Siivouspäivä tulee, mutta kuka siellä ostaa?

Ensi lauantaina 24.5. pidetään jälleen Siivouspäivä, eli toisin sanoen kaupungin kattava kirpputori. Pari kertaa kokeilleena minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Ekalla kerralla kauppa kävi hyvin, toisella erittäin huonosti. Tänä vuonna en osallistu kahdesta syystä: viime vuoden huonot kokemukset ja myytävän tavaran puute. Juuri nyt muut kodinparannusprojektit vievät energiaa siinä määrin, että kattavan inventaarion tekeminen myytävien tavaroiden selvittämiseksi veisi liikaa aikaa.

Minua myös epäilyttää, menisikö mitään kaupaksi. Tuntuu, että ihmiset ovat innostuneet myymään kaikenlaista, mutta ostajakunta ei ole kasvanut. Päivä lienee ihanteellinen sellaisille, jotka muutenkin hankkivat paljon tavaroita käytettyinä. Esimerkiksi vaatteista on niin paljon tarjontaa, että muutamalla kympillä voisi varmaan ostaa vaikka yhden lapsen koko vuoden vaatteet. Mutta muuten tuntuu, että jos kaikki haluavat vain vanhoista tavaroistaa eroon, kuka niitä sitten ostaisi?

Olen siis laiskistunut myynnissä, mutta kunnostautunut lahjoittamisessa. Viime viikolla meiltä poistui kymmenittäin narsisseja, jotka muuttivat mökille, samoin yksi yrtti joka oli kasvanut ylisuureksi keittiön ikkunalaudalle. En koe olevani mikään viherpeukalo, mutta muutaman parvekelaation laittaminen on juuri sopiva annos viherterapiaa minulle. Narsissiaika on ohi, ja nyt on orvokkien vuoro.

Toisaalla kävin läpi käsilaukkukokoelmani. Kuten jo aiemmin on todettu, en ole kenkien suhteen minimalisti, enkä myöskään käsilaukkujen. Tällä kertaa kävin läpi jokaisen käsilaukun harkiten samalla, oliko sille vielä käyttöä vai ei. Löysin kaksi, joista päätin luopua. Toinen oli pikkuinen merkkilaukku, joka noin 10 vuoden iästä huolimatta oli virheettömässä kunnossa. Laukun tyyli ja koko vain ei enää vastannut tarpeitani. Lahjoitin sen eräälle lukiolaiselle, joka ilahtui uudesta käsilaukusta kovasti. Toinen kierrätykseen lähtevistä on edelleen käytössä, mutta se poistuu valikoimasta jossain sopivassa tilanteessa. Kyse on aikanaan New Yorkista ostetusta nahkalaukusta, joka ulkonäön ja koon puolesta olisi edelleenkin erittäin hyvä, mutta valitettavasti laukku on osoittautunut heikkolaatuiseksi. Vuori on hieman ratkennut ja nyt olkahihnasta alkaa nahka rispaantua. Ostin laukun vuosia sitten muistaakseni 19 dollarilla, joten mitään huikeaa ei voinut odottaakkaan. Ajattelin laittaa UFFille, sillä viat ovat aika pieniä. Minua ne vaan ärsyttävät, joten poisto on paikallaan.

Lahjoittaminen on siis laiskalle helpompaa kuin myyminen. Oletteko te lähdössä Siivouspäivään ostamaan tai myymään?

5 vastausta artikkeliin ”Siivouspäivä tulee, mutta kuka siellä ostaa?

  1. Lähden Siivouspäivään myymään työkavereiden kanssa. Suhtaudun päivään enemmänkin chillailu- ja piknik-päivänä, en osto-myyntitapahtumana. Mun mielestä on ihanaa, kun on ihmisiä liikkeellä, kaunis ilma ja hyvää seuraa. Olen katsonut maltillisesti myytävää, en kaikkea järjestelmällisesti vaan sieltä täältä ”vähän parempaa” tarpeetonta. Myyn niitä tuon yhden päivän verran ja se mikä jää yli, ei tule enää kotiin vaan menee suoraan lahjoitukseen.

    • Suhtaudun tähän Siivouspäivään selvästi aivan liian vakavasti 🙂 Ei tullut mieleen mikään chillailu, vaan tavoitteena on aina ollut päästä mahdollisimman isosta määrästä tavaraa eroon. Sulla on paljon parempi asenne! Toivottavasti kauppa kävi!

      • Terveisinä Siivouspäivästä jäi ihana muisto kesäpäivästä, hyvästä seurasta, satasen verran rahaa ja muutama jatkomyyntiin menevä tavara. Jossain vaiheessa kieltämättä tuli otsikkosi kysymys mieleen, paikalla tuntu kiertelevän enemmän myyjiä. Tavaraa meni kuitenkin päivän myynniksi mielestäni kivasti ja ehkä kivointa oli ihmisten kanssa heitetty läppä, epätoivoiset myyntipuheet, hymyt ja huumori tinkaamisessa:) Jos menen jatkossa siivouspäivään myymää, valitsen paikan joka vilkas, ohikulkupaikka.

  2. En mennyt myymään, mutta kuljin keskustan alueella monen eri kojun ohi päivän mittaan. Täytyy sanoa, että olo oli sama, kuin mitä mainitsit: ostajia en nähnyt liikkeellä kovinkaan paljon, myyjiä sitäkin enemmän. Mutta toivottavasti kauppa kävi hyvin – ainakin sää oli mitä upein!

    • Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisillä on suurempi tarve päästä vanhoista tavaroista eroon kuin ostaa uutta tilalle, edes kirpputorilta. Vaikka hassua oli, että itse tein poikkeuksen ja ostin pari vaatetta, jotka sattuivat tulemaan erittäin tarpeeseen. Käyttämättömän veroisia ja edullisia. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun ostin siivouspäivästä mitään! Huomasin myös sen, että ainakin minulle hinta on todella tärkeä. Jos on yhtään käytön jälkiä, en ole valmis maksamaan kuin 1-2 euroa esim. vaatteesta. Oikea hinnoittelu siis varmaan paransi kaupankäyntiä.

Jätä kommentti