Onko hyvällä ihmisellä vain vähän vaatteita?

Törmäsin Kuningaskuluttaja-ohjelman vaatehaasteeseen. Siinä kehotetaan laskemaan montako vaatetta kaapista löytyy. Ilmeisesti samalla olisi tarkoitus tutkailla vaatteiden käyttöä ja tarpeellisuutta muutenkin, mutta varsinaisesti haaste ohjaa vain laskemaan lukumäärän. Minusta tuntuu että tähän asiaan pitää nyt puuttua.

Viime aikoina on puhuttu paljon shoppailusta ja etenkin vaateshoppailusta. Ehkä siksi, että se on niin helppoa ja halpaa. Ehkä siksi, että nyky-yhteiskunnassa puututaan helposti siihen, että jotain on tai tehdään liikaa, ja sitä pidetään merkkinä huonosta itsekurista ja hillittömyydestä. Ehkä myös siksi, että omaan vaatekaappiin on helppo vaikuttaa, ja sitten tuntuu siltä että on vähän parempi ihminen kun karsii turhaa kaapista pois. Ja ehkä se ilmastomuutoskin hidastuu ja muuta hyvää seuraa.

Sanon nyt ääneen mitä ajattelen: se, oletko hyvä ihminen ei riipu siitä, kuinka monta vaatetta omistat. Vaatteiden lukumäärä irrotettuna muusta kontekstista ei kerro yhtään mitään. On aivan sama, omistatko viisi vai viisisataa vaatetta. Paljon olennaisempaa on, mistä vaatteet ovat peräisin, missä niitä säilytetään ja mitä ne ovat maksaneet.

Nimittäin. Jos kaikille vaatteille on tilaa kodissasi, niille kaikille on järkevää ja säännöllistä käyttöä ja sinulla on niihin aidosti varaa, on yhdentekevää vaikka omistaisit tuhansia vaatteita. Toisaalta taas vaikka kaapistasi löytyisi vain sata vaatekappaletta (mikä on tosi vähän), mutta jos niistä kolmasosa on väärän kokoisia halparytkyjä, jotka on hylätty yhden käytön jälkeen, sanoisin että parantamisen varaa on.

Minusta tässä vaatteiden vähentämiseen tähtäävässä keskustelussa meinaa välillä mennä lapsi pesuveden mukana. Unohdetaan mikä on olennaista ja miksi karsimista tehdään. Minäkin karsin vaatteitani tasaiseen tahtiin, mutta sille on järkevät perustelut. Halusin ylimääräisistä takeista eroon, koska en enää käyttänyt niitä ja halusin lisää tilaa.  Näitä juttuja vain kun lukee, niin tulee välillä sellainen olo, että hyvä ihminen vähentää vaatteitaan täyttääkseen jonkun kansalaisvelvollisuuden.

Jos taas ekologisuutta ajatellaan, niin fiksuinta olisi olla ostamatta uutta sanan kaikissa merkityksissä. Kirpparivaate on ekologisempi kuin uusi, mutta parasta olisi tietysti käyttää olemassaolevat vaatteet ensin täysin loppuun, ennen kuin täydennystä tehdään. Toisaalta vaatteet muodostavat varsin pienen osan hiilijalanjäljestämme, eikä se, löytyykö kaapista kaksisataa vai viisisataa vaatetta vaikuta kokonaisuuteen juuri lainkaan. (Ne eniten vaikuttavat asiat ovat asuminen, liikenne ja ruoka.) Niinpä en itse lähesty vaatteita tästä näkökulmasta ollenkaan. Sen sijaan yritän ostaa kestäviä ja mahdollisuuksien mukaan eettisesti tuotettuja vaatteita. Minun järjelläni luomupuuvilla on parempi kuin ”bulkkipuuvilla”, mutta aina ei ole mahdollista valita.

Kaikista järkevintä mistä näkökulmasta tahansa on silti kiinnittää huomiota siihen, että ostaa vain sellaista, mikä tulee käytetyksi. Tarpeeton tai epäonnistunut vaateostos on hölmö ihan henkilökohtaisestakin näkökulmasta, sillä se vie tilaa joltain muulta ja pahimmillaan aiheuttaa huonoja fiiliksiä aina kun sattuu silmiin. Jos näistä tahtoo eroon, on karsiminen erittäin perusteltua. Mutta karsiminen vain siksi, että vaatteita on lukumääräisesti paljon, on minusta hukkaan heitettyä energiaa, ellei niissä ole mitään muuta vikaa.

Tässä tämän maanantain mielipidepostaus. Mitä  mieltä te olette?

46 vastausta artikkeliin ”Onko hyvällä ihmisellä vain vähän vaatteita?

  1. Hyvä kirjoitus! Vähän samoja juttuja olen itsekin pohtinut. Omassa elämässäni en pidä tavoitteena ja itsetarkoituksena päästä johonkin tiettyyn vaatemäärään. Asun kuitenkin olemattomalla säilytystilalla varustetussa pikkuyksiössä, mikä motivoi pitämään tavaramäärän kurissa. Ensisijainen tarkoitus on pärjätä mahdollisimman pitkälle jo kaapissa olevilla vaatteilla. Tällaiselle harkitsevalle kuluttajallekin sattuu joskus kohdalle virhehankintoja ja pidän järkevänä vähäiselle käytölle jääneiden vaatteiden kierrättämistä parempaan kotiin. Jotkut vaatteidenkarsintaoppaat käskevät karsimaan tuplakappaleet. Minun maltillisen kokoisessa vaatevalikoimassani on esimerkiksi 4 mustaa neuletakkia ja 3 paria mustia matalia nahkasaapikkaita ja meinasin ylpeänä säilyttää nämä kaikki niin kauan kuin vain säilyvät käyttökelpoisina.

    • Mun mielestä rajalliset säilytystilat on erinomainen syy karsia vaatteita! Virheostoksilta tuskin kukaan välttyy, mutta tarkoitin tuossa kirjoituksessa sellaista aivotonta ostelua, ettei yhtään harkitse mitä hankkii ja sitten vaate jää siitä syystä pitämättä.

  2. Äh, taisin kadottaa koko viestini kun yritin lähettää sitä antamatta tietojani ensin.
    Eli siis. Kaikenlaisesta minimalismista ja karsimisesta on tuntunut kehittyneen jonkinlainen muoti-ilmiö suorastaan ja tavaraa karsitaan vain karsimisen ilosta. Vaikka itsekin olen vähentämiseen tykästynyt ja jäänyt jollain tavalla koukkuunkin, on kaikki poistoni perusteltuja ja niillä on syy. Ja se syy ei ole vain itse karsiminen karsimisen vuoksi.

    • Minäkin karsin jatkuvasti, ja jopa pidän kirjaa poistuneista esineistä. Siitä huolimatta tässä karsimiskeskustelussa on välillä minusta pointti hukassa. Näen edelleen yhtäläisyyksiä tavaroiden karsimisen ja erilaisten ruokavalioiden välillä, molemmissa kuuluu luopua jostain jotta eläisi terveemmin/paremmin.

  3. Olen samaa mieltä Jennyn kanssa. Karsimisessa ei ole järkeä, jos se tehdään vain karsimisen vuoksi. Tavaroilla pitäisi olla jokin merkitys. Vaatteet ovat vain yksi asia, todellakin aika pieni asia.
    (Minun tämän viikon karsimistehtävä on papereiden järjestely. Siinäpä vasta ärsyttävä homma. Mutta en halua täyttää kotiani vanhentuneilla takuukuiteilla taikka vakuutuspapereilla.)

    • No nyt kun tulit maininneeksi, niin tuo paperishow odottaa myös minua 🙂 Mutta siinä on kyllä pointti, ettei paperit ole sekaisin.

  4. Moi, ihan toisesta aiheesta: saisiko sinulta vinkkiä tai voisitko selvittää miten poistaa inhat meikkijäämät toppatakin kauluksesta?

    • Kokeile sappisaippuaa, itselläni se on ainakin toiminut meikkivoiteen poistoon valkoisesta toppatakista.

      • Kiitos vinkistä. Oletko onnistunut jotenkin pyyhkimään ja huuhtelemaan saippuan pelkästä takin kauluksesta? Koko takkia ei haluaisi pestä.

    • Sappisaippuaa en ole kokeillut, mutta olen pessyt toppatakkeja pesukoneessa sekä pesettänyt niitä, ja silloin kaikki meikit on lähtenyt myös. Jos taas pelkkää kaulusta puhdistaa, kokeilisin varmaan pesuaineliuosta ja puhdasta mikrokuituliinaa. Lähtisikö niillä?

  5. Amen,…. olen täysin samaa mieltä.

    Esimerkiksi minulla on kaapissa vaatteita joita käytän todella harvoin, voi olla että välillä vain 2-3 vuoden välein. Näitä vaatteita löytyy erityisesti juhlavaatteista. Silti en niitä karsi pois, koska ovat ajattomia ja mieluisia minulle. Miksi karsisin ja sitten taas ostaisin uusia kun harvoin tämän tyyppisiä vaatteita tarvitsen.

    Sitä paitsi, erityisesti juhlavaatteita voi olla todella vaikea löytää juuri silloin kun niitä tarvitsee. Esimerkkinä tästä ensi viikonloppuna olevat häät joihin olen menossa. Kirottua kun kaupoista ei tahdo löytyä sopivaa päällepantavaa…..

    Ensinnäkin aikuinen nainen (luetaan kohta 50 v) , joka ei halua näyttää nuorisolta napapaitoineen ja repalefarkkuineen, mutta ei toisaalta myöskään täti tyyliin 60-70 kymppiseltä, ei löydä kaupoista sopivia malleja ja kuoseja. Lisäksi kaupoissa on rekit täynnä joko ”talven mustaa, harmaata ja ruskeaa” (ei minun lempivärejäni eli en käytä koskaan ko. värejä) tai sitten vaihtoehtoisesti ”uutuuksia” eli todella keväistä vaatetta, joten tällä kelillä helmikuussa niitä ei voi pukea päälle.

    Tämä menee jo vähän ohi aiheen, mutta minua on jo vuosia ottanut päähän Suomessa se, että sesongin vaatetta ei tahdo löytää millään eli silloin kun vaatteen käyttöaika oikeasti on käsillä, on myynnissä jo seuraavan sesongin tavarat. Kaikki pitäisi ostaa vähintään 2 kuukautta ennen kuin keli edes sallii vaatteen käyttämisen.

    Yritin joku vuosi ostaa normaaleja kävelykenkiä syyskuun puolivälissä ja kaupoissa oli totaalinen kato ko. tuotteista. Yksi myyjä sitten sanoi, että kävelykengät myydään normaalisti loppuun elokuun puoli välissä siinä koulujen alkamisen aikoihin… ,jolloin siis yleensä on vielä 15-20 astetta lämmintä ja ainakin minä kuljen vielä sandaaleissa…

    Käytännössähän nyt on kaupan alalla käynyt niin että fiksu kuluttaja ei osta enää mitään normaalihintaan, vaan ostaa kaiken juuri siinä oikean sesongin alussa ( tai vähän ennen)alennuksella, koska tavarat on tulleet myyntiin jo 2 kk aikasemmin… liekö tämäkään ihan fiksua politiikkaa kauppaliikkeiltä?

    • Mielenkiintoista pohdintaa noista sesongeista. On kieltämättä turhauttavaa, että kaikki pitäisi suunnitella niin hyvissä ajoin. Tunnistan itseni myös tuosta alennuksella ostajasta. Kyttään tiettyjen liikkeiden outleteista ja sesonkialeista sellaisia vaatteita, jotka olen nähnyt aiemmin. Kun tarve ei ole ihan välttämätön, voi rauhassa ostaa vähän myöhemminkin. Etenkin kun ei hetkauta onko muodikas vai ei….

      • Samoin minä kyttään alennuksia ja outletejä kun ie tarvitse vaatteiden olla sitä sen hetkistä sesonkia… ostin esim. viime toukokuussa Joutsenen untuvatakin 250 € hintaan ovh 450 €. Ja tuota takkia tulen pitämään ainakin 5 vuotta, tiedän sen jo nyt.
        Lämpötila oli ostohetkellä +26, mutta tiesin että vanha takki on ihan lopussa, joten kun noin edullisesti sain kannatti ostaa.

        Edellinen oli untsikka (myös Joutsen) oli mulla jatkuvassa käytössä 9 talvea ja on edelleen käytössä ”taukotakkina” sauvakävelylenkkien jälkeen (jos käyn lasten treenien aikana lenkillä ja pitää laittaa lämmintä päälle hikoamisen jälkeen) ja koiran kävelytystakkina näin kurakeleillä… =)
        Näihin molempiin käyttötarkoituksiin takki on sopivan kevyt, mutta kumminkin sen verran siisti että sillä kehtaa vielä kulkea.

        Etenkin lasten vaatteiden kohdalla tuo sesonkiasia on musta ihan pähkähullu, aikuisilla harvoin on suurta ongelmaa kun pystyy ennakoimaan omat tarpeensa. Esimerkkinä, talvikengät tai talvivaattteet pitäis lapselle ostaa suurin piirtein syyskuussa ja niillä pitäis sitten tulla toimeen seuraavaan huhtikuuhun asti… Mielelläni ostaisin talvikengät vasta sitten kun niitä oikeasti tarvitaan eli loka-marraskuussa, jotta kestäisivät lapsen käytössä edes siihen oikeaan talveen asti…
        Onneksi tämäkin ongelma alkaa olla poistumaan päin, kun lapset on jo aika isoja eli 18,15 ja 11v.

  6. Olen samaa mieltä. Tuon haasteen hyvä puoli on se, että jos tajuaa omistavansa 20 käyttökelpoista t-paitaa ei osta lisää. Ihmiset ovat sokeita itselleen ja kirjaaminen voi auttaa. Elämän suorittaminen ja arvottaminen ulkoisten tekijöiden avulla ei ole oikea tie, mutta järjestämällä ympäristöään voi jäsentää ajatuksiaan. Minulla vaatemäärät vähenevät hiljalleen, kun omin löytyy. Tänä talvena kulutan kahta takkia loppuun koiran ulkoiluttamis ja puiden hakkaamiskäytössä.

    • Olen samaa mieltä siitä, että vaatteiden inventaario on hyvä idea. Itsekin olen sellaisen pari vuotta sitten toteuttanut. Enkä vastusta sitäkään, että joku tulee toimeen vähällä. Minusta tuossa vain oli jotenkin jäänyt idea puolitiehen. Että lasketaan vaan, mutta mitä sitten? Kyse on minusta paljon laajemmasta kokonaisuudesta, kuin vain siitä montako vaatetta omistaa.

  7. Olen samaa ja eri mieltä.

    Olet oikeilla jäljillä siinä, että pelkkä lukumäärä ei kerro mitään. Sen haluaisin lisätä, että ympäristökuorman kannalta olennaista on vaatteissakin kulutuksen määrä: se, minkä verran luonnonvaroja vaatteisiin kuluu ja toisaalta kuinka paljon vaatteita päätyy jätteenä kaatopaikalle.

    Vaatteiden kulloistakin lukumäärää parempi tarkastelukohde on ostaminen: jos minulla on jokainen ajanhetki kaapissani 200 vaatetta, mutta uusin vaatekaappini sisällön kokonaan viisi kertaa vuodessa, kulutan luonnonvaroja 1000 vaatteen verran ja syydän kaatopaikalle saman verran vaatteita (vähän ylilyövä esimerkki, mutta ymmärtänet pointin).

    Jos taas ostan vähemmän, sanotaan vaikka 20 vaatetta vuodessa, on ympäristökuorma ja kaatopaikalle päätyvä jäte paljon vähäisempää, vaikka kokonaisvaatemäärä on se sama 200.

    Ekologisuuden kannalta puolestaan ei ole mitään väliä sillä, paljon vaatteeni ovat maksaneet tai missä niitä säilytän – paitsi siinä äärimmäisessä tapauksessa, että vaatteita on niin paljon, että tarvitsen niille ylimääräistä lämmitettyä varastotilaa, jolloin ympäristökuorma tuleekin vaatteiden säilytykseen tarvittavasta tilasta.

    Ja kyllä muuten vaatteilla on ympäristövaikutus. En tiedä millä logiikalla sinä et laske niitä mukaan? Vaateteollisuus käyttää valtavasti makeaa vettä, josta on jo nyt pula monessa maassa, jossa vaatteita valmistetaan (luomupuuvilla tarvitsee vettä siinä missä tavallinenkin puuvilla, luomun plussat ovat siinä, ettei viljelyssä ole käytetty keinolannoittita tai torjunta-aineita). Vaateteollisuuden jätteidenkäsittelyssä on myös suuria puutteita, ja monesti jätevedet päätyvät vesistöihin sellaisinaan, puhdistamatta.

    Lopuksi: minun mielestäni Kuningaskuluttajan vaatehaaste on hyvä. Se saa konkreettisella tavalla ajattelemaan asiaa, jossa monella meistä on parantamisen paikka. Harva meistä ostaa tietoisesti yhtään mitään, vaatteet kuuluvat samaan joukkoon. Jos tämä haaste saa pohtimaan oman vaatekaapin sisältöä kriittisesti, hyvä. Toki lieveilmiönä saattaa olla sekin, että joku dumppaa kertaharjoituksena puolet vaatteistaan roskikseen ja jatkaa entisenlaista shoppailua, mutta sellaista se on. Joskus saman asian äärelle pitää herätellä useamman kerran.

    • Tuohon ekaan esimerkkiin: kyllä, juuri noin. En sitä erikseen artikuloinut mutta lähtöajatukseni on siis se, että ostetaan vain tarpeeseen. Mutta sen olisi kyllä voinut tuossa haasteessakin mainita, eikä puhua pelkästä laskemisesta.

      Mutta ymmärsit väärin sen, ettenkö tajuaisi että vaatteilla on ympäristövaikutus. KAIKELLA on ympäristövaikutus, myös muilla omistamillani astioilla, elektroniikalla, koruilla, kirjoilla, huonekaluilla jne. Ihmettelen, miksei näistä puhuta mitään? Pienten kivojen sisustusesineiden ostelu ei ole yhtään sen ekologisempaa kuin vaatteidenkaan.

      Mutta tässä kirjoituksessa tarkoitin sitä, että omalla kohdallani ekologisuus ei ole se ensisijainen asia, joita vaatteiden suhteen mietin. Otan sen huomioon jos mahdollista, mutta on niin paljon muutakin. Esimerkiksi vaatteen valmistusolosuhteet, laatu, kotimaisuus ynnä muuta. Tämä on niitä asioita, että ellei osta jotain reilunkaupan nokkosvaatteita, aina löytyy joku aspekti, josta voi kantaa syyllisyyttä ja pähkiä itsensä solmuun, kun yrittää tehdä kaikin puolin eettisiä vaateostoksia. Mutta vaikka optimoisi pukeutumisen niin ekologiseksi kuin mahdollista, sen kokonaisvaikutus olisi silti varsin pieni. Enemmän vaikuttaa esimerkiksi se, että olen taloyhtiön hallituksessa vaikuttamassa siihen, että koko talon lämpötilaa lasketaan. (Asuminen, liikenne, ruoka – eikö niin? 🙂

      Mitä taas tulee vaatteiden hintaan ja niiden viemään tilaan – ne ovat yksilön kannalta hyvinkin tärkeitä juttuja, ja juuri niitä asioita joiden suhteen olen varsin inspiroitunut. Ekologisuus on tärkeää, mutta niin on yksilön kannalta sekin, ettei elä yli varojensa eikä yli tilojensa.

      • Ekotuotteissa mua häiritsee juurikin se, että eivät nekään ole ekologisia, jos niitä hullun lailla ostelee. Jos mulla on kaappi täynnä ekovaatteita ja ostan niitä aina vain lisää, ei se ole kovin ekologista sekään…

        Siksi olen itse pyöritellyt mielessäni tämänkin asian niin, että isoin ekoteko on vähentää kulutusta, eikä yrittää parantaa maailmaa ostamalla lisää. Vähemmän mitä tahansa kosmetiikkaa on parempi kuin paljon luomukosmetiikkaa, vähemmän kodin puhdistusaineita on parempi kuin paljon ekopuhdistusaineita, pienempi asunto on parempi kuin iso asunto ja vähemmän roskiin menevää ruokaa on parempi kuin paljon luomu- ja lähiruokaa, josta iso osa menee kuitenkin roskiin. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

        Mutta me taidamme olla tästäkin asiasta ihan samaa mieltä 🙂 Yhteen postaukseen on vaikea mahduttaa kaikkia näkökulmia mukaan (ja yhteen kommenttiin on yhtä vaikea mahduttaa kaikkia näkökulmia), mutta uskon että olemme samoilla linjoilla.

        • No just näin! Tätähän minäkin tässä ajoin takaa. Pelkkä olemassa olevan vähentäminen ei ole ekoteko sinänsä, vaan se ostamatta jättäminen on. Eli kyllä, olemme samaa mieltä (tästäkin). (Ylläri 🙂 )

  8. Todella hyviä pointteja noissa ylläolevissa kommenteissa!

    En katsonut itse kyseistä Kuningaskuluttajan jaksoa, mutta jos haasteen tarkoitus (kuten sen näistä summauksista käsitin) oli nimenomaan herätellä väkeä tajuamaan se oman vaatevaraston laajuus ja sitä kautta auttaa ihmisiä vähentämään omaa uudenostamistaan, niin se on hienoa.
    Minustakaan ei varsinaisesti se vaatevaraston laajuus ole se suurin ongelma. Jos omissa kaapeissa on tilaa pitää suuria määriä vaatteita, niin mikäs siinä. Ongelmat nousevat juurikin silloin, jos sitä vaatekaapin sisältöä uudistaa usein ja heittelee samalla niitä epämieluisia, mutta edelleen käyttökelpoisia vaatekappaleita pois.

    Suosin itse helposti yhdisteltäviä ajattomia asuja ja olen juurikin sellainen alle sadan vaatteen kummajaisuus, mutta se on eniten kiinni olemattomasta budjetista ja kaappitilan puutteesta kuin mistään muusta. Tein itse muutaman vuoden aikana sen, että laitoin kohtuullisen kokoisesta (ehkä 150 vaatetta) varastostani noin puolet pois ja jätin jäljelle vain ne, joita oikeasti käytän, joihin mahdun ja jotka näyttävät päälläni hyvältä. Nyt ostan vaatteita pääasiassa käytettyinä tai hyvin satunnaisesti uusina kappaleina ja silloinkin vain tarpeeseen ja sellaisia yksilöitä, jotka sopivat satavarmasti tyyliini.

    Jos on hyvä ja omaan tyyliin sopiva vaatevaranto, sen koolla ei ole niin suuri merkitys. Isompi merkitys on juurikin sillä, että ne vaatteet joko käyttää loppuun tai sitten kierrättää viksusti ja ei hanki turhaan uutta jatkuvasti. Kirppisvaatteetkaan eivät ole loputtoman ekologisia, jos niitä kohtelee sellaisina halpoina ”käytä ja heitä”-kertakäyttötuotteita.

    • Ainiin! Ja en tosiaan koe olevani mitenkään parempi ihmisenä siksi, että vaatevarastoni on tosi pieni nykymittapuulla ja että en ostele uusia (siis minulle uusia) vaatteita koko aikaa. Mulle tavarankarsinta on ollut enemmänkin sellainen polku omaan henkiseen hyvinvointiin ja tapahtunut sen alun ahaa-elämyksen jälkeen aika luonnostaan. Koitan kyllä kierrättää, mutta kokonaisuutena en ole keskivertotallukkaa ekologisempi ihminen.

      Tuntuu, että nykyään kilpaillaan kamalasti sillä, että kuka on kaikkein ekologisin. Onhan se ekologisuus tosi hyvä juttu, mutta ei sen pitäisi minusta tapahtua oman egon pönkittämisen ja keskinäisen kilpailun ja pahan mielen voimalla. Ja hyvin usein väki keskittyy vain yhteen osa-alueeseen jonkun jutun niin sanotussa ekologisuudessa ja unohtaa ottaa selvää kokonaisuudesta. Kaikki kovin ympäristöytävälliseltä kuulostava ei välttämättä aina ole sitä.

      Mutta joo, minusta on hienoa aina, kun yksittäiset ihmiset tekevät viksumpia ja harkitumpia valintoja ekologisuuden ja oman hyvinvointinsa kannalta, mutta ei sellainen automaattisesti tee kenestäkään toista parempaa ihmistä. Kuten kaikessa muussakin, tässäkin se kokonaisuus ratkaisee, eikä se, hankkiko juuri uudet kengät vai aikooko taapertaa tämänkin kauden niillä toissavuotisilla vanhoilla.

    • Mielestäni tässä blogissa käydään yleisesti ottaen varsin laadukasta keskustelua, kiitos teille kaikille siitä!

      Mulla oli tuo sama ajatus mielessä noiden kirppisvaatteiden suhteen. Eli jos ostelee ylipäätään liikaa, niin kirppisvaatteista tulee samanlaista jätettä kuin uusistakin. Tuohon alla olevaan kommenttiisi vastauksena vielä, että ekologisuus on ihan hirveän monimutkainen kokonaisuus. On hiilijalanjälkeä, uusiutumattomia luonnonvaroja, vesistöjä, sademetsien tuhoutumista ja ties mitä. En ihmettele jos noista ahdistuu. Toisaalta en myöskään ihmettele sitä, että mihin tahansa puuttumalla voi väittää olevansa ekologinen. Niinpä peräänkuulutan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä, kohtuullisuutta ja järkevän kokoista vastuuta. Tehdään mikä voidaan, mutta muistetaa että kokonaisuus ratkaisee.

  9. Olipas hyvää juttua täällä.

    Minun on helppo karsia lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja muuten käyttämättä jääviä. Joko myyn ne tai lahjoitan. Omat vaatteet olisi hyvä käydä läpi samalla tekniikalla, mut en vaan pysty. Pystyn luopumaan omistani vain vähän kerrallaan. Meillä on koko perheellä tuo takkiongelma. Minulla pahin. Olen oikeasti miettinyt mistä takista luopua, mutta en saa vielä luovuttua.

    Joskus luin jostain ulkomaalaisesta ammattijärjestäjästä (jolle jonotettiin jopa vuoden) että paras tapa olisi kasata kaikki omistamansa vaatteet yhteen paikkaan ja sitten aloittaa karsinta. En ole uskaltanut kokeilla, mutta noiden vaatteiden laskemista kokeilleiden toimittajien vaatepinot oli kasattu näin. Luulen että voittaisin lukumäärässä kirkkaasti kaikki.

    Jos olisi joku rehellinen makutuomari joka katsoisi kanssani kaikki vaatteet… Vai tulisiko vänkäys….

    • Muiden tavaroiden karsiminen on helppoa, koska niihin ei ole yleensä mitään tunnesidettä. Omiin sen sijaan on. Joten siinä heittää sitten pois niitä tunteita myös, ainakin kuvannollisesti. Tosin jos sinulla on tilaa noille kaikille vaatteillesi, ei asiassa ole mielestäni mitään ongelmaa. Mutta jos haluat karsia, aloita helpoimmasta päästä, vaikka sukista. Aloita vaikka heittämällä kaikki rikkinäiset ja huonot pois. Kategoria kerrallaan homma ei käy niin uuvuttavaksi.

    • Vinkki: jos tunnesiteet ovat tarpeellisen karsimisen esteenä, niin älä koita tehdä suuria puhdistuksia. Vähennä esim. joka viikko kaikkein vähiten tärkeä, vähiten rakas ja vähiten hyödyllinen vaate. Ei kannata järjestää mitään sieluarikkirepiviä tuskaraivauksia, jos ei ole draaman ystävä. Draaman ystäville taas kyyneleiden, kiljumisen ja naurun sekainen suurraivaus voi olla just se oikea tapa.

  10. Määrällä ei sinänsä ole merkitystä, eikä vaatteiden määrä tietenkään kerro ihmisen ”hyvyydestä” mitään; jossain määrin lukumäärä korreloi kuitenkin ostotottumusten kanssa – jä tämä onkin se kriittinen kohta, kuten Saara mainitsi. Juhlavaatteet ovat asia erikseen, mutta käyttövaatteiden kohdalla liian suuri määrä on ainakin itselläni johtanut siihen, että osa vaatteista on jäänyt vähälle käytölle ja ehtinyt ”vanhentua”. Vaikka pyrkisi miten klassiseen tyyliin tahansa, esim. housujen malleissa tapahtuu hienovaraisia muutoksia – ja lopulta huomaa, että sinänsä laadukas ja hyväkuntoinen vaate ei näytä enää ajanmukaiselta.

    Nykyään pyrin siihen, että ennättäisin käyttää vaatteet loppuun, ennen kuin ne tekisi mieli sysätä kaapin perukoille uuden ostoksen tieltä. Tai ennen kuin vartalonmuodot ovat muuttuneet niin paljon, ettei vaate istu enää. itse olen ollut aina normaalipainon rajoissa, mutta silti mittani ovat heiluneet viimeisen kymmenen vuoden aikana vaatekokojen 34-40 välillä. Tämä on asia, josta vaatekeskustelussa puhutaan yllättävän vähän, vaikka uskoisin mittojen muuttumisen olevan monen naisen kohdalla yleinen ongelma ja johtavan ylimääräisiin vaatehankintoihin. Moni myös säilyttää kaapissaan vaatteita, jotka eivät väärän kokonsa tai istuvuutensa vuoksi ole lainkaan käyttökelpoisia.

    • Aivan totta. Pelkästään se, että saa lapsia muuttaa useimpien naisten vartalon mittasuhteita siinä määrin, että uutta on pakko hankkia ja vanhasta luopua. Vaikka painokin palaisi ennalleen, todennäköisesti mitat ovat pysyvästi eri kuin ennen. Itse olen nyt välivaiheessa enkä vielä edes tiedä, miltä kroppa tulee vaikka vuoden päästä näyttämään. Joten minulla on laatikkotolkulla käyttämättömiä vaatteita, joita ei todellakaan ole aikomus heittää pois. PAlaan niihin sitten, kun vartalo ei enää muutu kuukaudesta toiseen. Eikä muuten välttämättä tarvitse edes saada lapsia. Muut elämäntilanteen muutokset ja terveyden vaihtelut voivat aiheuttaa ihan saman ilmiön.

      Ostaminen on se juttu, sitähän minäkin tuossa yritin sanoa. Mutta mielestäni vaatteiden laskeminen lähestyy asiaa jotenkin kummallisesti mutkan kautta. Eikö olisi järkevämpää puhua suoraan ostamisesta siinä tapauksessa?

  11. Saaran kommentti ostamisen määrästä, ei tällä hetkellä taloudessa olevien vaatteiden määrästä on todella relevantti, koska siitähän tässä loppuviimeksi on kyse. En siis missään tapauksessa kannata vaatteiden vähentämistä vain karsimisen ilosta, ja uusien hankkimista ”nyt kun kaapeissa on taas tilaa”.

    Mutta silti. Ehkä minulla on oma lehmä ojassa, mutta huolimatta siitä että numeroiden kyttääminen on itsessään vähän hassu harjoitus, niin on siinä kuitenkin jotain järkeä. Ei se ole ihan se ja sama että onko sata vai tuhat vaatetta – voihan sitä ajatella, että käyttää sitten ne tuhat vaatetta koko loppuelämänsä ajan, mutta millä todennäköisyydellä haluaa käyttää v.2045 jotain 2010-luvulla hankkimaansa vaatetta? Tai vaikka haluaisikin, niin suurella todennäköisyydellä ei mahdu niihin.

    Suuri vaatemäärä myös kertoo siitä, että on vaatteita tullut osteltua, koska eihän niitä muutoin olisi niin paljoa, ja ostelumääriin pitää havahtua ennenkuin voi tehdä korjausliikettä. Niin ja säilytystilaa ei ole vain sattumalta riittävästi tuhannelle vaatteelle, vaan mahdollisesti on päätynyt asumismuotoonsa, koska se on tuntunut sopivan kokoiselta omalle perheelle + tuhannelle vaatteelle.

    Vaatteiden kuluttaminen loppuun on todella pitkäkestoinen puuha, en ole saanut vielä yhtään päällysvaatetta käytettyä todella loppuun koko useaman vuoden P333-elämäni aikana.

    • Okei, annan sen verran periksi, että laskeminen on fiksua jos ei ole oikeasti mitään hajua siitä mitä omistaa, ja sen kautta voi sitten havahtua tiedostamaan omaisuuttaan ja ostokäyttäytymistään paremmin. Tunnustan myös etten ole katsonut sitä ohjelmaa vaan törmäsin noihin nettisivuihin muussa yhteydessä. Voi olla että missasin jotain mitä ohjelmassa olisi ollut, mutta mua rupesi ärsyttämään tuo pelkkä laskeminen.

      Tutta tuo loppuun kuluttaminen. Laitoin vaatekeräykseen untuvatakin, jonka olin ostanut vuonna 2005. Sitä oli pidetty joka vuosi. Takkia oli pesty niin monta kertaa, että se ei enää lämmittänyt. Mielestäni vaate oli loppuunpidetty. Mitä mieltä olet?

      • Kyllä vaate silloin on loppuun pidetty, kun se ei enää täytä tehtäväänsä, kuten juuri talvitakki lämmittämistä. Mutta siihen päästäkseen vatetta saa käyttää todella monta kertaa, esim. juuri 10 vuotta tai jotain. Yhden T-paidan kainaloon olen saanut kulutettua pienen reiän, mutta en vielä sellaista etteikö sitä järkevästi paikkaisi. H-I-D-A-S-T-A on. (Kun joskus olisi ihan hauskakin hankkia jotain uusia vaatteita!).

  12. Kirjoittelin saman aiheen ympäriltä, en tosin niinkään vaateostoshaasteen inspiroimana, kuin blogissani linkkaaman postauksen. Vaatteiden vähäisyydessä minua ei niinkään kiehdo hyvänä ihmisenä oleminen, kuin äärimmäinen funktionaalisuus – linkkaamani blogin omistajalla vaatetta on vain matkalaukullinen, ja jotakin ihanteellista on siinä, että voisi vain ottaa ja lähteä. Mikä on riittävästi, ei liian vähän, ei liian paljon, täydellisen funktionaalisuuden kannalta…?

    • Jos elää elämää, jossa lähdetään jatkuvasti, matkalaukullinen on hyvä linjaus. Mutta jos elää paikallaan pysyvää elämää, mikä hyöty minimaalisesta vaatevarastosta silloin on? En siis kritisoi minimalismia, vaan tarkoitan että iso vaatevarasto ei sinällään ole mitenkään huono asia. Elämäntilanteesta riippuen eri määrä vaatteita voi olla funktionaalista. Kymmenen vuotta sitten en tarvinnut erikseen ulkoiluhousuja. Nyt en pärjäisi ilman niitä.

  13. Sata vaatettako on vähän? Ulkoilu- ja urheilu- ym. funktionaalisia vaatteita ja alusvaatteita lukuun ottamatta minulla on ehkä noin 40 vaatetta. Olen kyllä mies.

    • Mutta miksi ei laskettaisi alusvaatteita ja urheiluvaatteita? Onhan nekin vaatteita. Laske mukaan vaan, pääset helposti lähemmäksi sataa. Siis tyyliin yksi sukkapari on yksi vaate.

  14. ”… hyvä ihminen vähentää vaatteitaan täyttääkseen jonkun kansalaisvelvollisuuden.”

    Nää on nyt näitä.

    Pyhimyssädekehää tavoittelin: ”säästääkseni vähäisiä suomalaisia vesivaroja olen optimoinut valkoisten teepaitojeni pesun vesi- ja energiatehokkaiden pesukoneiden (jotka siis ovat taloyhtiön pesutuvassa, yhteisessä käytössä) kohdalle.”

    Oikeasti omistan valkoisia teepaitoja noin 80 kpl, johtuen siitä että haluan käydä pesutuvassa silloin kun mulle sopii – ei silloin kun ne 40 kpl on likaisia…

    Duunipaitoja olisi kiva olla se 30, mutta kun nyt ei ole, niin vähemmällä pärjätään ja useammin pyykätään.

    • No niin! Järjen ääni. Tätä juuri tarkoitin tuossa kirjoituksessani. Kiitos.

  15. Hyvä keskustelu! Nyt tekee mieli kertoa oma tarina. Aloitin karsimisen tammikuussa 2013 ”Tavara päivässä” sivuston innoittamana ja vähensin kodistani turhaa tavaraa, jota löytyi helposti se noin 500 esinettä/vaatetta/krimskramssua. Ensimmäisen vuoden jälkeen totesin vähentämisen edelleen sujuvan ja aloin tammikuussa 2014 pitää tarkkaa kirjaa kaikista hankinnoistani (elintarvikkeita, pesuaineita, hygieniatuotteita, kosmetiikkaa lukuunottamatta, sillä niitä olen aina hankkinut vain tarpeeseen). Vuoden 2014 mittaan oli pakko todeta, että tulin huomaamattani ostaneeksi asusteita ja vaatekappaleita enemmän kuin olisin ilman tilastointiani uskonut. Sekä uusia että käytettyjä. Minulla oli ihan laskemattakin liian paljon vaatteita. Jos laskisin, en varmaan kehtaisi kertoa määrää julkisesti =\ Lokakuussa 2014 tungin lähes kaikki (ihan kaikki ei mahtuneet mitenkään yhteen kaappiin) vaatteeni toiseen vaatekaappiini ja tein niin paljon tilaa toiseen, kuin vain mitenkään oli mahdollista. Aloitin OSTOLAKON (siis lukuunottamatta noita ”ruoka, vessapaperi ja shampoo” -tyyppisiä tuotteita) ja kirjaan edelleen kaikki hankinnat (tähän mennessä kalenteri, silmälasit ja ortopediset pohjalliset) ja käytän vain osaa vaatteistani, jotka palaavat pesusta kaapin tyhjennettyyn osaan. Kiusauksia on ollut, mutta ostamatta oleminen muuttuu vastoin odotuksia koko ajan helpommaksi. Tukenani minulla on mantra ”mitä minulla jo olevaa voisin käyttää tähän samaan tarkoitukseen”. Olen jopa tuunannut muutamia juttuja, projektini kehittää selvästi luovuutta 🙂 Mitään ei ole puuttunut, ostolakko sujuu täysin kärsimyksittä. Ja jatkuu niin pitkään kuin sitä tuntuu. Laskeminen ei inspiroinut eikä P333 olisi minun juttuni. Tarvitsen enemmän kuin 100 tai 33/3, sillä haluan pestä täysiä koneellisia eikä minulla ole pulaa tilasta. Tällaista mantrani ja tarkkojen muistiinpanojen tukemaa ostolakkoa suosittelen lämpimästi muillekin. Olen todella yllättynyt, miten pientä määrää vaatteita olen näiden talvikuukausien aikana käyttänyt ja silti LOPPUUNkäytettynä olen voinut heittää pois vasta parit sukat ja alusvaatteet.

    • Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta. Luulisin että monella meistä tulisi sama havainto. Jos syystä tai toisesta ei voisi ostaa mitään vaikkapa vuoteen, niin oikeasti tulisi ihan hyvin toimeen ilmankin. Toinen asia on, miten vastustaa kaikkialta tulevia ostosignaaleita, jotka synnyttävät erilaisia ”tarpeita”, joita olisi kiva täyttää.

      Minulla kuluu loppuun vaatteita, tosin yleensä kovan käytön jälkeen. Samoin lastenvaatteissa olen huomannut loppuun kulumista, tosin silloin olen yleensä ollut tyytymätön laatuun. Eli laadun voi määritellä myös siten, että kauanko menee ennen kuin joku on käyttökelvoton.

      Onnea projektin jatkamiseen, miten kauan ajattelit lakkoa jatkaa?

      • Olen tässä projektissa omana koekaniininani. Ensin ajattelin kuukauden ostolakkkoa, mutta pian huomasin, että opin automaattisesti kysymään itseltäni ”Mitä minulla jo olevaa voisin käyttää tähän samaan tarkoitukseen”. Kun kysymykseen aina vain löytyi vastaus, ostamatta oleminen muuttui koko ajan helpommaksi. Siirsin tavoitteeksi 100 päivää, mutta nyt sekin täyttyy, eikä edelleenkään PUUTU mitään. Aina välillä tekee mieli, kun näkee jotain ihanaa. Mutta oikeasti en TARVITSE. Siispä jatkan ostolakkoani niin kauan kuin siltä tuntuu. Tietenkin voisin luoda itselleni tarpeita tekemällä tilaa viemällä nyt käyttämättä olevia vaatteita vaatekeräykseen, mutta toistaiseksi kokeilen, pystynkö itse käyttämään vaatteeni loppuun. Ehkä jatkan ostolakkoa vuoden. Saa nähdä. Tämä on todella mielenkiintoinen ihmiskoe. Pidän nyt myös vaatepäiväkirjaa käyttämistäni vaatteista, kengistä ja laukuista. Sekin on avannut kovasti silmiä.

  16. Hyvä ajatuksia ja keskustelua herättävä kirjoitus! Olen itsekin käsitellyt blogissani lähes pelkästään vaatteita ja niiden karsimista, pureutumatta sen enempää karsimisen syihin. Olen ehkä turhan suoraviivaisesti olettanut, että karsimista ei tehtäisi vain karsimisen vuoksi. Itselläni vaatteiden karsimiseen liittyy käytännöllisyys: lähes kaikki vaatteet sopivat keskenään yhteen eikä epämieluisia vaatteita ole. Lukumääräkin on alle 100, mutta en silti koe olevani jotenkin parempi ihminen (enkä missään nimessä tuomitse muita joilla on enemmän vaatteita), määrä vain sattuu olemaan omiin tarpeisiini sopiva.

    • No tämä juuri. Jos on joku järkevä syy laskea ja karsia niin hyvä. Mutta vastustan vähentämistä jonkinlaisena velvollisuutena tai suorittamisena, mikä taas alkaa vähitellen huokua monista kirjoituksista. Olen itsekin joskus blogin alkuvaiheissa ajatellut, että vähemmän on automaattisesti parempi sen kummemmin asiaa perustelematta. Mutta mitä enemmän mietin sitä vähemmän olen sitä mieltä. Asia on paljon monisyisempi, kuin vain pelkkään vähään tavaraan pyrkiminen.

  17. En oikein tiedä mitä ajatella. Tuo Kuningaskuluttajan juttu on omituinen keskittyessään vain vaatteiden määrään, ja vieläpä sen määrän julkiseen vertailuun. Asiaa ei käsitellä mitenkään, annetaan vaan ymmärtää, että vähemmän on parempi kuin enemmän. Ihmisten elämäntavat ovat kuitenkin kovin erilaisia, joku pärjää helposti vähällä, toinen tarvitsee enemmän. Omituisen tästä laskemisilmiöstä tekee myös se, että monesti ei sitten kuitenkaan lasketa kaikkia vaatteita, vaan jätetään jotain laskujen ulkopuolelle tai niputetaan osa vaatelajeista, esim. kaikki sukat, yhdeksi. Tuon kaltainen logiikka vaikuttaa siltä, että kyseessä on kilpailu, jossa pyritään mahdollisimman pieneen lukuun – vähät siitä onko siinä mitään järkeä. Kun mistä tahansa, tässä tapauksessa kohtuullisuuteen pyrkimisestä, tulee massailmiö, se saa kummallisia piirteitä. Olennainen unohtuu.

    Itse pyrin sellaiseen vaatteiden määrään, mikä on minulle funktionaalista. Siihen, että omistaisin vain hyvin ja monipuolisesti toimivia, yhteensopivia, kestäviä ja hyvin istuvia vaatteita, sen verran kuin tarvitsen. Olen varsin tyytyväinen tilanteeseen tällä hetkellä. Kävin hiljattain läpi vaatteeni ja kenkäni, tarkastelin niiden kuntoa, ja samalla huvikseni laskin ne. Kuka sen määrittelee mikä on vähän ja mikä paljon? Minulla on vaatteita, asusteita ja kenkiä yhteensä 129. En minä tiedä onko se vähän vai paljon, se on minulle aika sopivasti ja vain se on olennaista. Aiemmin minulla oli enemmän vaatteita, ja niiltä ajoilta on vielä jonkin verran vaatteita, joita en korvaa uudella, kun niistä aika jättää. Käytän ne kuitenkin loppuun, koska ne täyttävät aiemmin mainitut kriteerit.

    • Tuo funktionaalisuus on minustakin se olennainen juttu. Ja se taas vaihtelee ihmisestä ja elämäntilanteesta toiseen. Esimerkiksi hankin viime syksynä sadetakin, sillä nykyelämässä joudun kulkemaan ulkona säällä kuin säällä ja yleensä käsissä ei ole tilaa sateenvarjolle. Aiemmin pärjäsin pelkällä varjolla erinomaisesti.

      Mielestäni tässä karsimispuheessa on välillä lipsahdettu liikaa kilpailun puolelle. Niin tosin varmaan käy väistämättä kun aletaan laskea jotain. Että kuka karsii eniten/parhaiten. Sinun blogiasi lukiessa on selvää, ettet ole hirveän kiinnostunut vallitsevista trendeistä, vaan minimalismi on sinulle elämäntyyli ja henkilökohtainen valinta, ei ulkoinen suoritus.

  18. Olen itse törmännyt ihan nyt muutaman päivän sisälle tähän asiaan, kun muutamat henkilöt ovat minun ompeluihin kommentoineet, että ei ole ekologista noin iso vaatemäärä. Oma puolustukseni on se, että teen vaatteita niistä vaatteista, joita meidän perhe ei käytä. Teen myös toisten vaatteista, joissa on reikiä tai likatahraa, jotka eivät lähde pesussa pois. En ole ostanut moneen vuoteen yhtään uutta vaatetta vaan tarpeeseen kirppiksiltä, paitsi kerään keniä 🙂 Antakaa armoa 😀
    Katson, että toimin ekologisemmin kuin nämä henkilöt, jotka hankkii uusia materiaaleja tilaamalla tai ostamalla.

    • No joo, en tiedä miten tyylikästä ylipäätään on kommentoida muiden ihmisten vaatemäärää tuolla tavalla… Varmaan epäekologisin vaate on sellainen virheostos, jota ei pidetä ja joka lopulta päätyy roskiin. Kuulostaa siltä, ettei sinun tarvitse olla kovin huolissasi.

Jätä kommentti