Ohje jota vastustan

Olette varmaan lukeneet tai kuulleet tyypillisen karsimiseen liittyvän ohjeen, että jos jotain vaatetta ei ole pitänyt esim. viimeisen vuoden aikana, se kannattaa poistaa. Tai jos jotain esinettä ei ole käyttänyt pitkiin aikoihin, sen voi karsia. Tekisi mieli sanoa, että ohje on ihan tyhmä.

Meidän kaikkien elämäntilanteet vaihtelevat. Tulee sairauksia, työkiireitä, muuttoja ja muita mullistuksia. Syntyy uusia lapsia, aikuistuneet lapset muuttavat pois kotoa tai parisuhde alkaa tai loppuu. Eri elämäntilanteissa on erilaiset resurssit, erilaiset kiinnostuksen kohteet ja erilaiset mahdollisuudet tehdä asioita. Mutta koska kyse on vaiheista, poikkeustilanteet menevät ohi, ja elämä palaa normaaleille urilleen.

Tästä syystä mielestäni on hölmöä noudattaa tuota aikamääreeseen perustuvaa karsimisohjetta, ellei käytettävissä oleva tila ole radikaalisti pienentymässä. Jos on vaikka yhtäkkiä muutettava sadan neliön asunnosta pikkuyksiöön, on pakko luopua paljosta ja silloin tuo viimeisimmän käyttökerran muistelu voi antaa osviittaa siitä, onko joku tavara tarpeellinen vai ei. Muita suosittelen ajan sijaan miettimään pikemminkin sitä, millä todennäköisyydellä elämä palaa sellaiseksi, että käyttämättömälle tavaralle olisi jälleen tarvetta.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi kaikki takkini. (Takit ovat osoittautuneet yllättävän inspiroivaksi aiheeksi. Anteeksi jos joku jo kyllästyy.) Omistan muutaman juoksemiseen tarkoitetun takin, jotka tällä hetkellä ovat kuitenkin käyttämättöminä. Edellisestä käyttökerrasta on niillä reilusti yli vuosi aikaa, voi olla parikin vuotta. Siitä huolimatta en aio karsia niitä, vaikka tuon em. säännön mukaan pitäisi. Juuri nyt ne eivät ensinnäkään mahdu päälle, koska ns. vauvakiloja on vielä jäljellä. Toiseksi elämäntilanteeni on sellainen, että juoksu ei harrastuksena onnistu. Mutta on silti aivan realistista olettaa, että muutaman vuoden sisällä tulevaisuudessa tulee aika, jolloin haluan taas aloittaa juoksemisen asianmukaisissa varusteissa. Siksi on mielestäni kaikin tavoin järkevämpää säästää nuo käyttämättömät vaatteet, kuin heittää ne nyt pois ja hankkia sitten myöhemmin uudet samanlaiset. Mitä järkeä siinä olisi? Kaapista vapautuisi pari henkaria, mutta rahaa menisi hukkaan eikä se kovin ekologiseltakaan vaihtoehdolta kuulosta.

Tuo sääntö on varmaankin kehitetty, jotta sen avulla voisi bongata niitä kapineita, joiden käytöstä vain haaveilee, mutta jotka eivät oikeasti ole koskaan olleet käytössä ja tuskin tulevatkaan. Kyse on siis niistä tavaroista ja vaatteista, jotka on hankittu jollekin kuvitteelliselle minälle, joka harrastaa jotain sellaista mitä todellinen minä ei tee. Sellaisten säilöminen on vähän itsepetosta, ja hyvä karsintakohde. Mutta pelkästään se, että on ollut pari leutoa talvea perätysten, on huono syy karsia paksuin villapaita pois kaapista. Tai jos on aiemmin ollut innokas kokkaaja, mutta ruuhkavuosien paineessa ei ole muutamaan vuoteen asiaan paneutua, on ihan järkevää ajatella, että vanha innostus palaa kun aikaa on enemmän ja sille pastakoneellekin on taas käyttöä.

Raivausoppaissa on paljon hyvää, mutta kaikki ohjeet kannattaa soveltaa omaan elämään sopiviksi.

9 vastausta artikkeliin ”Ohje jota vastustan

  1. Juuri näin! Itselläkin oli esim. fillari vauva- ja pikkulapsivuodet lähes täysin käyttämättä, mutta sen jälkeen sitäkin enemmän. Elämänvaiheiden ja kiinnostuksenkohteiden valihtelunkin vuoksi järkevää on panostaa ostohetkellä nimenomaa esineen pitkäikäisyyteen ja katseen kestävyyteen. Esim. kahvi-ja juhla-astioita hankkiessani tänä keväänä mietin tarkkaan, tulevatko ne käyttöön vielä esim. 20 vuoden jälkeen. Olen hämmästyttänyt itseäni astioihin liittyen sillä, että teini-iässä valittu kahviastiasto on edelleen mielestäni aivan ihana ja ylpeydellä ja ilolla tarjoilen siitä synttärikahvit muutaman kerran vuodessa.

    Nuo takit ovat kyllä myös ihan hyvä esimerkki. Itselläni on ollut 6,5 vuotta käytössä loistava, moneen säähän sopiva Haltin kuoritakki. Sain sen humoristisesti vanhemmiltani 30v-lahjaksi ja seuraavan aion hankkia / saada lahjaksi seuraavilla pyöreillä. Hieman värivalinta on jäänyt harmittamaan (silloin muodikas turkoosi), mutta en anna sen haitata, koska ominaisuudet ovat veertaansa vailla. Seuraavaksi hankin varmasikin tummemman värin, jätän turkoosin ”röttötakiksi” pihahommiin ja pyrin ehkä saamaan seuraavan takin iäksi enemmän kuin sen 10 vuotta.

    • Älä harmittele turkoosia, musta on mahtavaa kun ihmisillä on muutakin kuin mustaa ja ruskeaa päällä! Etenkin ulkovaatteissa. Toisaalta klassinen valkoinen taas on se, mitä jaksan katsella astioissa parhaiten. Omani ovat 24h sarjaa, josta myös tykkään kovasti, niin ajattomalta se vaikuttaa.

  2. Ehdottomasti tilanteen mukaan. Itse en ole ehtinyt ompelemaan 10 vuoteen, mutta tiedän, että se hetki tulee aika pian, että ehdin taas. Täytyy tuntea itsensä, kulutustottumuksensa ja olla rehellinen sen suhteen, mitä oikeasti tekee.

    • Avainsana on se rehellisyys. Itse olen sortunut pahimpiin virhehankintoihin vaatteiden suhteen, koska olen ostanut vaatteita jollekin kuvitteelliselle tyypille, joka en todellakaan ole.

  3. Ohje on tosiaan typerä. Minulla voi mennä monta vuotta, etten aja pyörällä, mutta en silti laita sitä pois. Kitaran soittoon (tai siis soiton harjoitteluun) uskon aikaa löytyvän myös joskus. Ukkini (kova hamstraaja) sanoi aina, että ”jos tätä ei ole seitsemän vuoden aikana tarvittu, niin seuraavan seitsemän vuoden aikana tullaan tarvitsemaan”…

    • ”aika tavaran kaupitsee” – on siinäkin kieltämättä oma totuutensa.

  4. Ei tuota ohjetta ehkä ihan kirjaimellisesti ottaa. Kyseessä on mielestäni enemmänkin hyvä nyrkkisääntö sille, milloin tavaran karsimista kannattaa harkita. Kuten totesitkin, meidän kaikkien elämäntilanteet ovat erilaisia ja niissä on reilusti vaihtelua. Tästä syystä minimalismi onkin niin hieno juttu – ei ole olemassa mitään sääntöjä tai standardeja, joita täytyisi noudattaa. Jokainen saa itse sorvata siitä itselleen sopivan ajatusmallin. Joillakin se tarkoittaa useammankin juoksutakin omistamista. Itselläni vajaan sadan lautapelin kokoelma on esimerkiksi ihan ok, enkä tunne asiasta sen suurempia tunnontuskia..

  5. Hyvin kirjoitettu Jenni! Olen ihan samaa mieltä.

    Oma esimerkkini olisi vaatteisiin ja painonhallintaan liittyvä. Minulla on kaapeissa säilössä paljon vaatteita, jotka eivät tällä hetkellä mahdu minulle, mutta saattavat ihan hyvin pian mahtuakin, kun saan vähn kiloja karistetuksi. Samoin ne isot vaatteet, jotka nyt jo vähän laihduttuani ovat jääneet isoiksi, aion säilyttää toistaiseksi. Paino nyt vaan saattaa heilahdella, ja on ihan kiva, että vaatekaapissa on heilahtelun varalta erikokoisia vaatteita.

Jätä kommentti