Viikon vinkit: lelukaaos, raivausohjeita, vaatekierrätystä ja tyhmää toimintaa

Iltasanomat listaa erilaisia keinoja pitää lastenhuoneen lelukaaos hallinnassa. Voisin allekirjoittaa näistä oikeastaan kaikki, ja myös toteutan suurinta osaa itse. Olennaista kuitenkin on, että lelut jäävät samalla tavalla ”pieniksi” kuin vaatteetkin. Kun jostain lelusta on kasvettu ulos, ne kannattaa raivata pois jotta tulee tilaa uusille.

Kodin Kuvalehti puolestaan tarjoaa perinteiset ja perusteelliset ohjeet kodin kevätraivaukselle. Asiantuntijana on käytetty ammattiraivaajaa. Nykyisin tulee verrattua kaikkia tällaisia ohjeita Kondon ohjeisiin, ja kieltämättä Marien ohjeet ovat yksinkertaisemmat. Toisaalta tietyissä tilanteissa tällaisissa perinteisissäkin on puolensa.

HS kertoo sen, minkä kuluttajan arkikokemuskin kertoo: vanhojen, rikkinäisten vaatteiden kierrätys on vaikeaa. Suomen ympäristökeskus on saanut päätökseen kaksivuotisen tutkimushankkeen, jossa tullaan siihen tulokseen että kierrätystä pitäisi tehostaa merkittävästi. Tuntuu hassulta, että tämän toteamiseen on tarvittu kahden vuoden projekti, kun asia olisi käynyt selville yhdellä haastattelukierroksella vaikkapa meidän kierrätyksestä kiinnostuneiden bloggaajien keskuudessa. Mutta olen sitä mieltä, että koska jatkokäyttömahdollisuuksia on tekstiileille niin vähän, tässä kohdassa pakko lienee paras muusa. Verotuksella ja lainsäädännöllä voitaisiin aivan hyvin ohjata toimintaa siihen suuntaan, että kierrätys tehostuisi. Toisaalta uusi hallitus voisi lisätä porkkanoita esimerkiksi tukemalla uusia innovaatioita.

Linkkaan tähän lopuksi kolumnin, jossa toimittaja tuskailee huonon omantunnon ja vaateostosten ristiaallokossa.  (Etelä-Suomen Sanomat) Kirjoittaja huokailee vaatteiden huonon laadun perään, mutta minun huomioni kiinnitti tällainen yksityiskohta: Ensin hän osti vaatteen, jossa oli angoraa. Sitten kävi ilmi, että angoraa tuotetaan hyvin epäeettisissä oloissa. Toimittajalle tuli huono olo. Mutta kuinkas sitten kävikään – pikapuolin hän ostaa uuden (eri merkkisen) vaatteen, jossa on myös angoraa. Sitten hän toivoo, ettei kani olisi tällä kertaa kärsinyt. Tässä on taas sellaista logiikkaa jota en voi ymmärtää mutta jonka pahoin pelkään olevan hyvin tavallinen tapa ajatella. Kuluttaja tietää tekevänsä epäeettisen valinnan, mutta toivoo kovasti ettei niin olisi, ja sillä jotenkin oikeuttaa ostoksena ja mielihalunsa. Sen sijaan, että esimerkiksi valitsisi toisen vaatteen tai ottaisi selvää, millä tavalla vaate on tuotettu. Ymmärrän täydellisesti, ettei joka ikisen vaatteen kohdalla jaksa olla supertiedostava, mutta jos vaatteessa on jo valmiiksi jokin epäilyttävä elementti, pelkkä toivominen on melkoista itsepetosta. Vähän sama asia, kuin että ostaisi pullan ja samalla kovasti toivoisi, ettei se lihota.

6 vastausta artikkeliin ”Viikon vinkit: lelukaaos, raivausohjeita, vaatekierrätystä ja tyhmää toimintaa

  1. Kivaa kun listaat näitä mielenkiintoisia linkkejä! Olen monta kertaa saanut blogistasi hyviä ideoita ja ajateltavaa, harvemmin muistanut kommentoida 🙂

    • Ole hyvä! Linkkaan tänne kaikenlaista itseäni kiinnostavaa, sekä sellaista minkä arvelen kiinnostavan lukijoita. Välillä tosin käy niin, että se minkä arvelen olevan mielenkiintoisin juttu, ei kiinnostakaan teitä, ainakaan klikkauksista päätellen. Mutta hauska kuulla että linkeistä on iloa 🙂

      • Tai sitten lukijat ovat löytäneet jutun jo aiemmin omin päin, eivätkä siksi klikkaa laittamaasi linkkiä? Mulle ainakin monet linkit ovat jo valmiiksi tuttuja, joskin aina katson ilolla mitä olet löytänyt.

        • Totta! Suosin aika yleisiä lähteitä, joten varmasti siellä on monille tuttuja juttuja myös.

  2. ”Tuntuu hassulta, että tämän toteamiseen on tarvittu kahden vuoden projekti, kun asia olisi käynyt selville yhdellä haastattelukierroksella vaikkapa meidän kierrätyksestä kiinnostuneiden bloggaajien keskuudessa.”

    Taisit vitsailla? 😀

    Kierrätyksestä kiinnostuneiden bloggaajien mielipiteet ovat yksi asia ja sinällään hyvin arvokas osa tätä keskustelua, mutta ei niillä mielipiteillä sentään korvata yksityiskohtaisia laskelmia jätevirroista ja toimintastrategioista. Jos muutosta halutaan, siihen eri riitä mielipiteet ja mututuntumat, vaan tarvitaan ihan oikeita lukuja ja arviointia toimintatapojen muutoksen seurauksista.

    Kiinnostavia ajatuksia, mutta vähän ihmetyttää tällainen tutkimustiedon aliarviointi ihan vaan mielipiteisiin vetoamalla.

    • Totta kai tuossa oli huumoria mukana. Voi olla että ongelma oli siinä uutisessa, mutta siitä sai todella sen kuvan, että kahden vuoden tutkimustyön päätulos on, että tekstiilien kierrätystä on tehtostettava. No niin on, sen tietää jokainen joka on yrittänyt hankkiutua vastuullisesti eroon vanhoista vaatteistaan. Olisin odottanut, että kahdessa vuodessa olisi keksitty jo monia konkreettisia keinoja, mitä asialle voi tehdä. En aliarvioi tutkimustietoa sinänsä, mutta tässä tapauksessa ihmettelin onko kyseinen tutkimus tehty kovin tehokkaasti.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)