Minimalistinen maku, minullako?

Muistan aina mainita, että minä en ole minimalisti. Ymmärrän minimalismin niin, että silloin elämästä pyritään karsimaan kaikki ylimääräinen – sillä periaatteella että ylimääräiseksi luokitellaan lähes kaikki mitä ei päivittäin käytetä. Näin ankaran vähentämisen olen aina kokenut itselleni vieraaksi. Mutta olen viime aikoina huomannut, että toinenkin ääripää on olemassa, ja se lienee aika ”normaali” olotila monessa kodissa. Nimittäin käsittämätön tavaroiden paljous.

Monet kodit ovat tupaten täynnä tavaraa. Se näkyy esimerkiksi siten, että kaikki tasot ovat täynnä erilaisia esineitä. On pinoja ja kasoja. Lattioilla on koreja ja säilytyslaatikoita. Pöydillä on tavaroita, hyllyillä on tavaroita, ikkunalaudoilla on tavaroita. Kaapit ja laatikot ovat tupaten täynnä. En tiedä mihin noita kaikkia tavaroita tarvitaan, ja käytetäänkö niitä koskaan. Tämä tuntuu kuitenkin yhtä vieraalta kuin askeettisuuskin. Jos vertaan omaa kotiani tällaiseen, oma tyyli alkaa yllättäen vaikuttaa minimalistiselta. Yritän nimittäin pitää tasot tyhjinä, ja jos jotain täytyy säilyttää esim. hyllyllä, laitan tavarat mahdollisuuksien mukaan koriin tai tarjottimelle, koska se on visuaalisesti selkeämpää eivätkä tavarat pääse ”karkailemaan” yhtä helposti.

Ehkä kyse on myös sisustustyylistä. Välillä näen esimerkiksi blogeissa sellaisia visuaalisia sekamelskoja, että silmissä vilisee. Sellainen pelkistys, jossa kaikki on valkoista tai harmaata ja huonekalut tiukasti tietyn tyylisiä tuntuu kylmältä ja persoonattomalta. Mutta en myöskään kestä sellaista visuaalista runsautta, mikä koostuu monista eri väreistä, lukuisista printeistä, kuviollisista tapeteista ja tilpehööristä pitkin hyllyjä, vaikka kokonaisuus olisi kuinka harkittu. Itse pidän sisustuksessakin selkeydestä. Väriä saa olla, mutta ei kaikkea sekaisin. Koriste-esineitäkin meillä on, mutta ei kasoittain.

Tästä voi siis vetää johtopäätöksen, että minimalismikin on varsin suhteellinen käsite. Riippuu ihan siitä mihin vertaa. Samoin sisustustyylit – olen kuvitellut meillä olevan runsasta kun sohva on raidallinen ja perinteinen vitriinikin löytyy. Mutta lähempää tarkasteltuna tässäkin ollaan siinä kultaisella keskitiellä. Tuntuu että sieltä löydän itseni muutenkin useimmiten – tylsää ehkä, mutta toimivaa.

16 vastausta artikkeliin ”Minimalistinen maku, minullako?

  1. Mulla on samanlainen maku, ja oma koti tuntuu tosiaan minimalistiselta esim. joihinkin ystävien koteihin verrattuna, mutta ei lähellekkään sitten kun puhutaan siitä toisen ääripään minimalismista. Lisäksi turhaalkin tavaraa vielä on ihan riittämiin, mutta pyrin koko ajan siihen, että kaikelle olis oma paikkansa ja tasot olisi mahdollisimman tyhjät. Mä olen tyytyväinen että oma maku on minimalismiin tutustuessa selkiytynyt ja nyt sisustuslehtiä lukiessa ”kaikkea ihanaa” ei ole enää pakko saada vaan mietin että sopiiko tää oikeesti meille vai onko se muuten vain irrallisena esinnenä ihana tai siinä kokonaisuudessa missä se on kuvattu. Aiemmin olisin tykännyt ihan kauheesti nyt paljon esillä olevista vanhoista matkalaukuista pinossa lattioilla ”säilytyskalusteina”. Vieläkin ne on musta hurmaavia, mutta en omaan kotiin niitä ottaisi, koska arvostan helppoa siivottavuutta enemmän, en kestäisi että nitä pitää aina siirtää paikasta toiseen että saa luututtua!

    • Noi matkalaukut on hyvä esimerkki sellaisesta tilan täyttämisestä, josta en henkilökohtaisesti pidä. Ne näyttävät kivoilta ja persoonallisilta sisustuslehdissä, mutta käytännössä en usko että ratkaisu olisi kovin kätevä. Juuri tuo siivottavuus olisi yksi kysymys – tiedän että itseltäni jäisi pikemminkin siivoamatta, jos lattioilla olisi liikaa tavaraa. Toiseksi matkalaukku lattialla ei oikeastaan ole kovin käytännöllinen paikka ainakaan sellaiselle tavaralle, jota tarvitaan usein. Etenkin jos niitä on pinossa, aina sen alimmaisen kaivaminen olisi hankalaa. Olen niin tylsä, että mielestäni tavarat on fiksuinta säilyttää ihan vaan kaapissa 🙂

  2. Vanhempieni koti on juuri tuollainen täyteen ahdettu. Isohko omakotitalo jonka jokaisessa nurkassa on tavaraa tai tavarakasoja. Vanha huoneeni muutettiin ns kodinhoitohuoneeksi joka kohta muuttui sekalaisen roinan säilytyspaikaksi. Silkkaa roskaa eivät sentään säilö. Tavarat kertyvät pinoihin ja niitä pakataan laatikoihin joita taas pinotaan päällekäin ja taas pinoilla on tilaa kasvaa. Talon kaikki kaapit ovat aivan täynnä ja tavaraa sommitellaan entistä tiiviimmin jotta mahtuu lisää. Keittiön tasot ovat täynnä, ruokia, astioita, käsipyyhkeitä eikä juuri mihinkään mahdu helposti laskemaan mitään. Ahtamisen jälkeen tavarat ei todellakaan ole helposti saatavilla ja siksi unohtuvat sekä jäävät käyttämättä. Tilanne ei ole aina ollut tällainen, en tiedä koska se on muuttunut.. Tosin olen asunut omillani yli 10 vuotta ja se on pitkä aika kerätä kaikkea ja ainakin olla heittämättä pois. Ajatus saa minut voimaan pahoin jopa fyysisesti. Äitini sentään joskus tulee kanssani myymään kirppikselle mutta ne laatikolliset ovat vielä hyvin pientä, toivoin että tuosta olisi herännyt ajatus muutokselle mutta ei, he eivät vain koe että tavaroita pitäisi mitenkään miettiä. Veljeni kanssa olemme tuon vastakohtia ja voin vain kuvitella roskalavojen määrää jos joskus joudumme tyhjentämään talon.

    Pidän avarasta tilasta ja tyhjistä tasoista, haluan että esillä olevaa tavaraa on vähän ja se on selkeää. Taidan oikeastaan olla omasta mielestäni minimalisti, ”normaali” taas on mielestäni kaiken säästävä sekametelisopan keskellä elävä joka ei edes ole miettinyt luopuisiko mistään vaan muuttaa isompaan asuntoon (ei siis sillä että tuo käytös olisi normaalia vaan että tuntuu olevan yleisin toimintatapa). Toki sitten on vielä ääripäät hoarder ja askeetikko. Näkemyskysymys 🙂

    • Jos tavarat eivät ole vanhemmillesi ongelma, ehkä pääset itsekin pienemmällä harmituksella, kun annat heidän vaan rauhassa sommitella kaappejaan tiiviimmin. Varsinainen hamstraaminen on sitten asia erikseen, ja se on todellinen ongelma. Mutta tunnistan kyllä monesta kodista tuon laatikkoefektin, jossa tavarat pakataan johonkin ja sitten niitä pinotaan huoneiden nurkkiin päällekäin. Se taitaa olla ihan tyypillistä, ja itse asiassa meidän omassa työhuoneessa on tällä hetkellä vähän sama tilanne, koska uusien kaappien ja uudenlaisen järjestyksen takia monet tavarat ovat vielä siirtymävaiheessa joko tulossa tai menossa jonnekin. Näillä väliaikaissäilytyksillä on vain taipumusta muuttua helposti pysyviksi, joten minunkin pitää pitää varani ettei työhuoneesta tule tuollaista romuhuonetta, mitä kuvailit!

    • Arvaa mitä! Olen joskus nähnyt tästä sen pätkän, missä esitellään työhuonetta. Tässä on aika hauskoja vinkkejä. Osa erittäin toimivia, osa selkeästi amerikkalaiseen elämänmenoon ja kotiin soveltuvia juttuja, ja sitten sellaista hassua piperrystä, joka ei oikein sovi minun tyyliini. En ikimaailmassa jaksaisi hankkia kaikkia niitä ”käteviä” välineitä, joilla noita organisointisysteemeitä voisi tehdä! Niin kuin vaikka niitä liitutauluteippejä purnukoiden kylkiin ja sopivia kyniä joilla niihin voisi kirjoittaa… Mulle toimii tussi ja maalarinteippi 😀

      Tämä oli kuitenkin sen verran kiinnostava, että voisin jossain vaiheessa tehdä tästä oman postauksensa ja kommentoida enemmän.

    • Minulle tuli mieleen, miten vanhanaikainen tuon järjestelijän toimisto oli. Suomessa postitusta vähentää nettipankin käyttö (käsittääkseni jenkeissä lähetellään vielä kuoressa shekkejä), netpostin käyttö ym. digitaaliset vaihtoehdot. Lisäksi tyypillä vaikutti olevan ylimääräistä tavaraa ikään kuin kaiken varalta esim. 20 lahjapaperirullaa. Hän merkkaa avohyllyllä olevat purkit ja purnukat sekä hyllyt, kaksinkertaista työtä minusta. Toki kuvaa hyvin hänen ihastumistaan järjestelemiseen. Veikkaisin silti, että pieni karsinta helpottaisi järjestystä ja löytämistä entisestään, minun makuuni hänellä oli turhan paljon säilöttävää.

      • Minä mietin samaa, tavaroita oli paljon. Alkoi ihan uuvuttaa katsoa tuota kaikkea, vaikka kovin järjestyksessä olivatkin. Miten pitkään esim. noilla kotitoimiston varastoilla mahtaisi pärjätä tarvitsematta käydä kaupassa lainkaan? Katsoin videon ilman ääntä, eli en tiedä miten monta asukasta tuossa talossa asuu.

        • Munkin mielestä tolla tyypillä meni jossain jutuissa vähän yli. Esim. että henkarit oli merkattu eri väreillä, kaipa sitä nyt muutenkin ymmärtää, mikä henkari sopii millekin vaatteelle… Tai just että avohyllyissä oli merkattu, mitä niissä on, kyllähän sen muutenkin näkee, jos niitä ei ole täyteen tungettu.

          Tosin meillä on lasten vaatekaappien hyllyjen reunassa laput, mitä on missäkin pinossa, koska mies ei löydä muuten 🙂

          Ja olen myös sitä mieltä, että jos suihkuverhokin pitää hyödyntää säilytystilaksi, niin sitten ihmisellä on kyllä liikaa tavaraa! Tosi paljon tavaraa näillä näytti muutenkin olevan.

          Mutta mikäs siinä, jos nauttii kodin järjestämisestä ja henkareiden värikoodaamisesta yms.

          • Värikoodatut henkarit, 😀 😀 Oikeasti, tuollainen vie ihan hirveästi aikaa. Ja hyöty on vähän kyseenalainen… Mutta kaikesta näki että kyse oli amerikkalaisesta kodista, siellä ihmiset asuvat niin paljon väljemmin kuin esimerkiksi Suomessa, että niille mahtuu sitä kamaa. On ihan normaalia, että keittiössä esim. on tuollainen ruokakaappi, tai vaatteille oma vaatehuone.

        • Luultavasti minä pärjäisin koko elämäni noilla toimistotarvikkeilla, ja jäisi vielä perinnöksikin. Mutta toiset rakastavat runsautta, ja luulen että amerikkalaiset erityisesti, jos yhtään voi yleistää. Toisista on oikeasti ihanaa, kun kaikkea on paljon. Se on varmaan minimalismin vastakohta!

      • En tullut katsoneeksi milloin video oli kuvattu. Mutta olet oikeassa, jenkkien systeemit eivät ole ihan tätä päivää monilta osin. Suomessa on julkisellakin puolella panostettu sähköiseen asiointiin tosi paljon, vaikka aina ne systeemit eivät täysin toimikaan. Mutta yritystä ainakin on. Kun asuin Kaliforniassa, kävi ilmi että siellä ei esimerkiksi pystynyt siirtämään rahaa kovinkaan helposti toisen pankin tilille. Samoin oli tiettyjä palveluja, joissa maksu nimenomaan haluttiin shekkinä. Ei siis tietoakaan meikäläisestä nettipankkisysteemistä, jossa kaikki toimii parilla klikkauksella.

  3. Aika pitkälle olen kanssasi samaa mieltä. Ehkä pragmaatikko on oikeampi sana kuin minimalisti, koska haluan, että kaikilla tavaroilla olisi jokin tarkoitus ja käyttäisin niitä säännöllisesti. Siinä mielessä minimalismi on sydäntäni lähellä, etten voi sietää tavaroita, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin olla koristeena. Miksi ihmeessä joku hankkisi sellaisia?! 🙂

    Itse asiassa itselläni on vain yksi tavara, joka kuuluisi tähän luokkaan. Noin 20cm korkea dinosaurus-lelu, joka on tosin myös ovistopperi/kirjojen ”tukija” hyllyssä, mutta ostin sen ainoastaan siitä syystä, että se on veikeän näköinen ja mä tulen siitä hyvälle tuulelle. 😉

    • Mun mielestä voi kyllä olla niitä koriste-esineitä tai taide-esineitäkin, joilla ei ole muuta merkitystä kuin tuottaa iloa. Sitä vartenhan esimerkiksi seinillä on tauluja. Mutta rajansa kaikella, etenkin sellaisella sälällä. Siis tauluja täytyy olla hirveästi ennen kuin niitä on liikaa (meille ainakin mahtuisi vielä paljon lisää) mutta tasojen päällä säilytettävät koriste-esineet muuttuvat alkavat vähitellen häiritä, jos niitä on liikaa. Niiden suhteen olen erityisen tarkka, eikä sellainen sisustuskauppojen ”kiva” tarjonta kiinnosta ollenkaan.

  4. Moni meillä ensimmäistä kertaa vieraileva toteaa ”Onpa teillä vähän tavaraa!” ja ”Onpa teillä vaaleaa!” Luulen, ette sisustuksemme on monen mielestä kovin minimalistista, vaikka askeettisia emme toki ole, emmekä yritä karsia tavaraa ehdottomaan minimiin.

    Meistä kumpikaan ei pidä ylimääräisestä rojusta, ja siksi sitä ei ole kertynytkään. Säännöllisesti (minun johdollani) myös tyhjennämme kaappeja kertyneestä tavarasta – on se kumma, miten tavaraa kertyy, vaikka sen hankkimista yrittää välttää (no, minä olen vasta oppinut kieltäytymään ilmaisesta).

    Meillä on myös kovin vaaleaa ja niukkaväristä, eikä verhoja ole kuin makuuhuoneissa, ja huonekasvejakin on enää neljä. Tauluja on kaksi, enemmänkin saisi olla, mutten raaski ostaa niitä, jotka silmääni miellyttäisivät.

    Minäkin uskon, että monen normaali on tila, joka minun mielestäni on tavarakaaos. Mutta kukin tyylillään – jos tavaran määrä ei ole omistajalleen ongelma, mikäs siinä, jos sitä on paikat täynnä.

    • Mistä johtuu, että yleensä ne on just naiset, jotka kaappeja tyhjentelee? Tämä on mysteeri. Eikö miehiä häiritse liiat tavarat?

      Vaaleus yhdistyy minun mielessäni jostain syystä minimalismiin, vaikka voisihan minimalistin koti olla vaikka vihreäkin. Meillä taas on esimerkiksi olohuoneessa vaaleaa (mm. mattoja), mutta myös aika paljon punaista, esimerkiksi punaisia tuoleja. Ehkä siksi en ole mieltänyt huonetta erikoisen minimalistiseksi. Aika jänniä nämä mielikuva-asiat!

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)