Viikon vinkit: arkistoinnin ihmeitä ja kestäviä ruusuja

Tässä linkissä yksi versio papereiden arkistoimisesta ja karsimisesta. En jotenkin saa tästä jutusta otetta, ovatko nämä nyt hyvät vai huonot ohjeet? Heti aluksi neuvotaan säilyttämään papereita ”joita saattaa joskus tarvita”. Tämä on mielestäni varma tie kohti holtitonta kaaosta. Mutta toisaalta ihan viisaasti ohjeistetaan, ettei arkistoija tekisi turhan pikkutarkkoja lajitteluja. (Meidän Perhe)

Vähän toisenlainen näkökulma arkistointiin löytyy täältä. Kolmen laatikon systeemi on yksinkertainen, mutta epäilen ettei se kyllä käytännössä toimi. (MTV)

Äitienpäivään liittyen keräsin eri tahoilta vinkkejä siihen, kuinka leikkoruusut saadaan kestämään pisimpään. Samat ohjeet pätevät toki muutaman viikon päästä, kun juhlitaan uusia ylioppilaita sekä muita vastavalmistuneita.

Huiskulan sivulla on selkeät ohjeet. Samaa asiaa voi lukea myös Kotilieden sivuilta. Siellä kerrotaan mielenkiintoinen yksityiskohta, että vastaleikattu imupinta kuivuu puolessa minuutissa, joten kukat pitää saada nopeasti veteen. Runebergin Kukka on sellainen hienommanpuoleinen kukkakauppa Helsingissä. Heidän nettisivuiltaan kopioin tällaisen ohjeen, mikäli ruusut alkavat nuokkua:

  • Kääri ruusu veteen saakka ulottuvaan sanomalehtipaperiin niin tiukasti, että kukka tukeutuu pystyyn. Vaihda uusi maljakkovesi ja leikkaa varren tyveen uusi imupinta. Anna ruusun toipua lehtitötterön sisällä muutamia tunteja. Voit kietoa samaan lehtitötteröön useampiakin ruusuja.
  • Mikäli nuokkuvia ruusuja on monta, ne voi hoitaa kuntoon kylvettämällä. Laske ammeeseen, lavuaariin tai riittävän suureen astiaan reilusti vettä, leikkaa uusi imupinta ja laita ne kellumaan runsaaseen veteen. Anna niiden olla vedessä useita tunteja. Kun ruusut ovat taas napakoita ja kukinnot pystyssä, voit sijoittaa ne takaisin maljakkoon. Toista hoito tarvittaessa. Itse lisäisin tähän viimeiseen, että tämähän kannattaa tehdä yön aikana, ja nostaa kukat aamulla takaisin maljakkoon.

4 vastausta artikkeliin ”Viikon vinkit: arkistoinnin ihmeitä ja kestäviä ruusuja

  1. Sehän riippuu perheen tarpeista, elämätilanteesta ja käytettävissä olevasta tilasta, mikä on hyvä systeemi. Systeemi kannattaa kehittää itse.
    Minulle tulee paperia niin vähän, että minulla on 2 kansiota: opiskelu- ja työtodistukset käännöksineen ja muut. Kaksi ns kodinkansiota (haitarikansioita) riittää tähän ihan hyvin, blokkaan sen kerran vuodessa.

    Voisin kuvitella, että ok-talo-asujalla olisi sen lisäksi oma talokansio ja jos lapsia on useampi, jokaiselle lapselle oma kansionsa, noin esimerkiksi.

    Usein neuvotaan heittämään opiskeluaikaiset paperit pois, mutta koen että minulle niistä on työssäni hyötyä – säästän aikaa käyttämällä niitä sen sijaan, että hakisin tiedot esim. kirjallisuudesta..Nuo kansiot eivät edes ole kotona, vaan työpisteellä, mikäli mahdollista, tosin kotonakin niille on tilaa kirjahyllyssä.Skannaisin ne muuten, mutta työmäärä on iso, ja jälki ei ole välttämättä helposti luettavaa. Siirsin ne vain samanlaisiin kansioihin kaikki, joten ne näyttävät siistiltä konaisuudelta ja karsin ne joita en varmasti tarvitse tai jotka eivät kiinnosta.

    Isäni arkistoi kaikki työpöydälleen pinoon, no koska ne löytyivät sieltä, ehkä se toimi, joskin saattoi jotakuta häiritä. Jokainen tavallaan, ei se niin vaikeaa ole. Arkistoi kaikki vaikka keittiön laatikkoon päällekkäin ja blokkaa sen, kun se on täynnä.

    • Mä en ole päässyt tuohon skannaamiseen ollenkaan kiinni. Minusta tuntuu, että jos skannaan jotain, en kuitenkaan ikinä katso kyseistä dokumenttia. Eri juttu silloin, jos pitäisi varmistaa, että jokin paperi aivan varmasti on tallessa tulipalojen yms. varalta. Skannaaminen vaatii sellaista ryhtymistä, jossa en ole kovin hyvä.

      Mutta tosiaan, eri ihmisillä toimii eri systeemit. Olen yrittänyt optimoida omani, mutta en ole vielä ihan maalissa.

  2. Tuosta ruusujen hoidosta. Joskus äitini neuvoi myös noiden Jennin antamien neuvojen lisäksi, että ruusut kannattaa nostaa yön ajaksi viileämpään paikkaan. Jos siis sellainen on olemassa. Tuo kylvetys myös käytännössä toimii varsinkin jos ihan heti alussa kukat alkavat nuokkua…

    Lapsuudestani (60-70 luvulta) muistan, että joidenkin isojen juhlien jälkeen kukat nostettiin aina illalla ulko- ja sisäoven väliin. Meillä siinä oli sellainen n. 25-30 cm leveä väli, johon maljakot hyvin mahtuivat ja siinä oli viileämpi paikka kuin huoneenlämpö.
    Niin ja tietysti samassa yhteydessä poimittiin nuokkuvat kukat ja vietiin kylpyammeeseen kylpyyn yön ajaksi.

    • Mulla on aivan samat muistikuvat omasta lapsuudesta, vaikkakin ne ovat 80-luvulta!

Jätä kommentti