Lastenvaateprobleema

Onko lastenvaatteista järkevää maksaa paljon vai vähän? Tämä kysymys herättää tällä hetkellä keskustelua muutamissa äiti/lapsi/perhe-blogeissa, ja minusta kysymyksenasettelu on mitä mielenkiintoisin. Molemmilla koulukunnilla on kannattajansa:

  • Halpojen vaatteiden ostajat perustelevat kantaansa sillä, että lastenvaatteet ovat käyttötavaraa, joka kuitenkin likaantuu ja nuhjaantuu käytössä, joten niihin on turha satsata.
  • Kalliita vaatteita ostavat taas haluavat satsata laatuun, ulkonäköön ja siihen, että vaatteiden jälleenmyyntiarvo säilyy paremmin.

Näiden peruslähtökohtien lisäksi keskustelussa on tullut esiin myös seuraavia argumentteja:

  • Kalliistakaan vaatteesta ei voi olla varma, että se on tehty eettisesti. Ja vaikka olisi tehtykin, kuka vastaa siitä, miten kankaat on valmistettu? Eli kun ei kallistakaan voi olla varma, voi samantien ostaa halpaa. Ainakin näin olen muutamia puheenvuoroja tulkinnut.
  • Jos ostaa käytettynä kirpputorilta, saa ainakin halpaa, ja lisäksi toimii ekologisesti.

Lyhyesti sanottuna: aivan mahtavaa problematiikkaa! Tässä joutuu kuluttaja miettimään asioita monelta kantilta (jos ylipäänsä aikoo aihetta ajatella) ja sitten valitsemaan omalta kannaltaan pienintä pahaa.  Jotain on pakko ostaa joka tapauksessa, vähintään kankaita vaikka ompelisi kaiken itse.

Huomaan soveltavani lapsen vaatetuksessa jokseenkin samaa logiikka kuin omassanikin. Pyrin ostamaan vain tarpeellista, ettei vaatekaapissa ole ylimääräistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tällä hetkellä muksulla on tasan kolmet kengät: kumisaappaat, välikauden gore-texit ja Kuomat odottamassa pakkaskelejä. Muita ulkokenkiä ei ole, keväämmällä hankin sitten kävelykengät ja kesäksi sandaalit. Ostan aina reilua kokoa, jotta vaate pysyisi käytössä mahdollisimman pitkään. Ennen kaikkea pyrin ostamaan vaatteita, joiden laatu kestää kovaa käyttöä ja pesua. Tämä johtaa siihen, että ensinnäkin ostan vaatteita aika harvoin. Useimmiten ostan alesta, mutta ensisijaisesti ostan vain tarpeeseen.

Toiseksi en yleensä juurikaan katso hintaa. Ostan käyttötarkoitukseen sopivimman vaatteen, maksoi se mitä tahansa. Käytännössä oma kokemukseni kuitenkin kertoo, että monissa tapauksissa (ei 100% mutta hyvin usein) lisähinta korreloi laadun kanssa. Sillä saa parempaa kangasta, suorina pysyviä saumoja ja kauniimpia vaatteita. Etenkin ulkovaatteissa hinta tuntuu lisäävän vedenpitoa ja fiksuja yksityiskohtia suunnittelussa. Kun joskus olen kokeillut halpaketjujen vaatteita, huomaan että ne muuttavat muotoaan pesussa, kankaat nyppyyntyvät ja lisäksi löydän harvoin mitään, missä ei olisi muoviprinttiä keskellä – ja periaatteesta vältän kaikkia muovipainatuksia luettuani Kuluttaja-lehden tutkimuksen, jonka mukaan printeistä löytyy usein ikäviä kemikaaleja ftalaateista lähtien. Mutta kuten sanottu, en osta vaatetta hinnan perusteella, vaan käytännöllisyyden. Moni kaunis ja kallis vaate on jäänyt kauppaan siksi, että ne olisivat mielestäni käytössä älyttömiä. Lapsi ei tarvitse vaatteita, joissa ei voi leikkiä. Yletän tämän fiksaationi koskemaan jopa juhlavaatteita…

Tämä johtaa siihen, että lapsen vaatevarastossa on sekä itsetehtyjä, kirpputorilta parilla eurolla ostettuja vaatteita, hyvin kallis talvihaalari, ja kaikkea näiden väliltä. Huomaan myös, että vaatteiden ulkonäkö on minulle hyvin tärkeä ominaisuus. Vaatteiden on miellytettävä silmää, en suostu pukemaan lapsen päälle vaatteita, jotka mielestäni eivät ole nättejä.

Huomaan siis, että en kuulu oikeastaan mihinkään leiriin, koska ostan sekä kallista että halpaa, uutta ja kierrätettyä. Noudatan tiettyjä periaatteita siinä mielessä, että vältän halpaketjujen vaatteita, sillä en yksinkertaisesti usko, että sillä hinnalla olisi mahdollista ottaa eettisiä näkökulmia huomioon, ja haluan kuitenkin kuluttaa vastuullisesti. Toisaalta en osta itsellenikään niistä juuri mitään, joten miksi ostaisin lapselleni? Taidan siis edustaa tässäkin asiassa sellaista harkittua järkiperäistä keskitietä.

12 vastausta artikkeliin ”Lastenvaateprobleema

  1. Hei Jenni,
    Aihe kolahti sillä olen pohtinut tätä viime aikoina itsekin. 🙂
    Yhden alle kouluikäisen äitinä ja pian toisen lapsen saavana olen aika samoilla linjoilla kanssasi. En osta lapselleni vaatteita joita en ostaisi itsellenikään, vaan yrityksen ja erehdyksen kautta koitan löytää ne kestävimmät ja parhaiten lapselleni sopivat vaatteet ja vaatemerkit hintaa tuijottamatta. Kalliimmatkin vaatteet saa kohtuuhinnalla alennuskampanjoita seuraamalla (pääasiassa ulkomaisista lastenvaatenettikaupoista), vaikka hinta ei kyllä aina ole tae laadusta vaan halpismerkeiltäkin voi löytyä hyviä, neutraaleja perusvaatteita kunhan omaa hieman kangastuntemusta (ja siis pääsee hiplaamaan vaatetta ennen ostamista). Eettisyyteen en ota sen kummemmin kantaa. Toisaalta hintavampia vaatteita tulee, ainakin omalla kohdalla, harkittua tarkemmin, joten sitä kautta vaatevarasto pysyy pienempänä.
    Joillain brändeillä laatu vaihtelee sesongista toiseen, mutta joitain luottobrändejäkin on löytynyt. Toisaalta lapsen tarpeet, toimintatavat ja mieltymykset muuttuvat iän myötä, joten välillä joutuu kyseenalaistamaan ja etsimään uusia vaatemerkkejä kun aiemmin toiminut ei enää vastaakaan enää tarpeita. Koitankin olla ostamatta vaatteita liian pitkälle varastoon, jotta virheostoksilta välttyisi.
    Vauva-ajan vaatteissa halpismerkkien parhaat yksilöt kestävät hyvin käyttöiän ollessa vain n.3kk ja menevät vielä toisellekin (tai jopa kolmannellekin käyttäjälle), mutta nyt kun lapsella on ikää enemmän ja vaate voi olla ahkerassa ja kuluttavassa käytössä jopa puolitoista vuotta, on laadulla entistä isompi merkitys. Tällöin olenkin ollut entistä halukkaampi satsaamaan oikeasti hyviin vaatteisiin. Kyllähän se jo vaikuttaa arkeenkin kun esim. ulkohaalari puhdistuu pelkällä märällä liinalla pesun sijaan tai että niitä uusia vaatteita ei tarvise ostaa koko ajan kuluneiden tilalle.
    Kiitos monipuolisesta blogistasi ja hyvää ja järkevää piakkoin alkavaa uutta vuotta! 🙂

    • Kiitos harkitusta kommentista. Tuo on huomionarvoinen seikka, että lastenvaatteiden vaatimukset kasvavat iän myötä. Vauvan vaatteet eivät todellakaan kulu käyttökelvottomaksi, ellei vaatteita sitten ole todella todella vähän. Mutta mitä liikkuvammaksi ja omatoimisemmaksi lapsi kasvaa, sitä suuremmat laatuvaatimukset ovat. Minulle kaiken ikäisten lasten vaatteissa tärkeää on myös käytännöllisyys: että niissä voi olla ja leikkiä, että ne on helppo pukea päälle, helppo pitää puhtaana ja että ne vastaavat vuodenajan vaatimuksiin.

  2. Samoilla periaatteilla meilläkin mennään: vaatteet ostetaan tarpeeseen (ale-myynteihin lähden tarvelistan kanssa), käytännöllisyys huomioiden – ja virheistä oppien.

    Lastenvaatteissa hinnan ja laadun korrelaatio ei omasta mielestäni tunnu toimivan ihan samalla tavalla kuin aikuisten (tai naisten…) vaatteissa. H&M:n lasten T-paidat ovat yllättäneet positiivisesti, kun taas yksi Hilfigerin paita haalistui todella nopeasti. Eettiset näkökohdat ovat ongelma, mutta niin kauan kun valmistusmaa on Aasiassa niin eettisyydestä ei ole mitään takeita, vaikka vaatemerkki olisi kuinka hieno. Tämän vuoksi itse pyrin ensisijisesti siihen, että vaatteelle tulisi käyttöä mahdollisimman paljon eli turhia tai hutiostoksia ei saisi tehdä.

    Onneksi virheistä voi oppia, jonkin verran osaan itse tunnustella vaatteiden materiaaleja ja katsoa saumoja samalla miettien, että onko kyseinen tekstiili niin ihana että raaskin luopua jostakin nykyisestä vaatteesta ”yksi-sisään-yksi-ulos” -politiikkani mukaisesti 🙂

    • Joo, joskus halpakin voi olla hyvä. Itse olen ollut tyytyväinen esim. Bogin vaatteisiin, jotka eivät mielestäni ole erityisen kalliita. Ne tuntuvat kestävän pesua ja käyttöä ihan mallikkaasti. Varsinaisia ”luksusmerkkejä” lapselle päätyy harvemmin, koska niissä käytännöllisyys ei yleensä vastaa vaatimuksiani. Siksi en osaa niiden laatua juurikaan arvioida. Yritys ja erehdys on täälläkin käytössä oleva metodi. Esimerkiksi Seppälästä en jatkossa osta, koska ne yhdet housut olivat niin huonot.

  3. Ei liity postauksen aiheeseen suoraan, mutta Siivousfriikin kommentista tuli mieleen, että kouluaikoina markkinoinnin tunnilla kerrottiin, että Tommy Hilfiger ei sinänsä itse valmista mitään, vaan myy valmistusyrityksille oikeutta käyttää brändiään. Eli Hilfigerin vaattet voivat olla hyvinkin erilaista laatua, koska ne ovat eri yhtiöiden valmistamia.

    • Mielenkiintoinen fakta, ja puhuu jälleen kerran sen puolesta, että omat aistit kertovat laadusta enemmän kuin merkki tai hinta.

  4. Lapsiperheissä on lapsiperheen pohdintoja, meille tärkeitä pienellä rentoudella ;-). Lapsiperheessä lastenvaatteet ovat tarpeellista käyttötavaraa ja pidän lapsieni pukemisesta siisteihin ja sopiviin vaatteisiin. Jotenkin kuvittelen myös lapsieni käyttäytyvän paremmin siisteissä vaatteissa. Villipedot skarppaavat, kun laitamme hienot vaatteet päälle ja lähdemme kulttuuririentoihin. Kokemuksen ja näppituntuman perusteella sitä valikoituu ostamaan vaatteensa tietyiltä merkeiltä. Lapsen vartalon malli vaikuttaa siihen miltä merkeiltä sitä löytää istuvaa. Tyyliasiat ovat jo 7-vuotiaalla tärkeitä. En maksa älyttömyyksiä merkistä, mutta en osta huonolaatuistakaan. Jonkin verran olen ostanut eettisempiä vaatteita, joissa laatu on ollut kohdallaan esimerkiksi Nudgesta.

    Kohtuullisuuden tie on vaikea ja inventaario ennen sesonkia on paikallaan. Minä en uskalla ostaa alennusmyynneistä valmiiksi vaatteita suurilla kasvunvaroilla vaan ostan vain hieman reilua kauden kestävää.

    Joinakin vuosina olemme tosin menneet syksyn edellisen vuoden haalarilla ja ostaneet alennusmyynneistä seuraavan koon. Talvikengät ovat monesti syksyllä halvempia kuin paukkupakkasilla. Syksyllä on monesti haalareistakin tarjouksia. Meillä on vuorelliset vedenkestävät talvikengät, gore-kengät, saappaat, lenkkarit, sandaalit, sisäkengät ja juhlakengät/kävelykengät lapsille. Kengät ja ulkovaatteet ovat kallein menoerä ja niitä on yhdet sopivat.Tytär on perinyt veljeltä pieniä kokoja. Suuremmat menevät reilun vuoden jälkeen loppuun talsittuina roskiin.

    Saamme jonkin verran vaatteita käytettynä ja tytär perii veljeltään. Minä puolestani laitan vaatteet meiltä kaveripiirissä eteenpäin. 100 cm jälkeen vaatteiden kunto merkistä riippumatta tahtoo olla jo huono vaatteiden oltua yli vuoden käytössä. Vaatevaraston ollessa pieni arkivaatteet eivät jatka matkaansa, mutta kauluspaidat ja neuleet sen sijaan menevät seuraavalle. Hyvälaatuiset ulkovaatteet kestävät muutamalla lapsella myöskin.

    • Mulla on muutamia periaatteita, eli ostan aina luomupuuvillaa jos sitä on tarjolla, ja vältän niitä printtejä ja painatuksia. Mutta ostan aina vähän liian isoa, koska hihat ja lahkeet voi helposti kääriä, ja siten käyttöikää saa yhdellä lapsella venytettyä. Mutta minäkin kyttään noita alennusmyyntejä, ja yritän tähdätä isoimmat ostoksen niihin. Talvikengät ostettiin alesta jo lokakuussa, vaikka saapa nähdä tuleeko niille käyttöä laisinkaan tänä vuonna!

  5. Mä ostan lapsille kalliita vaatteita (joskaan en niitä muodikkaita tai kaikkein kalliimpia, vaan niitä, jotka miellyttävät omaa silmää ja olen laadukkaaksi havainnut), mutta mä en välitä jälleenmyyntiarvosta. Välitän siitä, että saan vaatteen eteenpäin sen jälkeen, kun omat lapset ovat sen käyttäneet. Halpisketjujen vaatteista olen nimittäin huomannut, että niitä on vaikea saada eteenpäin, vaikka ne olisivat ehjiä ja tahrattomia.

    Allekirjoitan myös sen, mitä moni on yllä sanonut, että laatu ja hinta usein korreloivat (tiettyyn pisteeseen saakka: överikalliit ns. luksusmerkit eivät ole sen laadukkaampia kuin perushyvä vähän hintavampi vaate, mutta molemmat voittavat kyllä mennen tullen ne kaikkein halvimmat. Bogista on minullakin hyvät kokemukset).

    Kävin tossa lasten kaapilla laskemassa, että yläosia kun on sellaiset 6 kpl ja alaosia pari vähemmän, niin hyvin pärjää. Mun esikoinen on vasta 2, ja vielä ei ole mikään vaate kulunut puhki, vaan hyvin kestävät vielä kuopuksellekin (yhden koon käyttöikä on esikoisella vielä alle vuoden). Juhlavaatteita en ole vielä kummallekaan hankkinut, tosin häiden tapaisissa oikein juhlavissa juhlissa emme ole olleetkaan (ei kun olemmepas, esikoisen ollessa vauva. Mutta ehkä vauvoilta ei odoteta juhlapukeutumista. Tai jos odotettiin, niin tuotimme pettymyksen)

    Minäkään en uskalla ostaa kuin korkeintaan yhtä kokoa isomman kuin mitä nyt on käytössä, koska pelkään ettei vaate sitten sovikaan kun aika on tai jos vaikka ostan kesävaatetta ennakkoon niin tulee kasvupyrähdys ja vaate jää käyttämättä. Enkä sitä paitsi halua säilöä kotonamme vaatteita yhtään enempää kuin on pakko 😀

    • Noissa halpisketjujen vaatteissa selvästi se mielikuva-arvo putoaa reippaasti, mutta merkkivaatteissa se säilyy paremmin. Olen kuullut muidenkin harmittelevan, että esim. H&M ei käy kirppiksellä kaupaksi, vaikka olisi ihan priimakunnossa. Mutta luulen että siinä tulee ostajalla se hintamielikuva vastaan, eli miksi ostaa käytettynä kun euron tai parin erolla saa vastaavan upouuden. Tai näin siis luulisin.

      Vastasinkin jo tuossa äskeisessä, että tarkoitan reilulla koolla sellaista, jota voi nyt jo pitää, mutta joka on hiukan liian iso. Hyvin harvoin ostan mitään ”odottamaan”, tosin muutamia perittyjä kierrätysvaatteita on kyllä jemmassa

  6. Meilläkin yritetetään panostaa laatuun ja suosia käytännöllistä. Kahden tytön äitinä olen huomannut, että tytöille on on tarjolla paljon ”hankalampia” vaatteita kuin pojille. Esimerkiksi sukkikset ovat arkipukeutumisessa mielestäni täysin turhat – muistan miten inhosin niitä itse lapsena. Olen tarkka pesujen suhteen, enkä osta sellaista vaatetta, jonka tiedän jäävän normaalin pesukiertomme ulkopuolelle roikkumaan. Painatukset ja printtikuviot ovat ehdottomassa pannassa. Vaikka olen luonnonkuitujen ystävä, olen pikkuhiljaa myöntynyt sille kannalle, että tekniset kuidut (esim. sukissa ja aluspaidoissa) ovat ainakin talvella paikallaan. Myös velourvaatteet (usein 80% CO, 20% PE) ovat säilyneet meillä käytössä peruspuuvillaa paremmin ja ovat lisäksi talvella lämpimiä.

    • Minä taas pidän sukkahousuista siksi, että talvihaalarin alla nilkat eivät jää paljaiksi. Olen löytänyt lapselle bambuviskoosista valmistettuja sukkiksia, jotka ovat mielestäni oikein miellyttävää ja pehmeää materiaalia. En itsekään tykkää sukkiksista, paitsi paksuista talvisukkiksista. Keinokuituisia inhoan.

      Yritän ostaa vaatteita, jotka toimivat sekä arjessa että juhlassa. Esimerkiksi mekkojen täytyy olla konepestäviä, siis käytännössä puuvillaa tai trikoota. Velourista tykkään, paitsi silloin kun se nyppyyntyy sisäpuolelta ja muuttuu karheaksi. Millähän senkin voisi estää?

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)