon purkin sisältö on muuten sellainen, että se pitäisi oikeastaan käydä läpi, ja harkita heittääkö kaikki menemään, mutta koska siinä on kansi päällä, sisällöstä ei ole visuaalista haittaa.)

Edellä mainittu on siis se tilanne, jolloin päällinen näyttää siistiltä ja seesteiseltä. Mutta koska piironki on käytävässä kulkureitillä, sen päällä on jatkuvasti kaikkea muutakin. Se suorastaan imee puoleensa kaiken sen tavaran, joka pitää hetkeksi laskea käsistään, tai jonka poimii lattialta talteen, tai joka pitää nostaa jonnekin pienten käsien ulottumattomiin. Tämän takia päällinen on yleensä ollut enemmänkin kasa epämääräistä sekalaista tavaraa.

Kun raivasin eteisen, päätin kokeilla, pystynkö pitämään eteisen siistinä jatkuvasti. Se tarkoittaa käytännössä noiden kahden tason jatkuvaa raivaamista. Olen ottanut asiakseni viedä heti omalle paikalleen kaikki tavarat, jotka ovat ilmiselvästi väärillä paikoilla. Penkki on aika helppo. Pipot ja hanskat voi vain heittää tai tunkea kannettomaan laatikkoon ohimennessään, siis yleensä silloin kun ollaan tultu sisälle ja muutenkin vaatteita riisutaan.

Piironki on vaikeampi. Tyhjennän sen monta kertaa päivässä. Itse osaan jo varoa, etten enää jatkuvasti laita siihen sellaista, minkä voi viedä saman tien omallekin paikalleen. Mutta siitä huolimatta kamaa kertyy. Juuri nyt piirongilla on aiemmin mainittujen ”virallisten tavaroiden” lisäksi papereita, lompakko, kaksi lehteä sekä lukuisia leluja. Tätä kirjoittaessa kävin laskemassa ylimääräiset tavarat, ja samalla reissulla vein lehdet paikalleen. Lompakko saa jäädä, kalenterin vieressä on oikeastaan ihan hyvä säilytyspaikka sille silloin, kun lompakko ei ole laukussa. Lelut kuuluvat oikeasti lastenhuoneeseen (ne oli nostettu siihen lattialta) ja muut tavarat tyhjensin eilen käsilaukusta kun tulin kotiin. Niillekin on paikat olemassa, mutta siinä eteisessä ne vain lepäilivät.

Sitkeällä ja jatkuvalla huomiolla olen kuitenkin saanut pidettyä tuon kriittisen kohdan yleisesti ottaen varsin kivan näköisenä. Se puolestaan on vaikuttanut eteisen yleisilmeeseen todella paljon. Kun pinnoilla ei ole ylimääräistä tavaraa, koko tila vaikuttaa rauhallisemmalta ja huolitellulta. Olen vain itsekseni ihmetellyt, miten jatkuvaa työtä tuon vaikutelman ylläpito vaatii. Kun soveltaa tuo tullessas, vie mennessäs -filosofiaa, piirongin pitäminen tyhjänä ei ole ylittämätön tehtävä, kuljenhan siitä ohi kymmeniä kertoja joka päivä. Mutta samalla olen ajatellut, että jos yrittäisin pitää samaa illuusiota yllä koko huushollissa, en ehtisi tekemään yhtään mitään muuta.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että kannattaa panostaa kriittisiin kohtiin, ja hoidella muut harvemmin. Tämän kokeilun perusteella olen paikallistanut meidän kodissa sellaisen paikan, jonka järjestykseen todella kannattaa kiinnittää huomiota. Olisi kiva kuulla, oletteko huomanneet samaa ilmiötä omassa kodissa?

9 vastausta artikkeliin ”Monta kertaa joka päivä

  1. Hei! Halusin vain tulla kertomaan, että olen lueskellut blogiasi jo pitempään ja pidän siitä kovasti (: Aloitin itse äskettäin Myytti-nimisen blogin (http://myyt-ti.blogspot.fi/), jossa tulen käsittelemään muun muassa minimalismia, kuluttamista sekä ekologisia valintoja. Lisäsin blogisi Linkit-sivulleni suosikkeihin, toivottavasti se sopii! (:

  2. Olen huomannut saman. Meillä on pieni eteinen ja sitten aika lailla neliön muotoinen aula, jonka läpi kuljetaan vähän joka suuntaan. Eteisessä on pari komeroa, kenkäteline ja pieni arkku, jonka päällä on kori (just lähinnä lapsen tumpuille ja pipoille ym.). Aika pienellä vaivalla saa selvästi siivomman tunnun sinne, mutta kyllä se on kaoottinen usein ja heti ensimmäisenä silmissä.

    Kamppeet eivät ole korissa vaan arkun päällä levällään. Jonkinlainen naulakko olisi tarpeen, sillä pyöräilykypärät lojuvat missä milloinkin. Sitten mulla on tapana viedä siihen mihin sattuu lattian nurkkaan jotain keräykseen menevää paperia, ja se on epäsiistiä. Lattialla olevat hiekat otan usein syrjemmäs luutulla, jota säilytän eteisessä.

    Olen koettanut pitää siistinä aulassa olevien tuolien päällyset. Ne tuntuvat olevan laskupaikkana kaikenlaiselle. Pari muuta suhteellisen helposti siistinä pidettävää paikkaa ovat keittiön tiskipöytä ja veski. Jos ovat sekaisin, niin on tosi sotkuinen tunnelma koko kodissa. Ei kauheasti mene aikaa niiden siivoamiseen, mutta heti, jos jättää väliin, niin kyllä alkaa kertyä.

    • Eteiset on haasteellisia, koska niissä tapahtuu niin paljon. Usein myös ne on sellaisia luontevia väliaikaissäilytystiloja. Mulla on esim. tapana laskea siihen penkille makuuhuoneisiin menevää tavaraa, kun siivoilen muualla. Ne tietysti siirtyy siitä usein melko pian, mutta jos eivät siirrykään, niin sitten on taas sotkuista.

  3. Eteisestä: sinne menevässä kapeassa käytävässä on hyllystö, ja omasta mielestäni sen päälle on mielekästä laittaa tavaroita, jotka ovat menossa jompaan kumpaan suuntaan. Kämppään päin menevät kämpän puoleisella ja kämpästä ulos menevät ulko-oven puolella.

    Vaimo vain ei pidä tästä, mutta en tajua miksi pitää jemmata kämpästä ulos lähtevät kamat (esim lainattu kirja, kaverille lahjoitettu pyyhepino räteiksi) jonnekin laatikkoon minne ne unohtuvat.

    Siisteyden illuusion ylläpitoon olen viimeisen neljän kuukauden aikana muuttanut mielipiteitäni – sitten kun en enää käytä kyynärsauvoja, niin tiskipöytä tulee olemaan prioriteettini numero uno. Se on se paikka joka saa _meidän_ kodin näyttämään sotkuiselta.

    Olohuoneen lukemattomat kirjat ja parin päivän Pravdat ovat vain kultturellia, makuuhuoneessa taas Butler pelastaa kaiken, yöpöytä on semmoinen että sen hyllyillä lehdet näyttävät ihan siisteiltä.

    Mutta, siivoton tiskipöytä on näköjään se joka tekee läävän…
    … ennen kuvittelin että riittää tiskien olevan tiskipöydällä, niin tiskikoneen optimointi on helpompaa. Mutta kun se tekee IRL sotkuisen vaikutelman, ei vaikutelmaa siitä että kohta optimoidaan tiskikoneen sisältöä…

    Meillä siis tiskikoneen sisältö vaihtelee suuresti. Paistinpannuja ja kattiloita ei voi laittaa ylähyllylle, mutta riippuen monista tekijöistä ruokaa tehdään tai ei tehdä useita kertoja viikossa. Taasen isot teemukit, muutama iso muovikulho, kipot ja osa syvistä lautasista sopii sekä ylös että alas tiskikoneessa. Eli täyttö on ollut helpointa optimoida vasta juuri ennen tiskausta.

    Mutta juuri se on tehnyt hallaa meidän kodin siisteysfiilikselle.

    • Mä luulen että siinä on takana just tuo siisteyden illuusio. Jos tavarat eivät ole näkyvissä, näyttää siistimmältä. Mun mielestä ratkaisu on näkyvissä oleva kori, tarjotin tms. jolle matkalla olevat tavarat laitetaan. Jotenkin rajatut tavarat näyttävät ihan siisteiltä, vaikka ne eivät olisikaan superhienossa järjestyksessä.

      Tiskipöytä on todella toinen kriittinen kohta, veikkaan että monilla muillakin kuin vain teillä.

  4. Eteinen on ongelmallinen varmaan aina. Meillä sotkua aiheuttaa se, että pienen tuulikaapin lattia tuntuu olevan täynnä kenkiä, vaikka meillä on kenkäkaapit, joihin hyvin mahtuu. Toinen syy on se, että meidän pienokainen koulusta tullessaan pudottaa käsistään kaikki tavaransa eteisen lattialle: reppu, käsineet, pyöräilykypärä ja vaihtelevasti kaikkea muuta sälää. Juuri nyt kun katson tuota eilisen kasaa (jota siis kukaan ei ole perjantain koulupäivän loppumisen jälkeen lauantaiaamuun mennessä siivonnut), siinä on reppu, käsineet, kaksi lyijykynää ja KYNIEN TEROTTAMISJÄTETTÄ! Tosi siistii. No, karjaisen pienokaisen kohta siivoamaan jälkensä.

    Noihin mainitsemiisi ongelmiin meillä on auttanut se, että toisessa kenkäkaapissa on ylhäällä tavallinen laatikko, joka on varattu pikkusälälle, ja laatikossa jokaiselle perheenjäsenelle omat osiot. On melkein yhtä helppoa laskea tavara käsistään sinne laatikkoon kuin tasolle. Kävin kurkistamassa, ja totta tosiaan, taso on täysin tyhjä tälläkin hetkellä eikä sitä kukaan erityisesti siivonnut ole.

    Ylipäätään helppoutta tuo se, että jokaisella tavaralla ihan rehellisesti on oma paikka, minne se on helppo laittaa ja sieltä ottaa, siis sillä tavalla, että ei edes synny houkutusta laskea tavaraa tasolle koska on kutakuinkin yhtä helppoa laittaa se paikalleen. Esim. avaimet, lompakot, kauppakassit, mun käsilaukut yms. ei meillä koskaan loju ympäriinsä, koska me kaikki laitetaan tavaramme sen kummemmin ajattelematta paikoilleen. No jaa, pienokainen ehkä ei…

    Meidän kodin lääväkohta on myös tiskipöytä kuten edellisellä kirjoittajalla. Olen niin valtavan laiska, että en saa käsitiskejä hoidetuksi kuin pari kertaa viikossa. Ja toinen syy on se, että astianpesukoneen tyhjentäminen on jo mainitun pienokaisen tehtävä, ja periaatteesta en siihen koske, joten astiat sitten usein odottelevat pitkäänkin ennen kuin pääsevät koneeseen…

    • TUo helppous on ihan avainsana. VAikka kaikilla tavaroilla olisi oma paikka, jos se on vaikeasti tavoitettavissa, sitä ei käytetä. TÄmän tiedän ainakin omasta kokemuksesta.

  5. Kaikki lähti siitä, että ulko-ovelta oli ennen näkymä tiskipöydälle! Olen ajatellut siis erittäin paljon juuri sitä, millainen siisteysvaikutelma syntyy. Minun strategiani on ollut poistaa kaikki sotkua mahdollistavat ja imevät pinnat: Koko asumismukavuutemme muuttui kun vaihdoimme keittiön ja olohuoneen paikkaa (se oli paitsi mahdollista myös järkevää kun talossamme oli 1950-luvun suuri tupakeittiö). Portailla – jotka menevät ihan ulkooven vierestä ylös minulla oli korit joihin laitettiin ylös menevää tavaraa ja se selkeytti kovasti. Oli johtuu siitä että koira järsi niistä nurkat, menetelmä oli toimiva, nyt kehitystä on tapahtunut niin paljon että pakottauden viemään heti paikalleen. Keittiöstä poistin lipaston joka keräsi roinaa. Yksi tuollainen epäämääräisen tavaran puuvaasi minulla vielä on ja saa ollakin.
    Hitaasti mutta kehittyen silti olen pikkuhiljaa oppinut viemään tavaraa heti paikalleen: esim kuivat pyykit tuon läjänä olohuoneeseen ja viikkaan ne siinä: kertaakaan ei homma ole jäänyt kesken, niin suuri paine on saada sotku heti pois. Olemme meidän perheessä ilmeisen kovpäistä porukkaa koska kaikki nämä toimineet keinot ovat pakottamista 😉

    • Ilmeisesti Fly Lady on oikeassa, kun hän aloittaa siitä että tiskipöytä on aina siisti! Se tuntuu näitten vastausten perusteella olevan aika kriittinen kohta monissa kodeissa. Meilläkin, ja yleensä keittiön ainoa siivoustoimenpide on oikeastaan tiskipöydän tyhjennys. Tavallaan helppoa, tavallaan NIIN vaikeaa…

Jätä kommentti