Turhaa tötöilyä

Juuri kun pääsin selittämästä, miten turhaa on maksaa omien rahojensa käytöstä, syyllistyin siihen itse. Syynä oli suoravelotuksen loppuminen, johon en ollut reagoinut ajoissa. Niinpä luottokortin saldo ei ollutkaan automaattisesti nollautunut eräpäivänä. Sen sijaan olin saanut laskun, jota en siis ollut tajunnut maksaa ennen kuin sain uuden laskun korkojen kera.

No, nyt on e-lasku tehty eikä virhettä pitäisi päästä tapahtumaan uudestaan. Samassa yhteydessä huomasin, että jo kesällä lakkautettu toinen kortti kummitteli edelleen tilitiedoissa. Soitto pankkiin ratkaisi senkin ongelman. Samassa selittyi muutama maksuongelma syksyn ajalta, jotka johtuivat tuosta vanhasta kortista. Onneksi reipas asiakaspalvelija pystyi hoitamaan kaiken kuntoon puhelimen välityksellä, ja nyt kaikki tiedot ovat taas ajan tasalla.

On ilahduttavaa saada hyvää asiakaspalvelua pankista. Iloa tosin haalistaa, että tässä tapauksessa yksi ihminen korjasi toisen puoli vuotta aiemmin tekemää virhettä. Tässä tapauksessa syytä voi etsiä myös minusta, kun en koko aikana ollut virhettä huomannut. Haluaisin luottaa siihen, että asiat hoidetaan kerralla kuntoon, mutta aina pitäisi itse tarkistaa jälkikäteen kaikki asiat. Onneksi tästä huolimattomuudesta ei tullut mitään pahoja seurauksia.

Raha-asioiden hoitaminen on ihmeellisen ristiriitaista. Toisaalta haluaa hoitaa kaiken mahdollisimman täsmällisesti, toisaalta välillä asioihin tarttuminen tuntuu äärettömän työläältä. Parasta olisi reagoida kaikkiin pankista tuleviin tiedonantoihin välittömästi, mutta jostain syystä viralliset kirjeet eivät yleensä herätä valtavaa toimintatarmoa… vaikka syytä tietysti olisi, kuten tuo luottokortti/e-laskuepisodi jälleen kerran osoitti. Epäilen myös, etten ole tässäkään asiassa yksin?

Jätä kommentti