Omalle paikalle

Katselin vähän väsyneenä keittiön työtasoa, joka oli jälleen kerran päällystetty ties millä. Hirveä määrä roinaa pöydällä, eikä mitään tilaa mahtua tekemään mitään. Visuaalinen efekti oli lähinnä masentava. Lykkäsin raivaamista eteenpäin ja eteenpäin kunnes lopulta oli kertakaikkiaan pakko ruveta töihin. Yksi kerrallaan aloin siirrellä tavaroita tasolta pois.

Silloin sain ahaa-elämyksen. Tajusin etten oikeastaan siivonnut, vaan palauttelin vain yksittäisiä tavaroita omille paikoilleen. Huomasin yhtäkkiä, että oikeastaan jokaisella esineellä oli oma paikka jossain, ja vieläpä varsin lähellä. Leivät leipäkoriin. Tiskit tiskikoneeseen. Karkkipaperit roskikseen. Keittiöpyyhe uunin kahvaan roikkumaan. Työ, jota olin vältellyt vaikka kuinka kauan siksi, että se vaikutti niin ikävältä ja hankalalta hommalta, osoittautuikin alle viiden minuutin pyrähdykseksi. Laitoin vain kaikki omille paikoilleen.

Aloin miettiä, että taidan lykätä usein siivoamista siksi, että kuvittelen sen olevan sekä työläämpään että vievän enemmän aikaa kuin todellisuudessa on. Jos kodissa on perusjärjestys, tuollainen järjestely on oikeasti helppoa, koska tavarat voi tosiaan vain palauttaa sinne minne ne kuuluvat. Aloin myös filosofoida asiaa pidemmälle: sanotaan, että lika on vain materiaa väärässä paikassa. No, samalla logiikalla epäjärjestys on vain esineitä väärillä paikoilla. Jostain syystä tässä kävi vähän samanlainen keventymisilmiö, kuin sen projektiajattelun suhteen. Yhtäkkiä en enää kokenut siivoavani, vaan tein vain tarmokkaan pikajärjestelyn. Mutta lopputulos oli siisti työtaso.

Jos tätä oivallusta jalostaisi jonkinlaiseksi ohjeeksi itselleni ja muille, sanoisin että jatkossa aloita helpoista. Eli jos kyse on jostain arkipäivän epäjärjestyksestä, vie ensin paikalleen kaikki jutut, joiden paikan tiedät sen enempää asiaa pohtimatta. Todennäköisesti sotku selvittyy aika pitkälti jo sillä. Tämä ei tietenkään toimi silloin, kun pitää ruveta selvittämään jotain isompaa juttua kuten varastoa tai autotallia (joskin alkuun voi päästä niissäkin). Mutta normaalien huoneiden järjestelyssä tämä auttaa. Tavarat omille paikoilleen. Tässä muuten näette, että pyörän voi keksiä näköjään monella tavalla uudestaan 🙂

11 vastausta artikkeliin ”Omalle paikalle

  1. Just näin… tätä harrastan itse monta kertaa päivässä. Eli näitä viiden minuutin pikasiivouksia eri paikoissa.
    Olen joskus laittanut huvikseni kännykän timerin päälle ja katsonut paljonko esim. 15 minuutissa saa aikaan ja se on oikeasti tosi paljon. =)

    Niin ja se mainoskatkosiivous on mulle ollut saman tyyppinen oivallus. Jos aina mainoskatkon ajan nousee ylös ja hiukan järjestelee paikkoja, järjestys säilyy. Tämä toki toimii vain jos katselee säännöllisesti telkkaria. =)

    Mulla on nyt tällä hetkellä kaksi murheenkryyniä näissä järjestelyasioissa… nuorimman tytön(11 v) huone, joka pitäisi tyhjentää kaikesta tavarasta ja leluista ja järjestellä uudelleen ison tytön huoneeksi sekä kodinhoitohuone, jossa lojuu kaikenlaisia keskeneräisiä projekteja valtoimenaan niin ettei sekaan tahdo mahtua… näiden aloittaminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ja näihin ei oikein tahdo valitettavasti tuo 15 minuutin systeemi auttavan, vaikka näin joissain ”järjestelyoppaissa” neuvotaankin.

    • Tuli mieleen että voisiko noita isompia juttujakin aloitella 5min kerrallaan. Esim, sieltä kodinhoitohuoneesta ottaa yhden keskeneräisen projektin kerrallaan työn alle? Tai lapsen huoneesta kerätä vaikka yhdet lelut kerrallaan pois, kuten vaikka barbit/legot/petsit jne. En tiedä toimiiko mutta tuli nyt mieleen.

      • Kyllä voi aloitella, mutta kokemukseni mukaan (ainakin mulla) tällä metodilla jää homma aina puolitiehen..

        Puhumattakaan siitä, että lapsi ainakin ”keksii” nuo yhdet järjestetyt lelut ja alkaa leikkiä ja levitellä niitä uudelleen. =)

        KHHssa olevia projektejani ei paljon edistetä 5 minuuttia kerrallaan, tuo aika menee projektin esille ottamiseen ja itse homma ei ehdi tekemään yhtään.

        Ehkä keksin tähän jonkun keinon, kerron jos keksin. =)

  2. Meillä alkaa taas pikkuhiljaa olemaan jokaisella tavaralla oma paikkansa. Se tosin vaati enemmän kuin 15 minuuttia.
    Vaatehuoneeseen (tavarahuoneeseen) uudet hyllyt, häkkivaraston siivous ja turhien tavaroiden eteenpäin kierrättäminen (roskiin, kierrätyskeskukseen, takaisin oikeille omistajilleen), ja asunnosta ylimääräiset/vähällä käytöllä olevat tavarat häkkivarastoon tai eteenpäin muualle.

    Mutta jo nyt asunnon siivoaa ihan hetkessä, koska kaikki tavarat mahtuvat sinne minne kuuluvat. Sillä on kuitenkin todella iso merkitys.

    • Joo, sellainen perusteellisempi raivaus vie aikaa. Mutta kun paikat on, järjestely muuttuu yllättäen nopeaksi. Teillä on selvästi hyvä tilanne.

  3. Samaa mieltä: ”jokaiselle tavaralle oma paikkansa” -periaate kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta oli ainakin meillä aikansa hukassa. Olen nyt oppinut ymmärtämään, että tämän periaatteen noudattaminen on avain siisteyteen. Toisaalta minua on myös helpottanut, kun olen tajunnut, että jotkut paikat ovat pysyvästi epäjärjestyksessä siksi, että tavaroille ei ole kunnon säilytyspaikkaa. Epäjärjestys ei siis tavallaan ole minun saamattomuuttani, vaan yksinkertaisesti sitä, että ne tavarat eivät mahdu minnekään. (Ja tästä tietenkin seuraa karsimistarve, mutta se onkin sitten toinen tarina.)

    • Juuri näin se menee. Naurattaa vaan, että pitää tätä pyörää keksiä uudelleen kerta toisensa jälkeen 🙂 Jotenkin hitaasti tuntuu menevän minulla jakeluun nämä jutut, kun tulee näitä ahaa-elämyksiä edelleen vaikka tässä on omaa huushollia pitänyt jo parikymmentä vuotta…

  4. Mä olen syksyn ajan systemaattisesti hankkiutunut tavarasta eroon. Eteisessä odottaa tavaravuori joka matkaa sisällöstä riippuen kierrätyskeskukseen, vastaanottokeskukseen tai asunnottomille. Pientä erää koruja ja kirjoja yritän myydä kirpparilla. Sisäisestä hamsterista on kuoriutunut orastava minimalisti; meillä tulee olemaan aina kirjoja, kasveja, vaatteita enemmän kuin 100kpl per pää, mutta kaikki se turha alkaa hiljalleen muuttamaan ulos asunnosta. Tilaa löytyy yllättäen keittiöpuutarhalle (sisällä) ja muille haaveilluille projekteille. Aikaa jää enemmän kun paikkojaan etsiviä tavaroita on vähemmän.

    Mutta se keittiön pöytä -_- se on samalla työpöytäni, ja turhauttaa tyhjentää se kirjoista ja papereista jokaisen käytön jälkeen. Ja jos siihen jää MITÄÄN, vuorokaudessa sen orvon tavaran seuraksi on liittynyt aivan kaoottinen määrä muita. En keksi mitään loogista ratkaisua- muuta kuin sen, että opin pikku hiljaa vain siivoamaan tavarat pois automaattisesti. Turhauttaa silti 😀

    • Käsitykseni mukaan kaikki tasot vetävät tavaraa puoleensa kuin magneetti. Se on ärsyttävää mutta en tiedä miten sen voisi estääkään. Paitsi siis tuolla että kaikki heti paikalleen. Ei onnistu minulta ainakaan 100%. Tosin pidän sellaisia supersiistejä koteja vähän pelottavina, mutta tavallaan ihailen sellaista itsekuria, jonka ansiosta kaikki tasot ovat aina tyhjinä…

  5. Innostuin äsken ex tempore siivoamaan vessan, joka oli pitkään ollut nolo. Löysin viikolla kirpparilta ison kauniin mustan, valkoroiskeisen vanhan kattilan, josta heti päätin tulevan säilön purkeille ja purnukoille. Kattilasta tuli astianpesukoneessa kuin uusi. Sinne sain kaikki päivittäisessä käytössä olevat kosmetiikat kannen alle piiloon. Inhoan nimittäin vessan purkkeja ja irtoroinaa. Spreijasin samalla pienen tasolla olevan peltiroskiksen myös mustaksi – juttu, joka on pitänyt tehdä kauan. Kuin uusi! Peruspesu, pyyhkeen vaihto ja ylimääräisen tavaran vienti ullakolle. Mikä selkeys! Ja niin hyvä mieli!

    Ja oikeesti oli vartin homma sisältäen maalauksen. Spraymaalilla saa nopeasti uutta. Ja projektit kannattaa, nyt niin hyvä mieli.

    Lisäbonuksena omasta projektistani on se, että mies parhaillaan imuroi yläkerrassa. Hänkin innostui…

    • Poistin äsken kommenttisi, koska se oli tullut tuplana. Jos pitäisit blogia, tuosta saisi hyvän ennen-jälkeen -kuvasarjan!

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)