Lastenhuoneen loputon sälä

Oletteko te huomanneet ilmiötä, että lastenhuoneeseen kertyy silkkaa roskaa tasaisella tahdilla, teki mitä tahansa? Eilen oli siivojapäivä, ja käytin aamulla varmaan puoli tuntia siihen, että raivasin lastenhuoneessa pelkkää kirjoituspöytää. Pöydän pintaa ei näkynyt, koska se oli kaikenlaisen paperisilpun peitossa. Paperikerroksen päälle oli kasattu sitten kaikkea muuta roinaa.

Kävin läpi jokaisen paperin ja lajittelin joko roskiin tai säästettäviin. Periaatteeni on se että molemmille puolille voi piirtää. Paperit, joiden toinen puoli on tyhjä, ja toisella puolella muutama viiva, ovat vielä täysin käyttökelpoisia. Roskikseen (eli siis paperikeräykseen) päätyi aika iso nippu valmiita piirustuksia. Niitä syntyy tarhaikäisten perheessä sellaista tahtia, että on aivan mahdotonta säilyttää kaikkea. Säästän hienoimmat, mutta ne liukuhihnalta piirretyt teokset päätyvät lopulta roskikseen.

Sitten kävin läpi kaikki väritys- ja puuhakirjat samalla logiikalla. Roskiin päätyi yksi täyteen tehty värityskirja ja kaksi  askarteluvihkoa. Lapsi ei tietenkään oma-aloitteisesti luovu yhtään mistään, joten kaikki tämä täytyy tehdä silloin, kun saan työskennellä kaikessa rauhassa. Noista askarteluvihkoista oli neuvottelut jo aloitettu, mutta sitten kun tosipaikka oli edessä, ne muuttuivatkin supertärkeiksi, eikä niitä saanutkaan heittää vielä pois. Ovela äiti-ihminen siis toteutti suunnitelman kylmästi sillä aikaa, kun lapsi oli poissa kotoa.

Pelkästään paperit setvimällä pöydän kuormitus putosi noin puoleen, mutta lisää heitettävää löytyi silti. Esimerkiksi rasiallinen pääsiäismunista tulleita muovihärpäkkeitä. Ne olivat siistissä pienessä muovirasiassa, mutta sekä rasia että sisältö on roskaa, jos ei niitä kukaan kaipaa eikä niillä ikinä leikitä. Rasia luo illuusion siitä, että tavara on siististi, mutta se hämää luulemaan, että tavara on tarpeellista, koska se on siististi säilytetty. Rasian säästin, sisällön kaadoin suoraan roskikseen. Sitten karsin vielä aikamoisen kasan muita purkkeja ja purnukoita, pahvinpalasia ja yleistä sälää.

Tämän operation jälkeen koko huone näytti heti seesteisemmältä, vaikka en edes koskenut kyniin, tusseihin ja muihin piirustusvälineisiin. Seuraavaksi muille leluille pitäisi tehdä samanlainen raivaus, mutta ajattelin säästää sen yhden viikon haasteeksi. Tämä oli ikäänkuin varaslähtö siihen.

2 vastausta artikkeliin ”Lastenhuoneen loputon sälä

  1. Toi on muuten jännä, miten mukamas joka ikinen paperisilppu ja sälä onkin se maailman tärkein juttu, jota ei saa laittaa pois, vaikkei sillä ole maailmassa mitään virkaa. Minäkin käyn läpi selvät roskat ihan yksin lapsen ollessa poissa, mutta kierrätyskelpoiset vauvanlelut yms laitamme yhdessä lapsen kanssa eteenpäin. Ja rikki menneet lelut lapsi saa itse laittaa roskiin ja tehdä siinä samalla sen surutyönsä, ettei myöhemmin tulisi samanlaiseksi hamstraajaksi kuin mitä itse olin.

    Meillä on yksi (kohtuukokoinen) Ikean laatikko, johon olen säilönyt lapsen piirustukset. Lisäksi on käytössä (vähän vaihtelevalla intensiteetillä) keskeneräisten kansio, jonka väliin yleensä minä laitan pöydällä ajelehtivat taideprojektit. Niitä käydään välillä yhdessä läpi ja lapsi niitä sitten uudelleen inspiroituneena tekee silloin valmiiksi asti.

    Jossain kohtaa oli käytössä eri kynätyypeille omat purkit, mutta kun systeemi ei toiminut, luovuin siitä ja siirsin joka ikisen kärjestään jälkeä tuottavan tökkimen yhteen isoon laatikkoon, josta niitä voi sitten kaivella, ja johon ne pitää palauttaa.
    Meillä sen pöydän ääressä pitää mahtua tekemään myös läksyt, joten melkein päivittäinen siivoustuokio siinä on lapsi laitettava tekemään, kun askartelut ja muut puuhat sen onnistuvat täyttämään taas siivousten välissä.
    Meillä tosiaan lapsi itse hoitaa pöydän siistimisen, kun kerran itse sen sotkeekin. Ja hän on kahdeksan, niin iänkin puolesta se on jo hyvä.

    Lastenhuoneen järjestämisessä olen muuten huomannut sen, että jos aikuinen miettii järjestysrutiinit ja tavaroiden paikat itse yksin, hän tekee sen lähes poikkeuksetta aikuisnäkökulmasta ja perustaa systeemit, jotka ovat lapselle aivan liian vaikeita ja monimutkaisia käyttää tai muistaa. Esim tietyt kirjat yhteen hyllyyn, barbit aina tiettyyn laatikkoon ja barbivaatteet toiseen, erityyppiset kynät eri lokeroihin..jne..
    Aikuiselle tuo on helppoa, lapselle tuskaisen vaikeaa.

    Lapsi kannattaakin ottaa mukaan suunnittelussa vähintäänkin ajatustasolla ja miettiä mahdollisimman yksinkertaiset järjestelmät, joita kuka tahansa osaa käyttää miettimättä.
    Kun itse hoksasin tämän, jatkuva siivoustuska loppui meiltä. Lapselle siivouksesta ja lelujen keräämisestä tuli helpompaa ja minun itseni ei tarvinnut enää olla valvomassa ja ohjaamassa jatkuvasti.

    Mitä mieltä olet itse? Tekevätkö sinusta aikuiset liian monimutkaisia säilytys- ja siivousratkaisuja lastenhuoneeseen?

    • Olen huomannut saman, että liika lajittelu ei johda mihinkään. Meillä on käytössä hyvin karkeat suuntaviivat, esim. nallet omaan, legot omaan, kotileikit omaan koriin. TOinen merkittävä juttu on, että säilytystilojen pitää olla hyvin ulottuvilla, siis lapsen tasolla. Muuten aikuista tarvitsee joka kerta. Toisaalta meillä on myös olohuoneessa pari lelukoppaa, koska varsinkin pienemmän leikit ovat aina siellä, ja huone näyttää ihan siistiltä heti, kun lelut vain kerää pois yhteen paikkaan.

Jätä kommentti