Kaappeihin kadonneet tavarat

Meillä on aika kätevä keittiövaaka. Sillä voi punnita kaikenlaista pientä, ja etenkin ruoka-aineita silloin kun tehdään jotain vähän vaativampaa gourmet-ruokaa. Tällä hetkellä vaaka on tungettu yhteen keittiön kaappiin, jossa se majailee samalla hyllyllä tuikkukuppien, kakkukynttilöiden, puukon, maalarinteipin ja tussien kanssa. (Älkää kysykö järjestyksestä. Se on osittain ihan looginen.) Olennaista tässä keittiökapineessa on se, että sitä ei ole otettu ulos kaapista varmaan pariin vuoteen. Koska siitä on patterit loppu.

Säilyttelen siis kaapissa tavaraa, joka voisi olla tarpeellinen mutta joka ei ole, koska en ole viitsinyt vaihtaa pattereita. Toisaalta en näköjään hirveästi kuitenkaan tarvitse sitä, koska hyvin on pärjätty nämä pari vuotta ilmankin. Tämä edustaa juuri sitä aivotonta omistamista, jota vastaan haluan taistella. Tavoitteenani siis on, että osaisin luetella kaikki omistamani esineet, koska olen ne itse tietoisesti valinnut. Toinen tavoite on, ettei meiltä löytyisi tuollaisia tavaroita, joiden olemassaolo on täysin yhdentekevä.

Valitettavasti keittiövaaka ei ole ainoa tavara, joka makaa tarpeettomana tilaa viemässä. Äkkiseltään tulee mieleen pari muutakin juttua, joista olisi aiheellista hankkiutua eroon. Tällä hetkellä keittiönpöydällä töröttää vanha cd-soitin ja kaksi pientä kaiutinta. Soitin meni rikki, mutta kaiuttimet toimivat. Mitä niille pitäisi tehdä? Kyse on yli 15 vuotta vanhasta soittimesta, joka ei ole niin hyvälaatuinen että sitä kannattaisi ruveta korjailemaan. Pistänkö SER-keräykseen koko roskan, vai onko olemassa jokin muu yhtä hyvä ratkaisu? Ennen joulua noiden on poistuttava pöydältä, enkä suostu tunkemaan niitä mihinkään varastoon vain siksi etten tiedä mitä tehdä.

Olen tätä kirjoittaessani muuten tajunnut, ettei kyse ole oikeastaan noista tavaroista. Kyse on päätöksenteosta ja yleisestä vitkastelusta. Kauanko menee aikaa pattereiden vaihtoon? Miten vaikeaa olisi pakata levysoitin kassiin odottamaan sitä hetkeä, kun seuraavan kerran menen liikkeeseen, jossa pientä elektroniikkajätettä otetaan vastaan? Ilman pattereita keittiövaaka on roinaa, toimivana se on hyödyke. Voin muuttaa asian muutamassa minuutissa. Ja sen sijaan, että alkaisin tässä nyt analysoida, miksi ihmeessä en ole tehnyt sitä aiemmin, lopetan nyt kirjoittamisen ja menen vaihtamaan ne patterit. Sitten minulla on yksi tarpeeton tavara vähemmän, mutta mitään ei ole tarvinnut heittää pois.

6 vastausta artikkeliin ”Kaappeihin kadonneet tavarat

  1. Samaistun niin tuohon sinun ongelmaasi. Itselläni lojui monta vuotta muuten täysin toimiva sykemittari laatikossa vaikka sille olisi jopa ollut käyttöäkin. Olin jo ostamassa itselleni uutta hienompaa ja parempaa sykemittaria kunnes päätin että käynkin vaihdattamassa tähän vanhaan vain patterit. Hinnaksi tuli vain 20€ ja säästin siis pitkän pennin kun en sitä uutta sykemittaria ostanutkaan.
    Ja näin tarpeettomasti tuli jälleen tarpeellinen.
    Asioiden aikaan saaminen on vain joskus hieman hankalaa. Tunnistan tämän piirteen itsessänikin. Jos ei saa mitään suurta ja näkyvää aikaan, tuntuu kuin ei olisi tehnyt mitään. Kumpa vaan aina muistaisi muistuttaa itselleen että vaikka vaihtaisi vain ne patterit niin sekin on jo asioissa eteenpäin menemistä.

    • No niinpä. Ei tämä varmaan mikään harvinainen ongelma ole. Mulla tuli tuon vaa’an kanssa vastaan se, että siihen tarvittiinkin pyöreä patteri. Sellaista ei kotoa löytynyt, joten joudun hakemaan sen ensin jostain kaupasta, että vaaka toimisi. Eli minuutin homma muuttui sellaiseksi, että täytyy mennä ulos, kauppaan, tulla takaisin ja vaihtaa patteri. Ei suuri vaiva sekään, mutta omassa päässä juttu alkaa tuntua merkittävästi hankalammalta.

  2. DVD soitin joka ei toiminut oli meillä melkein vuoden olkkarin hyllyssä, nyt se on onneksi jo viety SER jätteeseen. Mietin juuri viime viikolla, että mitä teen pleikka 2 pelikonsolille, johon ei enää saa mitään pelejä ja lapset ei enää vanhoja pelejä pelaa. Toimii DVD soittimena myös, mutta DVDitä katsotaan meillä nykyään ehkä 2 krt vuodessa.

    Katselin tuossa juuri kaapissa olevia korillista erilaisia johtoja, joista mulla ei ole hajuakaan mihin sopivat… SER jätettä…

    Elektroniikka on juuri siitä pirullista, että tekniikka menee niin nopeasti eteenpäin että muutaman vuoden vanhat laitteet on auttamattomasti roskaa.

    Toisaalta meillä on kyllä käytössä todella vanhat kaiuttimet ja stereosarja, jotka toimii ihan moitteettomasti.

    Olen nykyisin aika raaka näiden suhteen, jos tavaraa ei käytetä laitan pois…ja toki myös hankkimisen kanssa. Kaiken maailman hilavitkuttimia ei enää meidän huusholliin osteta.

    • Sähköromu on varmaan tyypillisin tuollainen kaappiin hautautunut tavara. Onneksi niille on omat keräyksensä jossa voi kierrättää. On viihde-elektroniikkaa ynnä muuta, kerran raivasin kaverin keittiötä, josta löytyi kolme rikkinäistä blenderiä! Että kertyyhän noita.

      Tosta pelikonsolista sanoisin, että jos taloudestanne löytyy jokin muu DVD-katseluväline, tuosta muuten tarpeettomasta konsolista voisi luopua.

  3. Tällainen saamattomuus risoo mua itsessäni ja puolisossa kaikkein eniten (ei voi laittaa kokonaan vain toisen syyksi!). En ymmärrä miten jonkun asian hoitaminen pois päiväjärjestyksestä voikin joskus olla niin hankalaa. Sitten kun sen homman saa joskus tehtyä, sitä on niin sankarifiilis, että ihan kuin olis tehnyt isommankin urotyön, heh. Meillä mm. odottaa läpikäymistään muutama laatikko, jossa juurikin tuota vanhentunutta elektroniikkajätettä. Eikä meillä ole edes pitkä matka kauppaan, joka ottaa sitä vastaan. Edes siitä ei saa tekosyytä…

    • Mä luin taannoin todella mielenkiintoisen artikkelin, jossa sanottiin että vitkastelu johtuu lähinnä epämukavuuden välttelystä. Arvioimme, että tehtävä työ aiheuttaa vaivannäköä, ja koska pyrimme helpoimpaan mahdolliseen, hommat jäävät tekemättä. Tunnistin tuosta itseni aivan täysin. Toisaalta koska se fiilis on niin hyvä sen jälkeen, kun jotain on saanut tehtyä, luulisi sen innoittavan tekemään enemmänkin. Vaan ei… Ihmismieli on merkillinen.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)