Arjen paluu

Tarkoitus oli jo viime viikolla palata normaaliin elämään, mutta suunniltelma koki mahalaskun koko perheen kaaduttua vuoron perään vatsataudin takia. Mutta nyt on jälleen uusi maanantai, uusi alku ja uusi arki. Nyt on siis samalla aika ruveta toteuttamaan niitä uudenvuoden lupauksia, joita tein.

Tarkemmin sanottuna siis kyse on ruokajätteen vähentämisestä ja kasvisten lisäämistä ruokavalioon. Viime viikolla ei sattuneesta syystä näihin asioihin kiinnitetty huomiota, mutta nyt on aika tehdä asialle jotain. Alku olikin lupaava, sillä söimme tänään aamiaisella omenaa. Yksi ideani onkin, että aamulla syötäisiin aina ainakin vähän jotain tuoretta. Määristä en ota mitään paineita, olkoon vaikka yksi salaatinlehti, kunhan on jotain.

Miettiessäni uudenvuoden lupauksia törmäsin hyvään ajatukseen, että pitäisi keskittyä aina päivään ja viikkoon kerrallaan. Vuosi on niin pitkä aika, että muutokseen sitoutuminen ei välttämättä tunnu kovin motivoivalta, ja siksi lupaukset usein lopahtavatkin nopeasti. Eli siinä vaiheessa kun alkaa väsyttää ja tekisi mieli palata vanhaan, alkaa miettiä että vielä vuosi pitäisi tätä kestää. Ja sitten tulee siihen tulokseen että äh, en jaksa, antaa olla. Mutta aina voi tsempata päivän kerrallaan. Yhden päivän jälkeen voi taputtaa itseään selkään ja päättää, että seuraavana päivänä katsotaan tilannetta uudestaan. Tämä tuntuu minusta paljon helpommalta tavalta toteuttaa. Pystyn kyllä lisäämään ruokaani kasviksia yhden päivän ajan. Ideana tietenkin on, että päivistä tulee viikkoja, ja viikoista kuukausia. Ajatus ei kenties ole upouusi, mutta se tuntui tällä kertaa jotenkin todella viisaalta. (LISÄYS: ylitin itseni, tein lounaaksikin soijapohjaisen kasvispöperön! Tämä päivä on jo pulkassa, näin sitä mennään!)

On myös alettava kiinnittää huomiota ruokahävikin määrään. Se tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että tänään käyn jääkaapin ja kuivakaapin sisällöt lävitse huolellisesti, ja mietin loppuviikon ruokalistat sen mukaan, mitä on menossa vanhaksi. Tähän hävikkiasiaan ei auta muu kuin suunnittelu, ja noiden tähteiden käyttäminen on tapa, joka täytyy vain opetella. Olen siinä aika huono, mutta toisaalta ainakin on varaa kehittyä. Luulen että siivoilen ruokakaappeja tänään niitä inventoidessani, järjestys helpottaa suunnittelua ja parantaa eri tarvikkeiden näkyvyyttä.

Ruokapuoli otetaan siis hanskaan tänään. Huomenna vuorossa on tämän vuoden raivausprojektien esittelyä, joten pysykäähän kanavalla.

9 vastausta artikkeliin ”Arjen paluu

  1. Kiinnostavat aiheet! Minulla on ollut pitkään tavoitteena ruokahävikin pienentäminen. Joskus silti floppaan pahasti. Toinen tavoite olisi opettaa herkät makunystyrät omaavat lapseni syömään monipuolisesti.

    Luin muuten pataleivästä ensi kerran blogistasi ja sen jälkeense olikin lehdessä ja toisessa. Siihen saa kätkettyä esim. neljän viljan hiutaleet tmv. joita uhkaa päiväys. Teen leipää kaksi kerrallaan, toinen ryyneillä ja toinen ilman. Toimii meillä.

    Juu ja haasteita kaipaan, vaikka tuolla turhan poisto saralla.

    Ai niin, olen innoittamanasi kuunnellut Danan podcasteja. Paitsi että ne ovat hauskoja sekä oivaltavia ( tosin amerikkalaiseen tapaan), niin tulee harjoiteltua englannin kuuntelua siinä sivussa….

    • Otetaan haasteet taas mukaan! Hyvä tietää että joku kaipaa niitä!

  2. Mielenkiinnolla odotan, millainen raivausprojekti sinulla on tälle vuodelle. Minulla on blogissani järjestelyhaaste joka viikolle. Sama ajatus kuin sulla, päivä / viikko kerrallaan!

    • Sinun blogista voi siis hakea haasteita itselleen, jos niitä ei tänne päivity riittäävää tahtia 🙂

  3. Kasvisten syönti ja ruokahävikin pienentäminen ovat kaksi asiaa, jossa koen aidosti onnistuneeni (toisin kuin monet muut kodinhoidon osa-alueet, joissa mennään välillä selvästi alta riman).

    Lapsen/lasten kanssa olen noudattanut jo pari vuotta Pamela Druckermanin ’Kuinka kasvattaa bebe’ -kirjan ohjetta, jossa kasvikset tarjotaan lapsille ensimmäiseksi pahimpaan nälkään. Kun nämä ”alkupalat” on syöty, siirrytään vasta pääruokaan. Nelivuotias on jo konkari, ja reilun vuoden ikäisellekin toimii hyvin. Itselleni jää lisäksi kymmenisen minuuttia aikaa viimeistellä pääruoka, kun lapset narskuttelevat vihanneksia ja hedelmiä. Samalla kun teen lasten vihannesannokset, kasaan myös aikuisten lautaset vähintään puolilleen salaattia ja samoja tykötarpeita kuin lapsille. Se, että jokaiselle tulee oma annos, estää ketään huijaamasta määrästä tai napsimasta päältä parhaita paloja (toisin kuin yhteisen salaattikulhon äärellä).

    Konseptin viimeistelee jälkiruoka, jota tarjotaan vain niinä päivinä jolloin pääruokakin on maistunut vähintään kohtuullisen hyvin. Arkena esim. vähän rusinoita, pari palaa tummaa suklaata ja marjoja. Jälkiruokaankin voi siis upottaa vielä ”terveellisyyksiä” 🙂

    • Nostan hattua suoritukselle. Kuulostaa varsin järkevältä. Vaan kun on lähdetty väärälle tielle, niin voipi hetki vierähtää, että päästään samaan pisteeseen kuin missä te olette nyt. Mutta kuopuksen kohdalla on vielä toivoa, se kun vasta harjoittelee syömistä 🙂

  4. Myös meillä yritetään lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa. Olen aloittanut sen vähentämällä lihan käyttöä eli kun teen jonkin sanotaan vaikka kana-riisi tai jauheliha-pasta hässäkän niin käytänkin esim. puolet vähemmän lihaa kuin aiemmin vastaavaa ruokaa tehdessä ja lisäilen tilalle papuja / linssejä (GoGreenin 5minuutissa kypsyviä / pakastettuja), juureksia (pakaste), paprikaa, tomaattia tms. Lihan määrä on helppo pitää pienenä kun on etukäteen tehnyt pakkaseen valmiiksi kypsennettyä ja paloiteltua lihaa pieniksi annoksiksi pakattuna. Toimii hyvin kahden alle viisi vuotiaan lapsen kotiäidin päivittäisessä luovassa kokkailussa kun ruuanlaittoon on vain yksi käsi ja 15min aikaa 😉 Tämä etukäteis puolivalmistelu ja mm. pakasteiden käyttö estää meillä eineksien invaasion 🙂 Tuoreita kasviksia meillä syödään enimmäkseen välipaloina (hedelmiä, porkkanaa, kurkkua..) ja aamiaisella ja iltapalalla pakastemarjoja. Tavoitteena olisi lisätä salaatteja edes yhdelle päivän lämpimistä ruuista..

    • Mä olen aika samoilla linjoilla. Olen ottanut asiaksi lisätä tuoretta jokaisen lämpimän aterian kylkeen, ja näin päivä kerrallaan se tuntuu onnistuvankin. Juniori innostui itse hedelmästä aamupalalla, joten siinä tulee toinen annos puoli-itsekseen. Seuraavaksi pitää keskittyä tuohon, että jatkaa normaaleja liharuokia kasviksilla. Olen huomannut, että porkkanaraaste on sellainen, että sitä voi ujuttaa melkein mihin tahansa.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)