Maanantai on siivouspäivä

On rutiineja, jotka ovat muodostuneet päättämällä, että tiettynä päivänä tehdään joku juttu tiettyyn aikaan, koska se on kätevää tai järkevää. Sitten on rutiineja, jotka ovat muodostuneet olosuhteiden pakosta. Meillä siivotaan maanantaina juuri niistä olosuhteista johtuen.

Olen pitkään miettinyt, miksi maanantaisin meillä näyttää niin kauhealta. Siivoan kevyesti ja järjestelen kodin yleensä torstaisin tai perjantaisin, koska on kiva että viikonlopuksi on kohtuullisen siistiä. Mutta kun maanantai koittaa, siitä ei ole mitään jäljellä. Eteisen lattia on täynnä hiekkaa, kaikki lattiat ovat lelujen peitossa, pöydät täynnä lehtiä ja muuta paperia, tiskipöytä on lastattu ties millä.

Niinpä maanantaisin ei jää paljon vaihtoehtoja. Maanantain rutiini on hyvin selkeä. Pyykkikone lähtee pyörimään heti aamusta. Tiskikone tyhjennetään ja täytetään ja kaikkialla muualla on harrastettava pontevaa noukkimista ja paikoilleen palauttamista. Pyyhkäisen vessan ja kylppärin, tuuletan, imuroin ja ylipäätään yritän palauttaa sen normaalin perussiisteyden. Erikoista vain on, että miten tähän tilanteeseen päädytään joka maanantai. Mielestäni viikonloppuna ei eletä sen kummemmin kuin arkenakaan. Toki ruokaa laitetaan ehkä enemmän ja koko perhe oleilee kotona. Ilmeisesti tämä riittää sotkemaan asunnon siinä määrin, että maanantaina ei toivo yllätysvieraita.

Voi olla, että viikolla järjestelen huomaamattani jatkuvasti siinä määrin, ettei mitään hirveää kaaosta pääse syntymään. Viikonloppuisin ilmeisesti rentoudun enkä välitä epäjärjestyksestä, mikä johtaa maanantaiseen siivouspäivään. Tämä rytmi sattuu juuri nyt toimimaan meillä, kun olen olosuhteiden pakosta kotona ja vapaa siivoilemaan maanantaisin. Ei siihen tosin mene kuin tunti suunnilleen, mutta on ihan mukavaa, kun tajusin että maanantai on meidän siivouspäivä, eli rutiini, eli maailmassa on järjestys.

Tällä viikolla on muuten tarkoitus laittaa parvekkeelle talvikukkia, käydä mankeloimassa ja setviä pari sekaista kaappia. Toimintaa haittaa lähinnä ankea flunssa joka kruunautui silmätulehduksella viikonloppuna. No, kyllähän tuo kaikki sujuu köhienkin.

Onko teillä siivouspäivä käytössä?

19 vastausta artikkeliin ”Maanantai on siivouspäivä

  1. Tunnistan saman! Ja huomaan järisyttävän ison eron siinä onko viikonloppuna kotona vain minä ja lapsi vai onko paikalla myös työreissuilta kotona oleva mies ja kaksi silloin tällöin meillä olevaa lasta. Ruokaa tehdään hirvittävät määrät ja keittiön sotku on sen mukainen, samoin eteisen trafiikki moninkertaistuu ja hiekkakasat sen mukaisesti. Onneksi puolessa tunnissa saa monen asian kohdalleen kun taustalla on perussiisteys ja -järjestys.

      • Ajattelemisen arvoinen asia tuo maanantaisiivous. Miksi muka pitäisi odottaa, että on kamalan sotkuista kun voisikin tehdä noin, että tekee ns. välisiivouksen. Jolloinka olisi tasaisen siistiä koko viikon. Ehkäpä tämäkin on ollut meillä se puuttuva palanen tai joku ajatushäiriö, koska olen pyrkinyt vain kerran viikossa -siivoukseen, joka selvästi ei riitä. Pääsisi aika pienellä järjestelyllä, kun sen tekisi aina ajoissa.

  2. Meillä siivouspäivä (tai -ilta) on torstai. On mahtavaa lähteä perjantaina töistä, kun tietää ettei viikonloppua tarvitse aloittaa siivoamisella! Muulloin imuroidaan tarvittaessa (yleensä ei tarvitse). Lapset ovat tosin jo teinejä ja sotkevat omissa huoneissaan suljettujen ovien takana. 🙂

    • Minustakin torstai on hyvä. Silloin kun meillä kävi siivooja, hän kävi aina torstaisin. Oli ihana saada koti puhtaaksi viikonlopuksi. Toisaalta monien siivoojien kallein päivä on juuri tuo, koska suurin osa haluaa torstaisiivouksen. Nyt olen jo monta vuotta siivonnut itse, tai ainakin yrittänyt. Mutta oli se sen verran ihanaa, että mietin josko taas kokeilisi… Koko perhe oppi keskiviikkoisin raivaamaan tavarat pois siivoojan alta. Sen verran vieraskorea sitä on, että saa isoimmat sotkut alta pois ennen siivoojan tuloa. Enkä edes haluaisi, että hän koskee ihan kaikkeen. Petivaatteet, pyykit ja vaatteet on oma juttu. Maksaahan se, mutta kotitalousvähennyksen jälkeen yllättävän vähän. Ja myös työllistää. Ja kyllä sitä tyhmempäänkin voi rahansa käyttää kuin oman kodin viihtyvyyteen ja lisäaikaan perheelle.

      • Meidän siivoja käy vain kaksi kertaa kuussa, ja silloinkin keskiviikkoisin, joten joudun etupäässä itse siivoamaan viikonlopuksi (ja sen jälkeen). Mutta on tosi hyvä että pari kertaa kuussa tulee raivattua kunnolla, jotta siivooja mahtuisi siivoamaan. Hän voisi hyvin vaihtaa liinavaatteetkin, mutta en viitsi maksaa siitä koska voin sen tehdä itsekin. Sen sijaan en pidä lattioiden pesemisestä, joten annan siivojan tehdä kaikkea sellaista mikä on itselleni työlästä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että siivoojan käyttämisessä on monta hyvää puolta, myös se työllistävä vaikutus.

    • Odotan sitä aikaa kun lapset alkavat sotkea suljettujen ovien takana. Toistaiseksi ne sotkee tasaiseen tahtiin kaikissa mahdollisissa huoneissa…

  3. Minä kokeilen juuri parhaillaan uutta systeemiä meidän perheessä. Aikaisemmin olen siivonnut silloin kun jaksan ja huvittaa, mutta nyt olen alkanut kallistua jonkinlaisen rutiinin kehittämisen puolelle. Ja koska vihaan siivoamista yli kaiken oli minun pakko keksiä jokin toinen systeemin tähän hommaan. Niinpä kokeilen nyt sellaista systeemiä että olen jakanut kodin alueisiin. Keittiö siivotaan maanantaina, vessä siivotaan tiistaina, pölyt pyyhitään keskiviikkona ja torstaina imuroidaan ja pestään tarvittaessa lattiat. Ja petjantaina ja lauantaina voidaan sitten pyykätä. Eilen tämän kokeilun aloitin joten vielä ei ole sen enempää raportoitavaa, mutta näin lyhyellä kokemuksella näyttäisi toimivan kun esim. kettiönsiivouksessa ei mennyt kuin 20min. Ja senhän ehtii tehdä vaikka joka ilta jos vaa asiakseen ottaa 🙂

    • Raportoi kun saat kokemusta, saatko tämän tavan toimimaan. Minä kokeilin joskus, mutta siitä jäi minulle tunne että koskaan ei ollut kokonaan siistiä. Olen itse niin on tai off tyyppiä, että mieluusti olen raatanut koko päivän tai parikin ja että saan sitten maata ketarat ojossa loppuviikon… Ei hyvä sekään! Nyt vasta isona olen alkanut ajattelemaan, että rutiineissa on puolensa. Ennen kammosin kaikkea rutiininomaista – ja sen kyllä huomaa… Sellainen muutos on nyt päässyt tapahtumaan, että olen alkanut rakastamaan järjestystä. Laittelen siis paikkoja kohdilleen jo päivittäin.

    • Sellainen rutiini on hyvä mikä itselle parhaiten toimii. Minulle sopii sellainen kerralla kaikki kuntoon -lähestymistapa, mutta tuo huone kerrallaan voi olla yhtä hyvä. Kannattaa kokeilla vaikka viikko tai pari, ja katsoa sitten miten on toiminut. Jos ei toimi niin sitten jotain muuta tilalle.

  4. Mulla oli pitkään torstai siivouspäivä, mutta nyt olen siirtänyt sen toiseen päivään, koska työprojektin takia olen aina reissussa torstaisin ja perjantaisin. Ja miehellä ja lapsillakin on torstaisin sellainen päivä, etteivät ehdi siivota silloin.

    Olen yrittänyt päästä eroon tästä siivouspäivästä samantapaisella siivoussysteemillä kuin edellinen kirjoittaja, mutta imurointi olis hyvä tehdä vakiopäivänä. Pitkään oli niin, että mies hoiti imuroinnin pe iltana, kun minä olin lasten kanssa harrastuksissa ja olin ”raivauksen” tehnyt etukäteen torstaina. Nyt ei sekään onnistu kun tuo työmatka ja muut menot haittaavat. Täytyisi varmaan miettiä koko viikon rutiinit ja aikataulut uudelleen…

    Olen huomannut, että välillä on kausia, jolloin siivousta ei vaan millään saa säännölliseksi, johtuen moninaisista syistä. Yritän silloin pienemmillä raivauksilla pitää jotain tasoa yllä ja sitten taas kun on aikaa paremmin ottaa kiinni hommista. Näin se vaan meillä ainakin menee.

    Parasta kokemukseni mukaan olis kyllä jos saisi rutiinit pyörimään niin ettei juurikaan näitä siivouspäiviä tarvitsis pitää.

    • Dana hokee jatkuvasti, että mitä vähemmän tavaraa sen vähemmän siivottavaa, ja niin se kyllä on. Eli raivaaminen käy usein siivoamisesta. Koska meillä käy siivooja, imuroinnille ei ole itselläni vakipäivää vaan imuroin tarpeen mukaan sieltä missä on likaa. Siivouspäivässä on tosin se hyvä puoli, että ainakin sen jälkeen on hetken aikaa sellainen ”nyt kaikki kiiltää” tunnelma.

  5. Meillä käy siivousfirma kerran viikossa, aina keskiviikkoaamuisin. Aluksi ke-aamu tuntui ihan hassulta siivouspäivältä, mutta loppuviikon aikoja ei ollut saatavilla, joten oli pakko tottua tähän. Siivous kerran viikossa on sen verran tiheä rytmi, että koti ei ehdi mennä kauheaan kaaokseen ollenkaan, enkä siis siivoile välissä ollenkaan ellei jotain katastrofia tapahdu. Tiistai-iltaisin meillä on siis aika, jolloin tavarat järjestellään paikoilleen, keskiviikkoaamuna usein vielä tiskailen, pyykkejä viedään kodinhoitohuoneeseen ja sen sellaista. Koko perhe tietää tämän rytmin ja se toimii meillä oikein hyvin. Jos saisin vapaasti valita, ottaisin siivouksen kyllä perjantaiaamuun.

    • Kerran viikossa on niin tiheästi, ettei siinä tosiaan tarvitse itse enää juurikaan siivota. Varmaan pieni järjestely riittää, ja tiskipöydän pyyhkäisy silloin tällöin. Olen muuten samaa mieltä, että ideaalimaailmassa siivoja kävisi perjantaina aamupäivällä. Siitä olisi maksimaalinen hyöty. Mutta se ei meilläkään ollut mahdollista, joten keskiviikoilla mennään.

  6. Siivoan yläkerran torstaina (tai perjantaina) ja alakerran perjantaina (tai lauantaina). Siivoukseen kuuluu koko hoito: tavarat paikoilleen, pölyjen pyyhintä, lähmän ja tahman luutuaminen ovista, valokatkasijoista, ruokapöydäntuoleista yms., ikkunoiden ja peilien pyyhkiminen, imurointi, lattian luutuaminen, kylppäreiden kuuraus.

    Lähes päivittäin hurautan enimmät imurilla, raikkoan tavaroita, kuuraan keittiötä ja pyyhin tahmoja eli ylläpitosiivoan. Silti kunnon siivouspäivä tarvitaan. Minäkään en ole siivousfani, mutta ilman jatkuvaa siivousta homma lähtee käsistä parissa päivässä.

    • Aiheen vierestä, mutta opin juuri uuden sanan, raikota! Hauska 🙂

      Olen myös huomannut että sen jatkuvan ylläpidon lisäksi täytyy välillä ottaa jokin alue vähän perusteellisempaan putsaukseen. Vastikään pyyhin kylppärinkaapin hyllyiltä tahmaa pois, ja nyt olen silmäillyt astialaatikoita, joille voisi näyttää imuria lähiaikoina.

  7. Meilläkin käy siivooja, kerran kahdessa viikossa torstaiaamuisin. Se riittää hyvin kahden työssäkäyvän ihmisen pienen kerrostaloasunnon siistinä pitämiseen. Kolmessa tunnissa hän imuroi, pyyhkii pölyt, siivoaa vessan, kylppärin ja keittiön tasot, ja jopa silittää vaatteet ehtiessään! Siivouskertojen välillä sitten itse järjestellään tavaroita paikoilleen, tiskataan käsin tiskattavat tiskit ja loput koneessa, pestään pyykkejä ja pari kertaa vuodessa hoidetaan harvemmin tehtävät siivousjutut, kuten jääkaapin ja ikkunoiden pesu. Joskus imuroidaan, jos pölyä ehtii kertyä enemmän.

    On muuten ihanaa tulla töistä puhtaaseen kotiin! Eikä minun tai mieheni tarvitse syyllistyä siitä, että kotona on sotkuista.Täällä Belgiassa siivoojan käyttö on huomattavasti edullisempaa ja yleisempää kuin Suomessa. Olemme laskeneet, että hinta on todella edullinen verrattuna siihen työhön ja ahdistukseen, mistä kärsisimme ilman siivoojaa.

    Yleisesti olen sitä mieltä, että joissain asioissa on hyvä hieman rentoutua ja sallia pientä epätäydellisyyttä, jotta pystyy keskittymään elämässä olennaiseen. Esim. lakanoita ei meillä silitetä, vaikka äitini sitä kovasti kauhisteleekin. Olisihan se kiva, joo, mutta tähän saakka on pärjätty hyvin, ja lakanat kuitenkin rypistyy heti ekan yön jälkeen. Hotellissa sitten nukutaan sileissä lakanoissa.

    • Tässä on varmaan kulttuurikohtaisia eroja. Muistelen, että saksalaisilla tuttavilla (2aikuista + 1 lapsi) oli sekä siivooja että lastenhoitaja ja lisäksi äiti oli kotona. Suomessa tuo kuulostaisi hukan ylimitoitetulta, vaikka eihän siinä mitään pahaa ole. Täällä vaan on totuttu tekemään kaikki itse. Minäkin suhtauduin siivoojan ottamiseen hyvin ennakkoluuloisesti kunnes uskaltauduin kokeilemaan. Nyt en haluaisi enää luopua.

      • Taidan minäkin palata viikkosiivoojan käyttöön. Säästän siivoamiseen menevän ajan mieluummin perheelle ja itselleni. Eikä ole ressiä sotkuista. Kunhan löytäisin jonkun hyvän ja sopivan.

Jätä kommentti