Vaate- ja väripohdintoja loman jälkeen

Vaatevarastoni pääsi pitkästä aikaa kunnon koetukselle heinäkuun aikana. Normiarjessa nimittäin pärjää farkuilla ja säästä riippuen t-paidalla tai neuleella erinomaisesti, eikä niiden farkkujenkaan tarvitse olla niin siistit. Mutta lomalla oli kaikenlaisia tilaisuuksia, joissa kaivattiin päälle muutakin kuin tuo arkinen perusvarustus. Onnistuin yleensä löytämään jotain kelvollista, mutta välillä nykyvalikoima aiheutti päänvaivaa.

Paikkailin puutteita parhaani mukaan alennusmyynneissä. Kerroinkin jo niistä iloisen kirkkaista paidoista. Sitten harhailin Marimekon aleen, ja löysin sieltä tosi kivan mekon. Pellavakangasta, ei liian räikeä printti, ja malli istui minulle tosin hyvin. Harkitsin pitkään persoonallisen oranssin ja perinteisen mustan välillä, kunnes puolison kannustuksesta ostin molemmat. Tempaisin hyllystä vielä huivinkin mukaan, ja olin tyytyväinen. Mekkoja on kovasti kehuttu päälläni, joten päätös oli oikea.

Huomaan kuitenkin, että ennakkoluulottomalla väripolitiikalla on kääntöpuolensa. Ostellessani oranssia, keltaista ja pinkkiä olen unohtanut, että mustaa ja neutraaliakin tarvitaan. Havahduin siihen tosiasiaan, että hyllystä ei löydy yhtään kunnollista mustaa yläosaa. Siis sellaista yksinkertaista mustaa perustoppia, joka menisi ihan minkä vaatteen kanssa tahansa tehden kokonaisuudesta ajattoman tyylikkään. Ne mustat joita kaapista löytyy, ovat jo kulahtaneet enemmän harmaan puolelle tai ovat kooltaan epäsopivia. Eikä muuten löydy kunnollisia siistejä farkkujakaan. (Tai löytyy muttei vielä mahdu. Niitä ei nyt tähän hätään lasketa.)

Yhdet tummansiniset kesähousut ostin, ja hyvä oli että ostinkin. Edelliset vastaavat ovat hankittu vuonna 2008, ja ne eivät enää ole ihan priimassa kunnossa. Mikä ei tosin estä minua pitämästä niitä edelleen, mutta eivät ne enää edustuskunnossa ole. Nämä uudet olivat ikäänkuin vastaavat, mutta niissä oli ongelma, joka hämmästyttää uusissa housuissa usein: lahkeet olivat älyttömän pitkät. Joko minä olen poikkeuksellisen lyhytkoipinen tai sitten housuihin tehdään tarkoituksella ylipitkiä lahkeita. Nyt nämä housut ovat kuitenkin ompelijalla lyhennettävänä. Kokeilen ensimmäistä kertaa elämässäni ompelijan palveluita. Tähän saakka apu on löytynyt kotijoukoista, mutta tällä kertaa halusin testata, miten kaupallinen taho tehtävästä suoriutuu. Vein housut eilen ja saan ne tänään, toivottavasti tulee hyvät.

Tästä seuraa siis se, että heti kun vastaan tulee, aion hankkia muutaman selkeän perusvaatteen. Mustana. Niin ihania kuin värit ovatkin, tarvitsen näköjään kuitenkin myös sitä mustaa. Nautin noista hehkuvista, iloisista väreistä hurjasti ja ne pukevat minua hyvin, mutta välillä tulee tilanteita, joissa muistuttaa mieluummin Audrey Hepburnia kuin trooppista papukaijaa. Ruskeaan en kuitenkaan aio hetkeen sortua. Joku raja sentään.

13 vastausta artikkeliin ”Vaate- ja väripohdintoja loman jälkeen

  1. Mulla on kaikki kesävaatteet valkoisia ja suurin osa talvivaatteista mustia. Väriä löytyy jonkin verran paidoista, huiveista, villatakeista ja koruista. Olen ollut tyytyväinen linjaan!

    • Kuulostaa hyvin käytännölliseltä ja kätevältä. Tuosta vaatekaapista on varmasti helppo yhdistellä vaatteita keskenään.

  2. Vuosiin en käyttänyt mustaa ja valkoista ollenkaan, ja nyt taas en muun värisiä vaatteita juuri omista. Näin syksyn lähentyessä minulla tulee kuitenkin joka vuosi sellaisen tumman keltaisen kaipuu..

    • Mulle on viime aikoina selvästi ollut vallalla yleisesti keltaisen kaipuu. Sitä ei kaapistani löytynyt vuosikausiin ollenkaan, koska ajattelin ettei se sovi minulle. Mutta parin viime vuoden aikana olen rohkeasti ostanut keltaiset housut ja hupparin ja muutakin, ja nyt olen tosi iloinen että rohkaistuin. Tämän värien kaipuun takana taas on se, että vuosikausia pukeuduin vain mustaan ja tummiin vaatteisiin.

  3. Olin kerran kuuntelemassa FilippaK:n ennytmuistatitteli-ihmistä, joka kertoi heidän tekemistä syvätutkimuksista asiakkaiden vaatekaapeissa. Kävi ilmi, että eniten käyetyt vaatteet olivat poikkeuksetta mustia. Joku juju siinä mustassa on, vaikka se värinä sopii harvalle parhaiten. (Omaksi luottovärikseni olen havainnut pellavanvärin/harmaanbeigen, mikä tieto olisi vielä kymmenen vuotta sitten järkyttänyt minua syvästi – mutta se sopii niin näpsästi kaikkeen, ja bonuksena monet tahrat uppoavat siihen melko huomaamattomasti).

    • Sulle sopii tuo väri tosi hyvin! Tykkäisin itsekin siitä kovasti, mutta valitettavasti omaan väritykseeni se taas ei sovi. Näytän siinä haamulta. Kuulun siihen vähemmistöön, jolle musta taas oikeasti sopii hyvin, en muutu siitä lainkaan sairaannäköiseksi, vaan päinvastoin. Ehkä siksi sitä käytinkin niin antaumuksella vuosikaudet. Nyt siis havaittavissa, että kultainen keskitie olisi parasta tässäkin 🙂 Luulen että mustan suosioon vaikuttaa myös se, että sillä menee harvoin pieleen.

  4. Minulla taas suurin haaste vaatekaupoilla on löytää riittävän pitkät lahkeet ja hihat. Pidentäminen on erittäin harvoin mahdollista. Housuja vielä löydän, mutta mm. mieleistäni talvitakkia etsin jo vuosia – ja kun joku takki pitää olla, tästä syystä olen hankkinut tasaisesti useita LÄHES hyviä. Niissä kaikissa on jotain vikaa 🙁 Ja 90%:ssa neuleista on joko liian lyhyet hihat tai liian lyhyt helma :/

    • Eli nämä löytämäni vaatteet on siis tehty sinulle 🙂 Kieltämättä lyhentäminen on yleensä helpompaa kuin pidentäminen. Tosin jos lahkeessa on yhtään käännettä, ompelija saattaisi siitä suoriutua kanttinauhan avulla. Vaikka ei sitä pituutta silloinkaan saa kuin pari senttiä.

      • Kanttinauha on tullut tutuksi. Pääsääntöisesti joudun pidentään kaikkien housujen lahkeet. No, farkut on onnistuneet olemaan tarpeeksi pitkät, mut just esim kesän valkoiset kangashousut – kaikki pidennetty.

  5. Minäkin tykkään väreistä ja olen saman perusvaatetarpeen todennut. Se perusvaatteiden hankkiminen onkin sitten ainakin omalla kohdalla osoittautunut älyttömän vaikeaksi. Olen vartalonmalliltani päärynä, vaikkakin ihan normaalimitoissa mutta ylä- ja alaosien koot eivät ole sama vaan peräkkäiset, lisänä lyhyet kädet ja pitkä selkä. Tällä yhtälöllä sekä ylä- että alakropasta istuvan trikoopaidan löytyminen on käsittämättömän vaikeaa – vaihtoehtona ylhäältä istuva mutta lantiolta ylösnouseva tai vaihtoehtona lantiolta sopiva ja ylhäällä liikaa kangasta. Saatika, että vaate täyttäisi jotkut laadulliset kriteerit.. Eli omalla kohdallani perusvaatteiden hankinta on ikuinen prokkis.

    • Olin tosi tyytyväinen tuohon käyttämäni ompelijan palveluun. Monestakin syystä: työn jälki oli todella ensiluokkaista, hinta (15€) mielestäni hyvin kohtuullinen, työllistin yksityisyrittäjää, joka oli vielä ilmeisesti maahanmuuttajataustainen (tämä on arkinen kannanottoni monikulttuurisuuden puolesta). Löytyisiköhän sulle joku vastaava?

    • Oooh! Kiitos linkistä, todella mielenkiintoista! Paneudun tähän ensitilassa paremmin. Luultavasti löydän tuolta jotain ostettavaa.

Jätä kommentti