Johan se on kohta joulu

Tarkalleen ottaen jouluun on noin kaksi kuukautta aikaa. Minähän olen tunnetusti joulukuusitosikko ja meidän perheen joulu on aina ollut hillitty spektaakkeli. Syytän tästä äitiäni, jolla on taipumusta perfektionismiin ja hillittyihin spektaakkeleihin kaikkien juhlien osalta, joten olen ilmeisesti imenyt liikaa vaikutteita varhaislapsuudessa. Koska kuitenkin tykkään joulusta hurjasti, en anna näiden seikkojen häiritä vaan sen sijaan alan tyynesti valmistautua ajoissa.

Olen alkanut suunnitella. Kaikkien onnistuneiden juhlien takana on kunnollinen suunnittelu, myös joulujuhlan. Ensinnäkin olen alkanut miettiä tarjottavia ruokia. Tänä vuonna haluan panostaa etenkin (raakoihin) kaloihin, koska en viime jouluna voinut niitä raskauden vuoksi syödä. Ruoka on todella keskeinen osa omia jouluperinteitäni, joten huolellinen valmistautuminen on avainasemassa. Olen myös tullut siihen tulokseen, että joulukuun ruokabudjettiin ei sisällytetä joulun ajan aterioita. Säästän mieluummin vaikka myöhemmin tammikuun puolella.

Olen myös alkanut suunnitella aikatauluja ja logistiikkaa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tämä on yksi onnistuneen joulun tärkeistä asioista, enkä usko että meidän perheemme olisi mikään erikoinen poikkeus. Antakaas kun selitän vähän tarkemmin. Meidän lähipiiriin kuuluu koko joukko sukulaisia ja ystäviä, joita kaikkia haluamme tavata ja jotka haluavat tavata meitä. Tämä porukka ei kuitenkaan vietä aattoiltaa saman katon alla, joten jouluaattona ja välipäivinä on tarpeen liikuskella ympäri kaupunkia. Erilaiset siirtymät ja liian kireälle viritetty aikataulu on kuitenkin yksi niistä asioista, jotka taatusti nostavat stressikerrointa. Jos hätäisen aikataulun lisäksi otetaan mukaan paukkupakkaset, toppavaatteisiin sullottavat lapset ja pieni liikenneruuhka, katastrofin ainekset onkin jo kasassa. Siksi haluan että joulun aikataulu on selvillä hyvissä ajoin. Kun siirtymät on lyöty lukkoon, on helppo päätellä muut aikataulut, kuten esimerkiksi moneltako kinkku laitetaan uuniin jotta se on oikeaan aikaan valmis. Joku ehkä pitää tätä nipottamisena, mutta minä vain haluan päästä helpolla.

Sitten olen alkanut suunnitella joululahjoja, sekä itselleni että muille. Muille tietysti siksi, että kestää aikaa saada hyviä ideoita eikä lahjojen hankkiminenkaan käy kädenkäänteessä. Enkä taatusti halua ryntäilemään tavarataloihin aatonaattona. On myös ihmisiä, jotka haluavat muistaa minua, mutta en halua mitä tahansa lahjaksi. Kestää aika kauan keksiä myös kaikkea sellaista jota itse tarvitsisin, jotta osaan esittää hyviä toiveita sitten kun niitä aletaan kysellä.

Joten kuten näette, ei tässä nyt niin aikaisessa olla. En ole aloittanut mitään täysipäiväistä jouluintoilua, vaan järkevän osa-aikaisen suunnittelun, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa se hillitty spektaakkeli ilman suurta stressiä.

28 vastausta artikkeliin ”Johan se on kohta joulu

  1. Ehdottomasti samoilla linjoilla. Tällähän ei ole mitään tekemistä ns. Jouluhössötyksen kanssa, vaan huolellinen, rauhassa tehty suunnittelu mahdollistaa leppoisan Joulun.

  2. Sama täällä! Miehen kanssa ollaan pidetty jo keskustelutuokioita juurikin ruoasta ja lahjoista, osa lahjoista on jo hankittukin (hankin pitkin vuotta jemmaan tarjouksista varsinkin lapsille sopivia lahjoja, ja näin pari kuukautta ennen joulua on hyvä tarkistaa tilanne lahjakaapin suhteen, ettei jo ostetut lahjat unohdu kaapin perälle) ja kortteihin on suunnitelma. Lasten kanssa pitäisi alkaa askarrella kummien joulumuistamisia piakkoin, ettei tule kiire. Listoja ja suunnitelmia on tehty 🙂

    • Sulla on jo hyvin suunnitelmallista, kun pystyt noin kaukonäköisesti hankkimaan lahjoja. Tuota olotilaa mäkin tavoittelen. Nyt on yksi lahja hankittuna, mutta suunnitelma-asteella enemmän.

    • Jouluvihko! Sellaista minulla ei kyllä koskaan ole ollut, vaikka listoja teen muutamia esim.ruokien suhteen.

  3. Ensimmäisiä hankintoja ja suunnitelmia myös täällä valmiina! Joulun parhautta on nimenomaan rauha, joka tulee siitä että kaikki on valmiina ja kaikki on mietitty ajoissa. Ja että on siistiä ja nättiä.

    Meillä on ollut jo kauan tapana, että arvomme vuosittain kullekin perheelle yhden perheen kenelle ostaa lahjan. Meitä on siis neljä huushollia saman katon alla jouluna. Ostetaan vain tälle yhdelle perheelle joku hyvä lahja, muille ei mitään. Toki lapset huomioidaan, mutta aikuisia ei. Säästää valtavasti energiaa, kun on vain yksi hyvä mietittävänä. Sitten tähän yhteen voi laittaa ajatusta ja rahaakin enemmän ja hankkia jotain tosi kivaa.

    Toinen joulurauhaa lisäävä on jouluaaton aamusauna. Suosittelen lämpimästi. Lämmitämme pihasaunamme heti aamusta, aamuhämärissä saunominen on ihanan tunnelmallista. Sen jälkeen ehtii päivän touhut paljon paremmin, ehtii laittaa itsensäkin nätiksi, käydä rauhassa haudoilla ja sytyttää ulkotulet kuivin hiuksin, kattaa kauniisti ja nauttia tunnelmasta ennen aaton ateriaa ja illan ohjelmaa. Ennen oli hössötystä ja kiirettä iltapäivästä ja joulupöydässä istuttiin usein ilman meikkiä kylpytakissa, kovin juhlavaa. Aamusauna sopii ainakin meille paljon paremmin. Kaverilta opittu uusi perinne.

    Jouluruokiakin hankin jo hyvissä ajoin, tiettyjä suklaita, mätiä pakkaseen jne. että eivät ehdi loppua kaupasta.

    • Meilläkin on aamusauna! Alkujaan siksi, että lounaan ja iltapäivän jouluhartauden väliin osui lasten päiväunet, eikä oltais ehditty saunoa. Sitten vaan todettiin, että aamusauna onkin itseasiassa aika kiva 🙂

      • Me harrastamme aamusaunoja joskus muulloinkin. Kylmänä aikana tosi kiva vaikka sunnuntaisin. Asiaa tosin helpottaa se, että alakerran saunassa on hetivalmis kiuas, senkun menee vaan ja saunoo. Mutta jouluksi lämmitetään puilla lämpiävä pihasauna! Parhautta!

      • Meillä ei ole omaa saunaa, joten tämä osa jää yleensä pois aaton vietosta. Tosin viime vuonna puoliso kävi taloyhtiön joulusaunassa iltapäivällä, ja sekin oli kuulemma ihan kiva. Itse en saunaa kaipaa jouluisin, paitsi jos ollaa mökillä.

  4. Muisti palaa pätkittäin… Lähes samat lurinat olinkin kirjoittanut toisaalle jo vuosi sitten. No, toivottavasti ei haittaa.

  5. Ihanaa että on olemassa vielä muitakin jouluihmisiä! Meillä äiti on myös jouluihmisiä ja tartuttanut sen minuun. Äitini on myös äärimmäisen järjestelmällinen ihminen, joten listoja tehdään lahjoista, ruuista, siivouksista ja ihan kaikesta. Vaikka aatonaattona saattaa mennä pitkälle yöhön ruokien kanssa (meille ruoka on ehdottomasti suurin osa juhlaa), aamulla ei kukaan valita tai kiristele hampaitaan. Tuntuu, että nykyisin on muotia haistattaa joululle pitkät, mutta ainakin minulle joulu on yksi tärkeimpiä ja rakkaimpia juhlia vuodesta ja kun joulun viettää omalla tavallaan, kunnolla suunnitellen, ei tule joulustressiä.

    Ja vielä loppuun kehut aiiiivan loistavasti blogista. Eksyin tänne viime viikolla täysin satunnaisesti ja sen jälkeen melkein joka päivä olen kahlannut arkistoa läpi ja saanut puhtia omaan raivaukseeni. Pidän kirjoitustyylistäsi valtavasti ja sisältökin on kiinnostavaa ja tarpeellista.

    • Tykkään kyllä joulusta, mutta en mistään hössöttämisestä. Meillä tehdään ruoat pitkälti itse, mutta niitä valmistellaan pitkin syksyä pakkaseen, niin että juuri ennen joulua ei tule mitään valtaisaa stressiä. Kukaan ei tiedä ovatko laatikot juuri uunista tulleita, vai vain juuri uunissa lämmitettyjä 🙂

      Ja kiitos kehuista, mukavaa että olet löytänyt kiinnostavaa luettavaa! Mukavaa saada uusia lukijoita ja kommentoijia.

  6. Nyt tuli sitten joulustressi mullekin 😉 Eipä tässä tosin nuorena ihmisenä ole stressattavaa muusta kuin lahjoista ja logistiikasta, valmiisiin joulupöytiin kun saa siirtyä. Ongelmana nyt onkin sitten se, että miten sitä ehtii kolmeen eri paikkaan, kun jokaisella on välimatkaa toisiin 100-200 km. Viime jouluna ajelin aatonaattona yhden etapin, joulupäivän aamuna ajoa tuli 300km, tapanina 150 km ja vielä loppiaisena 300 km. Näin ehdittiin avomiehen kanssa viettää aatto omien perheiden kanssa ja visiteerata yhdessä kummankin lähisuku , vaikka tuntuikin, että koko ajan oltiin tervehtimässä tai hyvästelemässä. Saman toistaminen tänä jouluna stressaa jo, eihän sitä tiedä keleistäkään. Sitä miettii, että voisiko olla vain yhdessä paikassa koko joulun, mutta kun ei tiedä, ovatko esimerkiksi suvun vanhimmat juhlissa mukana enää ensi vuonna…

    • Ymmärrän että tuollaisten välimatkojen ajelu on jo aika haasteellista. Aina ei hyviä kompromisseja ole mahdollista järjestää. Jos on vain itsensä huolehdittavana, niin silloin tuo vielä menee mutta itse päätin yhden joulun jälkeen, että lasten kanssa ollaan kotona ja muut saavat tulla meille. Jouluna kieltämättä korostuu,että kaikkia pitäisi ehtiä nähdä tasapuolisesti.

  7. Voi joulu! Olen nuorena harrastanut suoritusjouluja uupumukseen saakka ja luopunut suorittamisesta kokonaan. Minulla oli myös jouluvihko, johon kirjasin kaikenlaista. Olin ihan ainoa koko perheestä, joka suoritti joulua. Joulumme ovat nykyään niin stressittömät kuin olla ja voivat. Ainoa rutiini minulla on hautausmaakäynti, mutta senkin voin tehdä minä päivänä tahansa.

    Tosin lahjon mieheni, lapseni ja kummilapseni ja se vaatii valmistelua.

    Saatan nykyään ulkoistaa siivouksen ja osan ruuista ilman minkäänlaista itsetekemisen pakkoa. Pari vuosikymmentä sitten ei olisi tullut kuuloonkaan…

    • Mekin käydään haudoilla, mutta yleensä etukäteen. Musta joulun tekeminen on tosi ok, kunhan siitä ei ota päänsärkyä. Kukin taaplaa tyylillään!

  8. ha ha, voihan joulu toden totta :)) (samoilla linjoilla ylemmän kirjoittajan kanssa). Hyvä organisointi on kuiten juhlan kuin juhlan a ja o, se on totta, samoin kuin kunkin juhlan motiivin ja merkityksen muistaminen (vaikkapa nuoren henkilön valmistuminen ei omien kenkien malli ja väri. Ja ööö..mikäs se joulun sanoma olikaan..) Oma linja ja hyvä rento henki josta voi itse myös nauttia. No se toisinaan helpommin sanottu kuin tehty.
    Yks asia mitä kuitenkaan en ymmärrä edelleenkään, on lahjojen ja erityisesti joululahjojen toivomusten esittäminen. Vieläpä jos aikuinen sellaisia esittää (edes kysyttäessä) niin kysymyksessä on mielestäni paremminkin tilaus :)) Jokainen vapaaehtoinen lahjanostaja käyttäköön omaa luovuuttaan, ja se heille myös sallitaan. Lahjan kohdalla ei aina ole takuita siitä että se juuri nyt tulisi tarpeeseen, tai tekisi saajan yltiömäisen onnelliseksi. Mielestäni se kuuluu asiaan, ja jos sellaista varmuutta ei ole niin ei kannata isosti panostaa suotta, vaan ajatus on tärkein. Ne lähimmät ihmiset kuitenkin tietävät suunnilleen makuasioita ja toisinaan jopa tarpeita (joita en heidän edes olettaisi täyttyävän). Sehän on enemmän ilahduttavaa jos jokin erityisesti saajalleen sopii ilman erillistilausta lahjasta 🙂 ..No menipä pitkäksi tämä, mutta sattuu olemaan perusihmetyksenaiheitani tämä että jotkut ihmiset jopa ovat tyytymättömiä saamiinsa lahjoiohin (!). Olen aikamoinen minimalisti itsekin, ja laitan kyllä tarpeettomat esineet myöhemmin jonkinlaiseen kierrätys-hyötykäyttöön mikäki sellaista kertyisi, mutta ihmiset ovat tiedostavia, ja mitään todella turhaa ei ole juuri jouluina kertynyt. Erityisesti siitä pitäisin kiinni, että lapsille ei opeteta mallia jossa vain täydellisiä lahjoja otetaan vastaan ja niitä etukäteen jo suunnitellaan.

    • Parastahan olisikin saada ihana lahja siten, että se on osattu hankkia juuri sinulle, käyttötarve ja ulkonäkö jne. olisivat mieleisiä. Mutta on aika yleistä, että ei osu oikeaan. Sen vuoksi on mielestäni täysin ok esittää toiveita ja kysyä niitä. Ei se tarkoita tilausta tai painetta ja jättävät kyllä tilaa ostajan luovuudelle, eikä niitä varmaankaan kukaan esitä, jos niitä ei nimenomaan kysytä. Ovat siis vihjeitä, vastauksia kysymyksiin, eivät vaatimuksia. Harva varmaan asettaa toivetta täysin tarkasti annetuilla kriteereillä, vaan laajemmin (esim. kahvinkeitin, vaikka musta tai valkoinen), jonka jälkeen ostaja voi valita mielestään parhaan. Moni lahjan ostaja kokee helpottavana sen, että voi hankkia jotain tarpeellista ja mieleistä eikä asiaa tarvitse alkaa miettimään pisteestä nolla. Mutta kukin tavallaan.

      Sellaiset kunhan-nyt-jotain-viedään lahjat saattavat olla vaikeita, varsinkin jos niistä seuraa painetta pitää niitä esillä. Jokaisella pitää olla oikeus päättää mitä kodissaan pitää, mutta tiedätte kyllä että raja on joskus vaikea vetää, kun ei halua loukata lahjan antajaa.

      Siitä olen samaa mieltä, että ajatus lahjassa on tärkeä. Ja toki täytyy olla kiitollinen, jos lahjan saa. Eikä hyvä lahja ole välttämättä kallis. Silti on tuplakiva, jos lahja on myös mieleinen ja tarpeellinen.Täydellisen lahjan (ainakin minulle) voi löytää vaikka kirpparilta.

      Jos lahjansaajan tuntee hyvin, on helppoakin hankkia mieleistä. Mutta jos ei tunne, suosittelen viemään jotain häviävää, josta ei jää vuosiksi eteenpäin tavaraa. Lahjakortteja, kukkia, herkkuja…

    • Minulta saavat lapset (omat ja kummi) tilata lahjat. Myös aikuisten lasteni ilahduttaminen on minulle tärkeää ja haluan antaa jotain toivottua. Raha on vähän kylmä lahja. Viime jouluna annoin rahaakin kyllä kun sitä ainoastaan toivottiin.

    • Luulen, että ymmärrän pointtisi noista lahjoista. Ajatus lienee, että lahjojen saamiseen kuuluu kiitollisuus, eikä niitä saa pitää itsestäänselvyytenä. Eikä lahjahevosen suuhun ole katsomista. Mutta meidän lähipiirissä on ihmisiä, jotka haluavat nauttia antamisen ilosta, mutta haluavat antaa lahjoja jotka ilahduttavat. Ja heille taas tulee hirveä stressi, jos ei lahjatoiveita esitetä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta näin tosiaan on. Silloin on kaikkien kannalta parasta, jos saajat miettivät etukäteen mitä toivoisivat, jolloin antaja saa antaa lahjan joka ilahduttaa ja saaja ei joudu kärsimään tarpeettomista kapineista.

      Kyse ei ole oikeastaan tyytymättömyydestä, vaan siitä että ainakin minua harmittaisi myös lahjanantajan puolesta, jos lahja olisi epäonnistunut.

      • Juuri sen stressin välttämisen takia toteutan toiveet, mikään ei ole kauheampaa kuin yrittää keksiä noin kymmenelle ihmiselle lahjaa, joista he ilahtuisivat tai hyötyisivät!

  9. hmm..ehkä niin..mutta kyllähän nämä kaikki paineet, odotukset ja satsaukset osoittavat kuitenkin että lahjojen antamisesta ja vastaanottamisesta on muodostunut jossain vaiheessa hieman suorittamista siinä mielessä että varman päälle on pelattava.
    Hassua sinänsä että lähipiirin ja perheen täytyisi jotenkin täyttää puutteita tarvelistallamme. Jossakin määrin ja jossain taloustilanteissa se voi olla suotavaakin, ja siinä mielessä ymmärrän rahankin antamisen, ainakin omilta vanhemmilta aikuiselle lapselle jos ei sitä muutoin vuoden vaihteen ja joulun välissä jatkuvasti harrasta.
    Kuten sanottua, niin onhan niitä kaikenarvoisia kulutettavia ja aineettomiakin lahjoja, juomia, herkkuja, lahjakorttia, palvelua.. Kuitenkin hieman kaipaan jo näitä etäisiksi jääneitä jouluja jolloin vielä saattoi kerätä pienempiin paketteihin joitain lahjan saajasta muistuttavaa ihan löytämisen ilosta. -Ja suoraan sanoen, joulumieli siinä menisi jos lähtisi täyttelemään ”kymmenien ihmisten” ”toivelistoja” :)))

    • En kiistä mitään mitä sanot, tuossa on paljon asiaa. Mutta on oikeasti ihmisiä, jotka haluavat nauttia antamisen ilosta. Heille on tärkeää saada ANTAA jotain – melkeinpä mitä vaan, koska he osoittavat siten kiintymystään. Silloin on kaikkien etu, että voi esittää jonkun toiveen. Muuten todennäköisesti saa lahjaksi jotain, joka todennäköisesti on tarpeetonta. Ja koska en halua tarpeettomia tavaroita kotiini tukkimaan, esitän mieluummin lahjatoiveita. Silloin kaikille jää hyvä mieli, koska tokihan lahjan antajakin ilahtuu itse eniten, kun lahja onnistuu hyvin. Lahjatoive ei ole tilaus, vaan se on tapa kertoa, mikä ilahduttaisi minua JOS joku haluaa lahjan antaa. En tietenkään edellytä, että kukaan antaisi mitään.

    • Niinpä. Jäin miettimään tätä. Yksi lapsistani on täydellinen minimalisti ja hän usein ei halua tavaraa ja päädymme rahaan. Osa pienemmistä lapsista haluaa vielä leluja ja pelejä. Kummilasten toiveissa on sekä rahaa että tavaraa. Olen myös antanut eniten sellaiselle kummilapselle jolla on vähiten. Ja joskus on tuntunut lahja-automaatilta… Vaan ei pahasti. Jouluisin en muista kuin omia ja kummilapsia sekä miestäni. Ennen muinoin saattoi olla 50 lahjottavaa listassa.

      Miksi sitten haluan antaa? Vaikea vastata. Itsekkäistä syistä varmaan, haluan antaa kun on mahdollista.

  10. (…voi toki rahaa jakaa muutoinkin, mutta joululahjana se tällöin menettää merkitystä)

  11. Tämä blogi tuli mieleeni, kun luin uusinta Martta-lehteä ja siinä ollutta piispa Irja Askolan juttua joulun Martat ja Mariat. Lukekaa ihmeessä, loistavaa sanomaa kaikille! Miten touhuaja- Marttojen tulisi jättää muillekkin hommia ja pohdiskelija- Marioiden pitäisi tarttua ajoissa toimeen, eikä viime tipassa.

    Ja vielä oli jutussa mainittu Marttojen tärkein viesti; ARKIJÄRKI! Se on nyt Jennin liityttävä Marttoihin!

    • No mutta, olet täysin oikeassa! Mähän olen siis sielultani Martta, se on päivänselvää. Lisäksi musta se Maria oli siinä tarinassa todella ärsyttävä, pystyin NIIIN samastumaan Martan näkökulmaan 🙂

      Vakavasti puhuen voisin ihan oikeastikin liittyä, jos mulla vain olisi aikaa osallistua johonkin toimintaan. MArtat on mielestäni ihan mahtava järjestö.

Jätä kommentti