Paljas ja valkoinen

Luitteko viimeisintä Kuukausiliitettä? Siinä esiteltiin koti, joka meni valkoisessa askeettisuudessaan aika äärimmäisyyksiin. Paljaat betoniset lattiat, muutama harkittu design-klassikko siellä täällä. Ymmärrän kyllä tuollaisen estetiikan päälle, vaikka en omaan kotiini sellaista haluaisikaan. Tajuan myös, että noihinkin kuviin kotia oli varmasti vielä viimeistelty ja stailattu, niin että kaikki ylimääräiset irtoesineet oli piilotettu jonnekin. Silti vastaavia kuvia katsoessa tekee mieli huudella käytännöllisiä kysymyksiä: mutta missä on hammastahna ja vessapaperi? Eikö teillä ole sateenvarjoja tai kumisaappaita? Kai teillä jossain on kännykän laturi? 

Meillä ei kotona hirveästi harrasteta koriste-esineitä. Taidetta on, samoin designia, mutta jälkimmäisellä on aina käytännöllinen funktio. Maljakoissa pidetään kukkia ja kulhoissa hedelmiä. Alessin härveleillä tehdään ruokaa. Lamput valaisetvat, tuoleilla istutaan. Sen sijaan esillä ei ole taidetta lukuunottamatta mitään, joka olisi vain katseltavaksi tarkoitettu. Yksi iso syy tähän on se, että muutakin tavaraa on ihan riittävästi. Jos esillä olisi vielä jotain sälää vain katseltavana, luulen että tavaransietokykyni ylittyisi.

Siitä syystä ymmärrän, miksi minimalismi ja jopa askeettisuus kiehtoo. Sellaisessa kodissa tulee epäilemättä erittäin seesteinen olo. Mutta miten nämä käytännön kysymykset on ratkaistu? Nimittäin ainakin minulta seesteisyys karisee, jos tavaroille ei ole kunnon säilytystiloja.

Sama seesteisyyden hakeminen liittyy varmaan myös pelkistettyihin värimaailmoihin. Välillä etenkin netissä ja sisustuslehdissä törmää asuntoihin, joissa on käytetty värejä harkitun minimalistisesti. On pelkkää valkoista, mustaa ja ehkä yksi räväkkä piristeväri kuten keltainen tai oranssi tai turkoosi. Sellainen linjakkuus on tavallaan rauhoittavaa, joskin kääntöpuolena voi olla jopa tylsyys. Näissä visuaalisesti äärimmäisen virtaviivaisissa kodeissa tulee kyllä vähän samanlaisia aatoksia mieleen kuin hyvin minimalistisissakin. Mitä jos esineet eivät sovikaan värimaailmaan, meneekö se sitten jotenkin pilalle? Jos joku tuokin väärän värisiä kukkia tuliaisiksi? Entä mitä tehdään kirjoille, lehdille, levyille ynnä muille tavaroille, jotka eivät suostu noudattamaan mitään tiettyä värimaailmaa…? Minulle tuollaiset tiukat rajaukset eivät sopisi, koska en halua stressata siitä meneekö sisustus pilalle jos jätän jonkun vaatteen tuolin selkänojalle.

Kaikki tietysti sisustavat mielensä mukaan. Minä taidan olla tässäkin asiassa sellainen keskitien kulkija. Haluan selkeyttä ja tarkoituksenmukaisuutta, mutta en halua tehdä elämästäni vaikeaa karsimalla liikaa. Tykkään valkoisista seinistä ja valkoisista kaapeista, mutta meiltä löytyy paljon muitakin värejä. Tosin niin kauan kun olohuoneen vakiovarusteena on pyykinkuivausteline, sisustuksella hifistely on muutenkin turha toivo.

Oletteko enemmän valkoisen vai värien ystäviä? Ja muuttaisitteko siihen betonilattia-asuntoon, jos tilaisuus tulisi?

12 vastausta artikkeliin ”Paljas ja valkoinen

  1. Meillä on vaaleaa ja harmaata eli pehmeä skaala. Väriä on pienessä määrin ja tavaroissa sekalainen sekamelska eri värejä. Valkoisiin koteihin verrattuna värikästä ja elämä näkyy.

    • Meilläkin todellakin elämä näkyy. Kun katson ympärille niin on meilläkin paljon valkoista; seinät, katto, verhot, kaapit jne. Mutta esimerkiksi matot ovat vaaleita, eivät vitivalkoisia. Kaipaan sellaista tiettyä kodikkuutta, jota ihan pelkän valkoisessa ei mielestäni oikein synny. Mutta näähän on makuasioita.

  2. Meidän kodin ”päävärit” on valkoinen, vaaleanharmaa ja vaaleansininen, ja särmää vaaleuteen tuo sitten hienosti musta ja tummanruskea, joita meillä on myös jonkun verran. Lisäksi on pellavan väristä muutamissa kaapinovien virkaa tekevissä verhoissa.

    Meillä ei kuitenkaan ole erityisen haaleaa ja vaaleaa, enkä liian pliisusta tykkää. Tapetit on kuviollisia (esim keittiössä on iiiiihanat sinisävyiset ruusutapetit), sohva on turkoosi (tai oranssi tai tummanruskea, riippuu mikä päällinen on paikallaan) ja matot on pääosin kirjavia räsymattoja. Keittiökapineet on terästä tai lasia. Paitsi kahvipurkki on punainen peltipurkki. =)

    Vaikka noista kaikista väreistä saa ehkä käsityksen hyvinkin ripokirjavasta kodista, niin sitä meillä ei kuitenkaan ole. Eri huoneissa on vähän eri värit, kuitenkin kaikki tavallaan sopii hienosti yhteen ja kodissa on yhtenäinen fiilis ja tyyli. Avara, valoisa, rauhallinen, mutta kuitenkin on särmääkin ja ”sitä jotakin” tosi omanlaista noiden värien ja vaikkapa tapetin kuvioiden muodossa (jostain syystä suurin osa tapeteista on ruusuja tai muita kukkia…).

    Mä olen ehkä vähän minimalismiin taipuvainen. En kuitenkaan ihan tyhjästä kodista tykkäis enkä ihan valkoisesta. Tiettyyn pisteeseen saakka väriä ja särmää pitää olla, turha roina ja ripellys saa kuitenkin olla poissa.

    • Kommenttiasi lukiessa tajusin, että meillä ei ole sisustusta hirveästi mietitty. En ole miettinyt päävärejä, ja sitten hankkinut jotain suunnitelmaan sopivaa. Homma on mennyt niin päin, että on esim. löydetty kiva sohva, ja sitten ostettu siihen sopiva matto, ja sitten myöhemmin pari tuolia, ja niin on sisustus kehittynyt pikkuhiljaa ilman laajempaa suunnitelmaa. Mutta pääasiahan on, että jokainen viihtyy kodissaan! Olipa se sitten minkä värinen tahansa.

      • Meillä nuo ”päävärit” on tavallaan vuosien mittaan päätyneet tuollaisiksi. Ollaan tehty remonttia monen monta vuotta, nyt alkaa loppusuora häämöttää. Aikaisemmin meillä oli tosi paljon puun väriä, sittemmin aloin maalata niitä pala kerrallaan valkoisiksi… (katot, seinät) ja nyt on sitten lattiat maalattu harmaiksi ja näin ollen lähes kaikki puun väri on kadotettu (onneksi). Vaaleansinisestä olen vain jostain syystä kauheasti tykännyt ja sitä on alkanut tulla sinne tänne.

        Eli tahtoo sanoa, että ei mullakaan ole ollut alussa mitään varsinaista suunnitelmaa, vaan tämä on tästä pikkuhiljaa tällaiseksi kehkeytynyt. Ehkä mulla on kuitenkin ollut joku sellanen tietty tyyli mitä kotiin toivon (tässä tapauksessa se taitaa olla jotain maalaisromanttisen tapaista) ja sitä kohti on sitten huone kerrallaan vähä vähältä menty. Ja koska pyrin välttämään turhaa tavaraa (sekin on vuosien mittaan vaan vahvistunut) niin koitan hankkia kotiin sitten vain tarpeellista ja sen sitten sellaisissa väreissä, että sopii yhteen muun olemassa olevan kanssa.

  3. Mä olen kyllä sellainen valkoisella sisustaja 🙂 Mutta ei meillä noin pelkistettyä ole kuin Kuukausiliitteen kodissa, vaan lattiat ja keittiön tasot ovat puuta, ja lattioilta löytyy mattoja. Verhoja ei meilläkään ole paitsi makuuhuoneissa.

    Syy vaaleuteen on osin se, että neliöiden ollessa vähäisiä ja huonekorkeuden matala, saa vaaleudella lisää tilan tuntua. Samasta syystä meillä on aika vähän tavaraa – vaikka tässä elämäntilanteessa keittiön tasot ovat täynnä mm. nokkamukeja ja jossain huoneessa on lähes poikkeuksetta pyykkiteline.

    Yksi syy vaaleuteen on käytännöllisyys. Pelkään kyllästyväni kirkkaisiin väreihin tai voimakkaisiin kuoseihin. En halua uusia sisustusta usein (ööö… ikinä?), joten pelaan varman päälle ja valitsen mieluummin sitten vaikka vähän tylsää kuin sen hetken trendiväriä.

    Minusta Kuukausiliitteessä esitelty koti näytti kahden aikuisen kodilta, jossa oikeastaan ihan kivalla tavalla näkyi asukkaiden ammatit. Itseäni en osaa siihen kotiin asumaan kuvitella, mutta ei ole tarvekaan.

    • Olen samaa mieltä valkeasta ja vaaleudesta, suosin itsekin niitä tilan tunnun takia. SAmoin uskoisin kyllästyväni kovin räväköihin tapetteihin, vaikka toisaalta on mahdollista, että niihin vain tottuu… Eikä vuosien päästä enää kiinnitä edes huomiota. Kommentissasi oli myös mielenkiintoinen huomio sisustuksen uusimisesta. En ole tullut ajatelleeksi, että sisustus uusittaisiin… en siis ole koskaan edes harkinnut sellaista. Uusin kyllä ajoittain yksittäisiä huonekaluja, kun vanhat käyvät toimimattomiksi tai alkavat kyllästyttää. Mutta että kaikki kerralla? Ajatuksena varsin kaukainen. Tämä johtunee siitä mitä tuossa aiemmin jo totesin, että en varsinaisesti sisusta 🙂

  4. Jos pitäisi valita vaaleasävyinen industrial-henkinen koti tai Huvikumpu, valkkaisin Huvikummun. Oma koti on kuitenkin pelkistetympi versio tuosta jälkimmäisestä, tilpehööriä ja tarpeettomia koriste-esineitä en kestä, mutta se eräänlainen leikkisyys sisustukseen tulee värien käytöstä. Meillä on mustaa, valkoista, sellaista jännän sävyistä lilaa, turkoosia, keltaista, huonekaluissa tummaa puuta. Kuoseja on aika vähän, mutta meiltä löytyy raitoja ja elefantteja isoinakin pintoina (2m ruokapöydän kerniliina), makkarissa tilkkutäkki sängyn peittona. Olen varma, että tilantuntua saataisiin myös meille ihan hurjasti enemmän, jos vaihtaisin värit vaaleiksi, mutta luulen etten viihtyisi sellaisessa ympäristössä kovin hyvin. Kavereiden vaaleissa kodeissa on kyllä seesteinen tunnelma, mutta mä kaipaan värejä kotiini. Etenkin talviaikaan, kun ulkona on pelkkää mustaa ja valkoista, huomaan nauttivani kotona olosta värien keskellä vielä enemmän. Kesäaikaan tähän ei niin kiinnitä huomiota kun luonto on täynnä värejä.

    • Jos meidän sisustuksen värimaailmasta voisi jotain yhtenäistä sanoa, niin ehkä se olisi vaalea/luonnonvalkoinen ja punainen. Sitten on paljon tammea huonekaluissa. Mutta jos pitäisi valita, olisin ehkä kuitenkin enemmän niiden betonilattioiden kuin huvikummun kannalla. Tosin lapsiperheessä molemmat on aika epäkäytännöllisiä.

  5. Meiltä löytyy tummaa puuta mm. lattiat on pähkinäparkettia ja kaakaon väristä laattaa (paitsi kylppärit), murrettua ja kirkasta punaista. Huonekalut pääosin tummaa puuta ja vanhoja kunnostettuja. Uusina hankittuja huonekaluja meillä on todella vähän.
    Makuuhuoneen yksi seinä on auringonkeltainen ja päiväpeitto punainen silkkipeitto…
    Eli väriä löytyy, tosin seinät ovat pääosin maalarinvalkoista, mutta kaikissa makuuhuoneissa ja olohuoneessa yksi seinä on sävytetty huoneen väreihin.

    Taloa rakennettaessa yhtenäisen OH+RT+K värimaailma lähti keittiön kaapeista (capuccino), johon valitsin sopivan tason ja siihen sitten sopivan kaakelit, kaakelilattian ja parketin. Koska kaikista kerroksista on suora näköyhteys toisiinsa halusin samaa lattiamateriaalia kaikkiin tiloihin eli laattaa ja parkettia. Vain kylppärit on eri väriä.
    Vanhat huonekalutkin tukivat tuota valintaa, tosin yksi vaalea kirjahylly myytiin muuton yhteydessä kun se ei sopinut väreihin ja muutenkin ei ollut toimiva ratkaisu olohuoneeseen.

    Yksi erikoisuus meillä on, meillä ei ole verhoja yhdessäkään ikkunassa… naapurit eivät näe suoraan mistään ikkunasta sisään ja en ole löytänyt itseäni miellyttäviä verhoratkaisuja esim. olohuoneen isoihin maisemaikkunoihin. MItäpä sitä metsämaisemaan muutenkaan peittämään turhaan… katselen sitä mieluummin kuin verhoja, =)

    Sininen ja harmaan sävyt on meillä totaalisesti ”pannassa” ainoa sininen mitä löytyy koko talosta on lasten kylppärin seinässä oleva värikaakeliraita (sininen, vaaleanpunainen vihreä)

    Noin pelkistetty sisustus varmasti onnistuu aikuisten kodeissa, mutta lapsiperheissä taitaa olla utopiaa. =)

  6. En ole nähnyt kuukausiliitettä (en lue sanomalehtiä tai liitännäisiä, en osaa pärjätä isojen sivujen kanssa, onneksi tuli tabloiduudistus…) Kuulostaa silti ihanalle. Säännöllisesti kaipaan selkeyttä ja avaruutta, jopa minimalismia. Silti asumme landella vanhassa mustaksi maalatussa rintsikassa, joka on vieläkin vähän liian täynnä kaikkea. Toinen puoli minusta on minimalisti ja mustavalkoisen ystävä, toinen pitelemätön kirppariluuhari ja romuroosa.

    Itse pistän ns. isot pinnat neutraaleilla väreillä, koska haluan selkeät raamit ja koko taloon yhtenäisen ilmeen. Tällä hetkellä en kaipaa värejä ollenkaan, viihdyn mainiosti valkoinen, harmaa, musta, hiiva, ajopuu -akselilla. Riittää kun on kimppu kukkia, joissa värejä. Tosin niissäkin päädyn yleensä valkoisiin… Yläkerran lattian maalasimme juuri kiiltävän valkoiseksi ja se on ihana! Musta on ihana väri. Black is such a happy colour!

    Ihmettelen silti, osaisinko koskaan asua minimalismikodissa. Minusta jää jatkuvasti osia sinne tänne, se ei sopisi sisustukseen.

    Olenko homssu? Olen. Opinko koskaan? Aion.

    • Asunto oli kuvissa kieltämättä omalla tavallaan kaunis, mutta vaikutti minusta epäkäytännölliseltä. Sopi hyvin aikuiselle pariskunnalle, joka ilmeisesti ei harrasta esimerkiksi kirpputoreja 🙂

      Kävin äskettäin talossa, jossa oli yksi musta huone. Lattia ja katto valkoiset mutta seinät mustat. Oli aika vaikuttava, joskaan en usko että itse pidemmän päälle viihtyisin siinä!

Jätä kommentti