Tyhjän tiskipöydän mysteeri

Kysy keneltä tahansa ammattiraivaajalta tai kodin stailaajalta, siisti ja mahdollisimman tyhjä tiskipöytä on avain siihen, että kodissa näyttää avaralta ja siistiltä. Enkä mene kiistämään. Onhan se totta, että tyhjä tiskipöytä luo aina mielikuvan kodista, jossa tavarat ovat paikallaan ja on väljää ja mukavaa. En ole ihan perillä siitä, mistä tämä johtuu, mutta tunnistatte varmaan vaikutelman joka tapauksessa.

Minulle on tosin jäänyt epäselväksi, miten tätä tilaa ylläpidetään. Tietenkin siivotessa tiskipöytä aina tyhjennetään, mutta ei mene kauankaan, kun sillä taas on tavaraa. Meidän tiskipöydän vakiokalusteisiin kuuluu purkki jossa on tiskiharjoja, sekä usein myös kastelukannu. Kaikella muulla on periaatteessa paikka jossain toisaalla. Mutta useimmiten pöydällä on paljon muutakin.

Kun juuri nyt katson tiskipöytää, se ei todellakaan ole tyhjä. Se on täynnä epämääräistä tiskiä. Mitä muut ihmiset tekevät epämääräisille tiskeille? Ongelma näet ei ole se, että tiskipöydällä olisi lautasia tai laseja. Kaikki sellaiset voin nykyisin laittaa suoraan koneeseen, sillä viime vuoden puolella omaksumani tiskikonerutiini toimii edelleen kuin unelma. (Lyhyesti kyse on siis siitä, että kone laitetaan pyörimään joka ilta ja tyhjennetään heti aamulla, jolloin sinne voi mättää likaisia astioita koko päivän.)

Sen sijaa pöydällä on tiskejä, jotka vaativat käsinpesua. Vanha puristelasinen tarjoiluastia, jossa on ollut karkkeja, kaksi vesipulloa, kaksi lasista säilytyspurkkia, tyhjiä ziplock-pusseja. Nämä ovat pöydällä juuri nyt, mutta vastaavaa tavaraa hiipii sinne sitä mukaa kun entisiä pestään pois. Miten ne ihmiset, joiden tiskipöytä kiiltää aina tyhjyyttään, toimivat näiden kanssa? Eikö heillä ole lainkaan astioita, joita ei voisi laittaa koneeseen? Vai ovatko he vain niin reippaita, että tiskaavat kaikki tuollaiset heti kun niitä tulee? Toivoisin, että kyse ei ole jälkimmäisestä, sillä se saa oloni tuntumaan laiskalta.

Jos kysyisin neuvoa itseltäni, kehottaisin ottamaan käyttöön uuden rutiinin, jolla kerran päivässä tiskataan käsitiskit pois. Vaikka illalla, niin sitten olisi aamulla aina siistiä, taikka aamulla, jolloin olisi päiväksi siistiä. Vaan äh kun ei jaksaisi. En tykkää tiskaamisesta, ja käsitiskirutiinin omaksuminen tuntuu ankealta. Toki ymmärrän, että tässä on juuri se ongelman ydin. Jos tykkäisin tiskaamisesta, meidän tiskipöytä kiiltäisi varmasti aina.

30 vastausta artikkeliin ”Tyhjän tiskipöydän mysteeri

  1. Tässä ilmoittautuu ihminen, kenen tiskipöytä on oikeasti aina siisti. Olen tähän asti kuvitellut, että avainsanat tähän ovat aikuistalous sekä siisti mies (itsekään en ole mikään sottapytty mutta olen puolisoani kuitenkin pikkuisen suurpiirteisempi), mutta on totta, että meillä ei ole sellaisia astioita, joita ei voisi laittaa astianpesukoneeseen. Joitain ihan satunnaisia kippoja saatan pestä käsin mutta niitä on niin vähän ja ne ovat joka tapauksessa niin vähän likaisia, että niistä selviää suunnilleen huuhtomalla, eli tuon takia ei kannata tuntea itseään laiskaksi :B Kone tyhjennetään puhtaista astioista heti ja likaiset laitetaan sinne heti, ihan kuten teilläkin.

    Muille keittiön pöytäpinnoille ylimääräistä tavaraa tahtoo välillä kertyä mutta inhoan tavaran peittämiä pintoja niin paljon, että ylimääräiset romppeet tulee siivottua pois melko säännöllisesti. Avainsana tuohon on kyllä se, että kaappeja on tullut raivattua ylimääräisestä niin hyvin, että niissä on tilaa ja niihin voi helposti laittaa tavaroita, vaikka kaapit eivät aina olisikaan niin tiptop-järjestyksessä noin muuten. Ja keittiö on pieni, oikeastaan keittokomero, joten valtavista kaappitilamääristä ei meillä todellakaan ole kyse.

    • Minusta meillä ei kaappien täysinäisyys ole ongelma, tavarat kyllä mahtuvat kaappeihin. Mutta mun mielestä tulee aika paljon sellaista mitä ei oikein viitsi tai edes voi koneeseen laittaa. On kukkamaljakkoja, vanhoja astioita, ja esimerkiksi niitä vesipulloja. Helppoahan ne olisi heti kättelyssä pestä pois, mutta taipumus on antaa keräytyä. Mistä nyt siis yritän opetella pois.

  2. JohannaH:n tilanne tuntuu ihan unelmalta! 🙂
    Mä tykkään itse tiskaamisesta paljonkin (jokin siinä lutraamisessa on rauhoittavaa ja tyydyttävää), mutta se on silti mun suurin nemesikseni. Mulla nimittäin tiskaamisen aloittaminen tökkii niin huomattavan paljon, mutta sit kun saan aloitettua, voin tiskata vaikka kaiken kerralla, jos vain aikaa on ja kaapissa riittää tila kuivuville.
    Mulla ei ole tiskikonetta ollenkaan, joten käsitiskin varassa mennään täysin.
    Koitan kuitenkin olla ottamatta asiasta stressiä ja tiskaan kun tiskaan, vaikka sitten lautaset lojuisivat hetken sitä odottamassa. Ei ne siinä mahdottomia kuitenkaan seiso, vaikken joka päivä saakaan aikaiseksi niitä pestä pois.

    Suurin pelastaja mulla on ollut se, kun luovuin ylimääräisistä astioista pois. Pienen ruokapöytäni ääreen mahtuu tasan neljä syöjää, joten astiatkin on meillä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta neljälle. Enää ei pääse kertymään mahtivuoria tiskejä, kun ei ole mistä kerryttää!

    • JOo, eihän se todellakaan ole katastrofi jos tiskipöydällä on välillä tiskejä 🙂 Mutta tuli vain mieleen, koska ihailen suuresti niitä, joilla tiskipöytä on aina siisti ja tyhjä. Jos ei ole tiskikonetta, tuo rajallinen määrä astioita on varmasti pelastus. Muuten sitä varmaan herkästi käyttää astioita niin kauan kunnes puhtaat loppuvat.

      • Todellakin! Mulle se oli pahimpina aikoina iso ongelma. Nyt onneksi olen päässyt jo tiskaamisen kanssa parempaan sopuun ja se sujuu kivuttomammin. Meillä mun lapsuudenkodissani elo oli sangen boheemia ja sen näkee tietyllä tavalla nyt sit omassa taloudenpidossa, kun ei ole siivousrutiineja. Niiden synnyttäminen näin aikuisena on yllättävän vaikeaa! Ihailen itsekin tosi paljon niitä, keille on helppoa pitää järjestelmällisesti kiinni just vaikka tiskaamisesta ja siihen liittyvistä pienistä siistimistoimista, kuten hellan pyyhkimisestä ja tasojen järjestelyistä. Koitan sitä hissukseen itsekin opetella ja haavenani on, että joskus tulevaisuudessa saisin tiskattua päivittäin ja illalla tiskipöytäni olisi aina siisti. 🙂

        Opin lapsuudenkodissani kyllä siivoamaan, mutta meillä ei siihen liittynyt mitään rutiineja, kuten viikkosiivousta tai sellaista. Siivottiin kun tarvitsi, mutta epäsäännöllisesti. Minua kiinnostaakin tietää, koetko itse oman lapsuudenkotisi vaikuttaneen nykyiseen taloudenpitoosi ja jos, niin millä lailla? Oletko saanut mukaasi jotain tiettyjä rutiineja tai tapoja siivota?

        • Aivan varmasti lapsuudenkotoa opitulla on vaikutusta siihen, miten nykyisin omaa kotiani hoidan. Meillä oli mm. siivouspäivä, ja lapsilta edellytettiin tiettyjä velvollisuuksia ala-asteikäisestä lähtien. Muutin omilleni alle parikymppisenä, ja siinä vaiheessa siivous yms. ei ollut niin päällimääisenä mielessä. Mutta viimeistään silloin kun ostin ensimmäisen oman asunnon, motivaatio kunnossapitoon nousi myös uudelle tasolle. Tosin iälläkin lienee vaikutusta asiaan.

  3. Olen karsinut rankalla kädellä käsintiskattavia, esim. puiset lastat ja kauhat, alumiinipohjaiset kattilat, erilainen lastenruokailuun liittyvä tilpehööri, astianpesukoneessa pahiten kelluvat säilytysrasiat. Homma alkaa olla hallinnassa, eniten tiskiallasta kuormittavat kierrätystötsät (esim. maito- ja kermapurkit), joita yritän aina jossain välissä huuhdella vedenkeittimen jämävedellä. Uskon että astianpesukoneen suosiminen on pidemmän päälle myös energiatehokasta, sen verran kuumaa vettä tuollaiset pikkutiskit kuitenkin vievät. Ehkä suurin yksittäinen helpotus on ollut lasisiin tuttipulloihin/ nokkamukeihin siirtyminen, muistan miten esikoisen vauva-aikaan tuo pesua odottava muoviroina tuntui täyttävän koko keittiön.

    • Minäkin olen vähitellen luopumassa muovisista säilytysastioista. Ne kellastuvat tai harmaantuvat koneessa, ja muuttuvat ällöttäviksi. Lasille ei tapahdu mitään. Myönnän myös tiskaavani aika paljon käsitiskejä juoksevan veden alla. Tai siis melkein kaiken. Tiskikoneessa olen alkanyt käyttöö eko-ohjelmaa säännönmukaisesti, kun huomasin sen pesevän yhtä puhtaaksi kuin tavallinenkin.

  4. Tämä toimii meillä, aina ruuan jälkeen tiskataan ja pestään tasot. Kuivauskaappi tyhjennetään illalla samalla kuin astianpesukone. Kattilat ja paistinpannut pesen käsin. Pöydällä on veitsiteline, astianpesuaine, kahvinkeitin, vedenkeitin ja usein teekannu. Keittiöpyyhe, rätti ja tiskiharja näkyvät. Pari vuotta sitten tasoilla oli vielä tavaraa. Tavat ovat muuttuneet, jee!

    • Minä pesen paistinpannut käsin, koska koneessa ne menevät huonoiksi, mutta kattilat laitan koneeseen. Tuo ruoan jälkeen tiskaaminen on juuri sellaista reippautta, jota ihailen. Yritän nyt päästä siihen, että aamuisin kun tyhjennän koneen, saisin myös käsitiskit tiskattua.

  5. Minulla on tiskipöytä aina tyhjä, eikä minulla ole edes tiskikonetta, 1-2 hengen taloudessa. Briteissä asuessani opin siihen, että tiskit tiskataan ruokaa laittaessa sitä mukaa kun niitä tulee, tiskivesi on altaassa ruuanlaiton ajan, ja ruoka-astiat tiskataan heti syötyä. (Söimme olkkarissa telkkaria katsoen). Asunnossa ollut tiskikone jäi käyttämättä paria kertaa lukuunottamatta. Toimi ja toimii Suomessakin.

    • Eikö se tiskivesi jäähdy epämiellyttävän haaleaksi siinä odotellessa…? Muuten kuulostaa hyvältä ja tehokkaalta systeemiltä! Myös nostan hattua että jaksat ruoan jälkeen vielä hoitaa tiskit pois. Itse olen siinä vaiheessa yleensä hyvin epämotivoitunut jatkamaan keittiössä. Itsekurikysymys, luulisin.

      • Sen voi vaihtaa.. Briteissähän ei ole huuhteluallasta, mutta minä huuhtelin kuumalla vedellä, niin että vesi valui altaaseen. Meillä tehdään aika nopeita arkiruokia sitä paitsi. Eihän se lopputiski näin tehden ole järin iso, kun ruuan valmistuksessa käytetyt astiat on jo tiskattu.

  6. Mua vähän ärsyttää valitus ettei jaksais tiskata muutamaa astiaa ku monilla (esim mulla) ei oo tiskikonetta ja jokapäivä tulee kauheet kasat tiskiä… Tyhjä tiskipöytä ois kyl kiva mut turha toivo kun pitäs tiskata monta kertaa päivässä. Ja vihaan tiskaamista yli kaiken.

    • Tästä samasta syystä olen äärimmäisen iloinen että nyt meillä on tiskikone. Ehdin asua vuosikausia useammassa asunnossa, jossa sitä ei ollut, joten käsin tiskaaminen on kyllä tuttua. Tiskikone laiskistaa, koska sinne voi kuitenkin laittaa valtaosan astioista, joten sitten ne vähän joita ei voi, alkaa ärsyttää. Tietysti ne aina tulee ennemmin tai myöhemmin tiskattua, mutta mietinkin tässä sellaista ideaalitilannetta, että tiskipöytä pidettäisiin aina tyhjänä, ja minulle se on vaikeaa vaikka kone onkin.

    • Tiskikoneen paras ominaisuus on mun mielestä juuri se, että sinne saa astiat saman tien piiloon. On se pesuominaisuuskin toki kiva, astiat on paljon puhtaampia kuin käsitiskin jälkeen. Aiemmin ajattelin, että en tarvitse konetta mutta nyt kun se talokaupan myötä on tullut, en kyllä luopuisi ikinä. Tokikaan joka paikkaan ei sitä voi laittaa, mutta jos voisit niin kandee harkita. Kyllä se helpottaa paljon, varsinkin jos tiskaaminen ei ole oma juttu.

  7. Pakko vielä kommentoida yleisesti arjen järkevöittämiseen liittyvään keskusteluun, josta tiskit vain yhtenä esimerkkinä: mielestäni on perustavanlaatuisesti eri asia, pyrkiikö vain ryhdistäytymään (”siivotaan heti kun sotkua tulee” yms.) vai pyrkiikö omilla ratkaisuillaan vaikuttamaan siihen, että kotitöihin käytetty työmäärä oikeasti vähenee. Itse koen mielekkääksi jälkimmäisen; harva (järkevä) firmakaan tehostaisi toimintaansa vain vaalimalla reippautta ja pyrkimällä poistamaan epäkohdan entistä kiivaammalla rutiinisuorituksella – joskus on ihan aiheellista pohtia, voisiko jonkun toimimattoman homman hoitaa kokonaan toisin.

    • Hyvä näkökulma! Luulen että näissä omissa tavoitteissa on molempia vuoronperään. Esimerkiksi tämä tiskipöydän puhtaanapito on enemmän ryhdistäytymistä, kuin tuota jälkimmäistä. Sen sijaan siivoojan palkkaaminen on ehdottomasti ollut oman työmäärän vähentämistä. Jälkimmäiseen menee mielestäni myös esimerkiksi kaappien järjestyksessä pitäminen, sillä hukassa olevien tavaroiden etsimiseen menee sekä aikaa että yleensä siinä menee myös hermot.

  8. TL;DR
    Taloudessa ei pidä olla mitään, joka vaatii käsintiskauksen.

    Tää on just semmoista ämmien valitusta. Ei ole mitään syytä, miksi kaikkea ei voisi laittaa tiskikoneeseen. Ja jos ei voi laittaa, niin voi voi…

    -ölköl-

    • No niin. En nyt ota mitään kantaa huonoihin sanavalintoihin. Mutta asia on tietenkin juuri noin. Koska minä haluan käyttää kauniita vanhoja esineitä, jotka eivät kestä tiskikonetta, joudun tiskaamaan niitä käsin. En siitä huolimatta pidä tiskaamisesta. Toisekseen, älä nyt yritä väittää ettei teillä olisi mitään, mitä ei laiteta tiskikoneeseen. Viinilaseja? Vesipulloja? Kukkamaljakoita? Kynttilänjalkoja? …sitähän minäkin.

  9. kyllä minä olen pessyt tiskikoneessa viinilasit ja maljakot ilman mitään ongelmia. mutta alkuperäiseen kysymykseen palatakseni, meillä tiskipöydän pitää tyhjänä ja siistinä juurikin tuo tiskikone. kaikki likaiset astiat heti käytön jälkeen pois pöydiltä ja altaasta sinne, niin yleisilme pysyy siistinä ja ruokaakin on mukavampi alkaa laittamaan kun tasot ovat tyhjillään.

    • Tiskikonerutiini on ollut aivan loistava. Ihmettelen päivittäin miten niin pieni asia voi parantaa keittiön käytettävyyttä niin paljon. Tämänkin olisi voinut opetella vähän aiemmin, niin olisi ollut monta vuotta helpompaa…

      Puristelaisisia maljakoita (tyyliin ikea) voi yleensä pestä koneessa, mutta puhallettuja en uskalla, enkä sellaisia Aalto-maljakon tyylisiä. Samoin kristalli menee koneessa pilalle tai jopa rikki.

  10. Joskus asian aloituksen helpottaminen/nopeuttaminen voi olla pienestä kiinni. Näppärän niksi mielestäni on, että laittaa suihkepulloon vedellä laimennettua tiskiainetta, jolla saa nopeasti aloitettua juurikin kulhojen, maljakoiden ym. vastaavien tiskaamisen, ne kun eivät yleensä ole mitään jynssäämistä vaativia. Kyllä vaan; se aloitus voi olla joskus kiinni siitä käsitiskiainepullon esilleottamisesta ja tiskiaineen määrän mittailusta! 😉

    Tiskipöydän siistinä pysymiseen itselläni auttaa myös se, että tiskaamiseen ja pöytäpintojen siistimeen tarvittavat jutut säilyttän kuivauskaapissa, kuten astianpesuaine, em. suihkepullo, tiskiharja(t eri tiskeille, kuten valurautapannu esim.) itselläni kuivauskaapin alahyllyn toisessa reunassa oven takana piilossa. Ovat kaikki samassa paikassa, piilossa mutta nopsasti otettavissa käyttöön.

    Mikäli kuivauskaappia tai muuta luontevaa piilopaikkaa ei ole, niin kannustan hankkimaan omaa silmää miellyttävät pullot, tiskiharjat ja purnukat sekä rätit ja jonkun kivan (vettä kestävän) korin, jossa voi pitää esillä nuo kaikki jutut ja ovat kuitenkin kootusti yhdessä kohdassa. Tähänkään vinkkiin tuskiin tarvitsee kaikkea ostaa uutena, mutta jos jokin asia häiritsee joka päivä, niin siihen voi ratkaisua minusta vähän miettiäkin.

    Rätit ja muut pöytäpintojen pyyhintävälineet: niihin kannattaa vähän panostaa ja ostaa konepesun kestäviä (kauniita löytyy!) kankaisia (bambu on ihan parasta, kestää 60 tai 95 asteen pesua kerrasta toiseen) ja riittävän monta, että voi heittää vaikka joka päivä yhden pyykkiin. Pesen ne pyyhkeiden tai lakanapyykin mukana. Puhdas tiskirätti on on ilo ja siihen tarttuukin helpommin. Itselläni rätti on näkyvillä, mutta piilonkin (sinne kuivauskaappin) sen voi laittaa, tässä on tiukkoja koulukuntaeroja :D, mutta kunhan on helposti käyttöönotettavissa.

    • Hyviä vinkkejä! Olen miettinyt noita tiskirättejä. Itse käytän sellaisia wettex-tyyppisiä, jotka imevät todella hyvin kosteutta eivätkä jätä mitään pöydälle. Pesen niitä koneessa samoin lakana- ja pyyhepyykin mukana. Ne kestävät sitä hyvin, ja ajan kanssa kun rätit tummentuvat ja nuhjaantuvat tarpeeksi, heitän ne roskiin ja ostan uusia. Mutta millainen imukyky on bamburäteissä? Inhoan sitä, jos tiskirätti ei pyyhi aivan kuivaksi. Luulisin että nuo kestäisivät vielä pidempään uusimatta, mutta jos ne jättää kosteita viiruja tiskipöytään, niin silloin en edes harkitse. Voisiko joku jakaa kokemuksia aiheesta?

      • Mustan bamburätit ovat loistavia, olen hehkuttanut niitä jo aiemminkin. Kuivaavat ja pyyhkivät hyvin, eivät jätä märkää vanaa niinkuin puuvillarätit, kuivuvat pian, ovat kauniita ja käytännöllisen värisiä (mustia) ja ne voi pestä pyykin seassa tai astianpesukoneen ritilän reunalla. Bambun ominaisuus on antibakteerisuus, joten eivät myöskään useimmiten haise (toki silloin jos jätät maitoa pyyhityn rätin myttyyn, niin tietty haisee, mutta voi pestä). Näistä myös irtoaa kököt helposti. Todella pitkäikäisiä. Mulla on kaksi, joita vuorottelen toisen pesun ajan. Kandee kokeilla.

        Niitä ns. Wettex-tyyppisiä kannattaa freesailla silloin tällöin kloriittivedessä tiskialtaan pohjalla, raikastuvat ja kirkastuvat kummasti. Samoin tiskiharjat.

        • Ai niin, ne Wettex-tyyppiset on biohajoavia eli voi tiensä päässä laittaa biojätteeseen.

          • Olen ostanut sisustuskaupoista ja löytyy myös niiden verkkokaupoista. Merkki on Musta5101. Hinta oisko jotain 7 euron luokkaa. Myös saman merkin musta tiskiharja on tosi hyvä, sen luonnonharjas on vähän muovia pehmeämpi, joten mun mielestä pesee paremmin kun myötäilee astian muotoja ja pesuaine vaahtoaa paremmin. Sen varsi on kierrätysmuovia.

  11. ”… älä nyt yritä väittää ettei teillä olisi mitään, mitä ei laiteta tiskikoneeseen. Viinilaseja? Vesipulloja? Kukkamaljakoita? Kynttilänjalkoja?”

    Tässä sun mainiossa blogissa on myös se hieno puoli, että täysin uusia näkökantoja paljastuu:

    – kynttilänjalkoja olen tähän asti käsitellyt ainoastaan talttapäisellä ruuvimeisselillä. Tosin en ehkä aio tunkea steariiniä tiskikoneeseen jatkossakaan, vaikka ajatus houkuttaisi kovasti…

    – kaikki käytössä olevat kukkamaljakot olen aina pessyt koneessa. Sitä pönötyskäytössä olevaa Muranon punaista ja kultakoristeista maljakkoa ei ole tullut mieleen pestä millään metodilla.

    – miksi vesipullot pitäisi pestä? Ne puolen litran vissypullot on palautuspulloja, ja taas ne isommat (ja isosuiset) voi oikein mainiosti pestä tiskikoneessa.

    – viinilasit? Joo, ne olisi heitetty jo viime vuosituhannella roskiin, jos vaatisi käsinpesua.

    Kolme asiaa on käsinpesun vaativaa:
    – valurautainen kannellinen pata
    – viinikarahvi, on niin mahdottoman muotoinen (ja loistava viinin ilmaukseen)
    – tuleva pihvinpaistopannu, hankinta on ollut meneillään muutaman vuoden

    -ölköl-

    PS. Rajanveto on kukkaruukuissa, ne pesen kylpyläosaston puolella käsin…

    • Mä unohdin aivan täysin noi kaikki karahvit (meillä myös vesikannu joka ei mene koneeseen), ja valurauta-astiat, eli kaikki paistinpannut ja erinäisiä patoja. Kyllä noita käsinpestäviä riittää meillä joka päivälle. Vesipullona mulla on sellainen alumiininen (?), ja välillä olen käyttänyt uudestaan myös palautuspulloja, ei viitsi joka kerran ostaa uutta. Ja lasisia kynttilänjalkoja mä tiskailen säännöllisesti, kun alkavat näyttää liian likaisilta.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)