Hullut räksät

”Elämme luonnon ehdoilla sopusoinnussa sen kanssa”, tapaa appeni humoristisesti todeta aina kommentoidessaan suomalaisia olosuhteita. Tällä hetkellä pyrin kaikin voimin pois luonnon ehdoilta ja eikä sopusointukaan kiinnosta. Nimittäin hullut räkättirastaat yrittävät valloittaa parvekkeeni. Parvekelaatikoissa on tällä hetkellä narsisseja, ja niiden välissä jäkälää. Jos räksiltä kysytään, kohta siellä on myös linnunpesä.

Olen viime viikonlopusta alkaen käynyt taistelua näitä luonnonvoimia vastaan. Pelkkä pelottelu ei riittänyt. Aina kun selkänsä käänsi, linnut palasivat takaisin lisää pesätarpeita nokassaan. Ovelasti ne rakentavat pesäänsä näköjään öisin, sillä aamuisin jostain kolosta löytyy aina uusi pyöreä kasa risuja ja heinää. Olen näitä alkuja siivonnut ainakin viisi kappaletta pois, mutta lisää ilmestyy aina vaan. Sitkeähenkistä porukkaa.

Eilen ostin värikkäitä hyrriä, ajattelin että ne pelottavat linnut pois. Näköjään eivät pelota. Illalla ei lintuja näkynyt, mutta aamulla oli taas sama meno kuin ennenkin. Leikkasin ikkunaan haukkasiluetin – ei vaikutusta. Ainoa keino on näköjään tukkia kaikki sopivat välit niin, ettei pesää kerta kaikkiaan mahdu rakentamaan. Tähän tarkoitukseen tuntuu sopivan parhaiten grillitikut. Niitä olen nyt tökkinyt pystyyn kukkaruukkujen väleihin yhden pussillisen. Tänään täytyy käydä kaupasta hakemassa vielä toinen, koska nuo imbesillit siivekkäät yrittävät tunkea parvekkeelle kaikista keinoista huolimatta. Ilmeisesti niitä tikkuja on vain laitettava niin tiheään, ettei sinne mahdu sekaan edes talitintti.

Radikaalein keino olisi tietysti ottaa parvekelaatikot kokonaan pois, mutta kun vastikään on saanut narsissit kukkimaan, en haluaisi niistä luoputa parin rastaan takia. Niinpä jatkan taistelua, säikyttelyä ja grillitikkustrategiaa. Ihmettelen vain, kauanko räksiltä menee tajuta, että tätä taistelua ne eivät vaan voi voittaa. Jos tuolta pariskunnalta menee pesänteko ja poikaset tänä kesänä sivu suun, sanoisin että kyse on erinomaisesta luonnonvalinnasta. Eikä tässä tarvitse kenenkään lintuja sääliä, kaupunki on täynnä puita, joihin saa ihan vapaasti pesiä. Menkööt sinne.

6 vastausta artikkeliin ”Hullut räksät

  1. jaa…minusta olisi mukava tervetullut yllätys mikäli linnut tekisivät kotia kukkaruukkuihin. Ja miten kiva sitä olisi kesä seurata.

    • Täytyy sanoa että linnunkakka ja raivokkaasti pesää ja poikasia puolustavat räkättirastaat eivät ajatuksena houkuttele lainkaan… ei mulla mitään luontoa vastaan ole, kunhan pysyy riittävän loitolla 🙂

  2. Ei se lintumainen äänimaailmakaan kovin houkutteleva ole. Makasin kerran kesällä sairaalassa, ja varis oli tehnyt pesän sairaalan sisäpihalle. Poikaset heräsivät kesäisen auringonnousun aikaan ja huusivat kurkut suorina. Siinä rääkynässä ei nukkunut kukaan.

    Miehen nuoruudesta on muisto pulunpesästä parvekkeella. Ei poikamieskimppakämpässä sitä heti ollut huomattu, mutta sotku oli kuulemma ikimuistoinen.

    Että ymmärrän hyvin taistelusi. Auttaisiko jokin väliaikainen verkko?

    • Olen nähnyt parvekkeita, joilla pulu on pesinyt. Se sotku on todellakin hirveä. Tänään muuten oli ensimmäinen aamu, kun narsissien seasta ei löytynyt uusia pesän alkuja. Vaikuttaa siltä, että viesti on vihdoinkin mennyt perille. Lintujakaan ei ole näkynyt.

      Mietin itsekin jotain verkkoratkaisua, mutta en oikein keksinyt miten sen olisi saanut järkevästi kukkien yli. Mutta toivottavasti grillitikut tehosivat, ja linnut pysyvät nyt poissa.

  3. Mites cd-levyt, niitä kuulemma voi ripustaa lintuja pelottamaan. Eivät tykkää heijastuksista. Vaikka siltä varalta, että palaavat pirulaiset. (Meillä pyörii räksiä paljonkin parvekkeen hollilla pihamaalla, mutta ovat pysyneet kiltisti omalla puolella kaidettaan. Lasitus lienee syy. Vierailijoina parvekkeellamme, joku näistä hätääntyneenä vähän loukussakin, on nähty kyllä niin tinttiä, oravaa, kuin mustarastasta. 😀 )

    • En ole ennen kuullutkaan CD-levyistä linnunpelättimenä, mutta pannaan korvan taakse. Nyt ovat pysyneet poissa, näköjään tarpeeksi tiheästi asetellut grillitikut tehosivat. Näin kyllä, kun yksi lintu oikein änkesi itsensä sinne tikkujen sekaan. Ilmeisesti kävi testaamassa, josko sinne sittenkin vielä mahtuisi. Taisi lopulta huomata, että ei mahdu. Lasit olisivat ihanat, mutta eipä niitä taideta tähän taloon koskaan saada.

Jätä kommentti