Erään patjan tarina

Lastenhuoneessa on sänky, jossa oli vanha joustinpatja. Vanha on tässä tapauksessa oikea sana, sillä sänky on peräisin lapsuudenkodistani samoin kuin patjakin. Tarkemmin sanottuna patja ostettiin sänkyyn joskus 80-luvun puolivälissä. Siitä lähtien se olikin palvellut uskollisesti vuosikymmenestä toiseen. Sekä sänky että patja ovat kulkeneet läpi lukuisten muuttojen ja sijoituspaikkojen päätyen lopulta muutama vuosi sitten meille.

Viime vuonna päätin, että nukkumistarkoituksessa patja oli lopulta tullut tiensä päähän, ja sänkyyn ostettiin uusi, ergonomisempi patja. Vanhaan settiin kuuluva petauspatja oli heitetty roskiin jo pari vuotta sitten. Mutta kuinka hävittää joustinpatja? Ei mahtunut roskikseen, ei mahtunut autoon (kaatopaikalle kuljetusta varten), kenellekään ei voi kierrättää ja en jaksanut ruveta selvittämään olisiko joku taho mahdollisesti voinut maksua vastaan hakea tavaraa kotoa kaatopaikalle. Enkä tosiaan lähde sille linjalle, että dumppaan roskakatokseen liian isoja tavaroita ja annan muiden maksaa kuljetuksesta.

Oikeastaan tästä hävittämisen hankaluudesta johtuen patja jäi meille, ja ennen pitkää sille keksittiinkin erinomaista käyttöä. Siitä tuli lasten Virallinen Pomppupatja. Säännöllisin väliajoin tuo patjanrotisko raahataan keskelle olohuoneen lattiaa, ja alle kouluikäiset pomppivat itsensä läkähdyksiin. Vaikuttaa siltä, että patjasta riittää riemua vielä moneksi vuodeksi. Lisäksi se on palvellut satunnaisesti vieraspatjana, vaikka kovin selkäystävällinen se ei kyllä enää vuosikausiin ole ollut.

Patja on aika iso, ja sitä säilytetään seinää vasten nojallaan työhuoneessa. On sanottava, että se on siellä vähän hankala ja erittäin ruma, mutta toisaalta käytännöllisyys ajaa tällä kertaa kirkkaasti estetiikan edelle. Arvelisin, että pomppu- ja muuta käyttöä löytyy vielä noin viisi vuotta, hyvällä tuurilla kymmenkunta. Sen jälkeen patja on palvellut noin 40 vuotta, ja voinen hyvällä omalla tunnolla viedä sen kaatopaikalle täysin palvelleena. Tai ehkä vielä puran sen osiin ja kierrätän materiaalit, kuten Laura omassa kirjoituksessaan pohti. (Kiitos Lauralle inspiraatiosta tähän postaukseen!)

Laiskuudesta on joskus etua. Tarpeettomalle tavaralle saattaa löytyä yllättävää jatkokäyttöä.

8 vastausta artikkeliin ”Erään patjan tarina

  1. Voisiko patjaa kenties ”kaunistaa” hankkimalla siihen sellasen patjanpäällisen, mikä menee koko patjan ympäri? Tai siis ei koko patjan, mutta sinne kulmien alle kuitenkin… sellanen muotoon ommeltu, you know. Niitähän on vaikka minkä värisiä. =) Sit ei olis ihan niin silmiinpistävän ruma, vaikka esillä täytyykin säilytellä.

    Ja mä kyllä kannatan sitä, että purkaat patjan sitten. Tai toinen vaihtoehto on, että tarjoat sitä ilmaiseksi tarvitsevalle, kun vaan hakee pois. Jotkuthan laittaa niitä jousia sellasiks seinäkoristuksiksi… Ja hei itse asiassa mun mies purkas meidän vanhan patjan ja käytti siitä niitä jousia (tai jotain) johonkin autohommaan (juu älä kysy mihin…). Yllättävää kyllä, mutta melkein kaikki kelpaa johonkin uusiokäyttöön, kun vaan osuu oikea ihminen näkemään ilmoituksen!

    • Erittäin hyvä idea, jota en tullut ajatelleeksi! Pomppimista varten patja ei tarvitse suojusta, eikä minulla ole motivaatiota ruveta ompelemaan mitään, mutta tuollaisen kuminauhoilla pysyvän suojuksen siihen voisi hankkia. Siis nimenomaan jotta se ei säilyteltäessä olisi niin ruma.

  2. Hyvin on patja palvellut! Minä olen saanut uusiokäyttöön poltettuja joustinpatjoja, jolloin jää (minusta) ihana ruosteinen metallikehikko, joita pidän puutarhassa aitoina ja köynnöstukina. Kauneus on toki katsojan silmissä… Poltto kaupungissa tuskin onnistuu. Tai voihan ne purkaa ihan normaalisti ilman polttoa.

    Runkopatjan pohjan puusta eräs teki kerran puisen säilytysarkun, siitä tulee sellainen 160 x noin 40 x 40 kokoinen. Juuri sopivan kokoinen esim. sängyn päätyyn tai leluille.

    Ja jos patja vielä jatkaa elämäänsä ihanassa pomppukäytössä, minäkin päällystäisin sen jollain sisustukseen sopivalla kankaalla, vaikka vanhalla päiväpeitolla. Hyviä pomppuja

    • Polttamaan en patjaa kyllä rupea. Veikkaan että kotikokossa lämpötilat on niin alhaiset että ilmaan irtoaa vaikka mitä. Saapa nähdä sitten kymmenen vuoden päästä, mitä patjalle tapahtuu. Mutta kun jossain tulee halvalla suojus vastaan, niin sellaisen kyllä hankin.

      • Älä polta, ihan on varmasti totta että irtoaa vaikka mitä kun siinä on tekokuitukangasta ja kaikenlaista. Eikä ainakaan stadissa

  3. Meilläkin majailee kaksi vanhaa joustinpatjaa, jotka pääsivät eläkkeelle nukkumistarkoituksesta vasta viime talvena. Ja nekin ovat vanhat, yli 30-vuotiaat, mutta hyvin ovat toimivat edelleen.
    Meillekin ne jäivät alunperin samasta syystä kuin teille, eli ei ollut halua vuokrata pakua vain siksi että ne saisi kiikutettua pois. Nyt ne toimittavat sohvan virkaa lattiatasossa, kun olen moiseen tyyliin tykästynyt muutenkin.

    • Hauska kuulla että teidänkin patjoille on löytynyt hyvää jatkokäyttöä! Sen meidän patjan jouset olivat löystyneet ihan mahdottomiksi. Patja huojui joka suuntaan eikä tukenut selkää enää mitenkään. Siksi vaihdettiin parempaan.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)