Kuinka olla hyvä kuluttaja – vinkkejä toimittajalle

Jos haluatte tuhlata aikaanne lukemalla todella pöljän artikkelin, niin YLEn sivuilla olisi hyvä tarjokas. Toimittaja Jarno Virtanen on kirjoittanut alennusmyynneistä ja kuluttamisesta otsikolla Hamstraa hamstraa ja yllätä itsesi. Epäkoherentti teksti pomppii asiasta toiseen, mutta on pakko puuttua muutamaan älyttömyyteen. Lainaan tähän kaksi viimeistä kappaletta:

Alennusmyynnit herättävät ihmisten hamstrausvietin ja homma on mennyt niin pitkälle Suomessa, että rapakon takaisesta esimerkistä meille on syntynyt ammattijärjestäjien ammattikunta, joita voi tilata kotiin tai työpaikalle järjestämään kiireisten ihmisten tavaroita. En vielä tarvitse heidän palveluitaan, mutta olen jo vuosia ”kärsinyt” pahasta tavasta. Ostan kesän alennusmyynneistä kaappiini vaatteita, joissa hintalaput voivat roikkua useita vuosia.

Viime talvena bongasin yllätyksekseni hieman ummehtuneen hajuisen ja käyttämättömän t-paidan ylähyllyn takarivin pinkoistani. Turussa oli näemmä käyty Crazy Dayseillä vuonna 2004. Tässä kohdassa voi puolustautua: vaikka ostan paljon Kaukoidän hikipajoilla tehtyjä last season –vaatteita, niin kulutan karderoopini tietyt osat melkein loppuun ja siinä ei kauan kestä, kiitos vuosien varrella huonontuneen vaatteiden laadun. Parhaat käytetyt palat vien Pelastusarmeijalle, vaikka tiedän, että se kärsii muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen tapaan tekstiilijätemassoista. Yritä tässä sitten olla hyvä kuluttaja.

 

Toimittaja siis kehuu ostavansa alesta halpisvaatteita, jotka kehuu sitten käyttävänsä loppuun saakka, mikäli vain muistaa pitää vaatetta eikä unohda sitä kaapin pohjalle. Ja miksi vaatteet kuluvat pian loppuun? Koska ne ovat huonolaatuisia. Lopuksi toimittaja ihmettelee miten voisi olla hyvä kuluttaja.

En tiedä miten tällainen pläjäys on nettisivuille asti päässyt, mutta väännetään nyt varmuuden vuoksi rautalangasta. Älä hyvä mies osta niitä halpispaitoja. Osta laadukasta. Selvitä alkuperä. Näe vähän vaivaa. Muutut välittömästi paremmaksi kuluttajaksi. Jos kaapeista löytyy jo valmiiksi paitoja hintalaput kiinni, tässäpä radikaali ehdotus: älä shoppaile ollenkaan! Ja jos on ihan pakko rahaa käyttää, rahat voi käyttää myös esimerkiksi palveluihin. Kotimaisen palvelun ostaminen tekee hyvää kansantaloudelle ja sillä on työllistävä vaikutus. Kotimaisen palvelun ostajaa ei voi moittia huonoksi kuluttajaksi.

Että näin. Ja YLE – skarpatkaas nyt siellä vähän.

13 vastausta artikkeliin ”Kuinka olla hyvä kuluttaja – vinkkejä toimittajalle

  1. No johan oli kirjoitus! Ja hyvin perinteinen reaktio tuotannon epäkohtiin. Niin usein kuulee saman vastauksen, koski asia sitten lihan tehotuotantoa, taikka lapsityövoiman käyttöä. Kuluttaja on olevinaan niin avuton asian edessä.
    Eihän asioihin vaikuttaminen todellisuudessa paljoa vaadi. Selvittää muutaman vaatemerkin miltä saa eettisesti ja mieluiten vielä lähellä tuotettuja vaatteita ja ostaa lihansa joko luomuna, taikka eettiseen tuotantoon sitoutuneelta tuottajalta. Toki tämä vaatii hieman enemmän vaivaa, mutta ei mielestäni kuitenkaan mitenkään mahdottomasti. Eikä vaatteetkaan tule edes kalliimmiksi. Laadukkaat kun kestävät paremmin kun ketjuliikkeiden rätit. Suututtaa tommonen asenne.

  2. No voi hyvää päivää. Kaiken lisäksi huonosti kirjoitettukin, eihän tuota jaksa lukea sen enempää älyttömän sisällön kuin huonon kielenkään takia. Siis tuota YLEn juttua, ei sun tekstiä 🙂

    • Samaa mieltä. Sen lisäksi että sisältö oli jokseenkin outo, en löytänyt kirjoituksesta minkäänlaista punaista lankaa. Hämmästyttävää soopaa ollakseen YLEn sivuilla.

  3. Juu kyyl…. Ihan suotavaa jos aiheita ja juttuja jaettaisiin vähän sen mukaisesti jotta josko kirjoittavalla henkilöllä yhtään on näkökulmaa ja kiinnostusta aiheisiin. Nuo otokset nyt kuulostavat lähinnä kommentoinnilta.
    Ja kenellä on vuosia pölyttyneitä t-paitoja nykyisin kaapeissaan! Sietäisi hänenkin käyttää henkilökohtaisen organisoijan palveluita niin johan elo paranisi 😀 )

    • Hyvä vinkki, toivottavasti toimittaja tutustuu ammattiraivaajien palveluihin!

  4. Ylen juttu oli luokattoman huono. Minua jäi kuitenkin vaivaamaan, miten helpolta sait kuulostamaan etsiä laadukkaita vaatteita ja selvittää niiden alkuperä. En haluaisi herättää epätoivoa, mutta jaan silti linkin, jonka jälkeen en ole jaksanut enää olla kovinkaan optimistinen vaatetuotannon suhteen.

    http://www.puhtaatvaatteet.fi/?x103997=195314

    Tuon luettuani tulin siihen tulokseen, että jos ei osta vaatteitaan vain eettisiä ja ekologisia vaatteita myyvistä liikkeistä, niin saa todella nähdä vaivaa löytääkseen vaatteen, jonka ostettuaan voisi tuntea itsensä hyväksi kuluttajaksi.

    • Kiitos mielenkiintoisesta linkistä! Hyvä kuluttajuus on suhteellista. TOimittajan lähtökohta oli mielestäni lähinnä istua toimettomana ja heilutella avuttomasti käsiään. Minun lähtökohtani oli, että voi aloittaa sillä että tekee edes jotain. Esimerkiksi laadukkaan vaatteen erottaa huonosta kyllä, kun tarkistaa saumat ja valmistusmateriaalin. Laadukkaitakin vaatteita on myynnissä, ja sekin on suhteellinen käsite. Jos vaatteessa ei lue missä se on tehty, asiasta voi lähettää sähköpostia valmistajalle. Näiden tekeminen ei tee kuluttajasta täydellistä, mutta ne ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin ostaa se halvin riepu jonka varmuudella tietää olevan epäeettisesti tuotettu.

      Tämä on asia josta olen ennenkin kirjoittanut – aina voi tehdä kaiken paremmin. Mutta koska täydellisyyttä on vaikeaa (ja suoraan sanottuna myös ahdistavaa) tavoitella, minun filosofiani on lähteä edes jostain liikkeelle. En siis tarkoittanut, että kaikkien pitäisi ostaa vain niitä nokkosista kudottuja ekovaatteita, vaan että pienikin teko parempaan suuntaan on parempi kuin avuttomaksi heittäytyminen tai täydellinen piittaamattomuus.

      • Hyvä kuluttajuus todella on suhteellista. Nokkosvaatteiden ja kertakäyttörytkyjen väliin mahtuu monenlaisia vaihtoehtoja. Ja kuten sanoit, laadukkuuskin on suhteellinen käsite. Olisi mukava nähdä mitä tapahtuisi, kun jokainen päättäisi jättää ne kaikkein huonolaatuisimmat ja halvimmat vaatteet kauppaan. Josko jotakin muutosta tarjonnassa alkaisi tapahtua.

        Saumojen ja valmistusmateriaalin tarkistus on hyvä lähtökohta vaatetta ostaessa. Riittävän hyvää ompelutyötä ei mielestäni ole vaikea löytää, mutta se mitä tapahtuu pesukoneessa onkin toinen juttu, eikä sitä voi saumoista ja materiaalista päätellä. Esim. saumat alkavat kiertää. Puuvillan pitäisi kestää 60 asteen pesua, mutta eri asia on miten värien käy, tai kutistuuko vaate liian pieneksi tai lyhyeksi. Esim. Espritin vaatteiden kohdalla olen huomannut, että vaikka kankaan laatu ja ompelutyö olisi hyvää (heillä laatu vaihtelee aika lailla), niin värit haalistuvat, myös ohjeen mukaan pestessä nopeammin kuin olisi suotavaa. Älytöntä jos vaate kestäisi käytössä vaikka lähemmäs kymmenen vuotta, mutta värit kestävät pari-kolme vuotta. Ja sitten on vielä se vastuullisuus (tai sen puute) mikä hidastaa ostamista nykyään melkein mistä tahansa.

  5. Hmm, mietin, oliko toimittaja yrittänyt tavoitella peräti sarkasmia tuolla tekstillään. Eipä oikein onnistunut.

    Mä oon myös Tuulian tavoin yrittänyt löytää laadukasta. On melkoisen vaikeaa. Hinta ei ainakaan ole mikään tae laadusta. Olin ostamassa trikoomekkoa. Sovittamani mekon brändi oli keskihintainen (trikoomekko olisi maksanut yli satasen), mutta langat roikkuivat luokattomasti ja tasku oli ommeltu rumasti. Samaa laatua saa Lindexiltä viidesosahinnalla. En liioin ole kiinnostunut ylikalliista design-tuotteista. Ihan tavallisia vaatteita, mutta hyvää laatua. Olispa sellaista!

    • Jostain syystä saman merkinkin valikoimissa voi olla sekä hyvä- että huonolaatuista. Rinnan kirjan luettuani olen oppinut kiinnittämään huomiota tiettyihin yksityiskohtiin, ja erityisesti materiaaliin. Hinta ei tosiaan korreloi mitenkään loogisesti. Esimerkiksi desigual on minusta hyvä esimerkki vaatteista, joista pyydetään aika korkeita hintoja mutta joissa on huono laatu.

Jätä kommentti