Joulustressin anatomia

Voin kertoa mistä joulustressi syntyy. Tai syntyisi, jos tänä vuonna aikoisin sellaista ottaa. Istuin aamulla kampauspöydän ääressä meikkaamassa. Katsahdin laatikkoon, jossa kieltämättä tällä hetkellä vallitsee melkoinen sekamelska. Sitten kiinnitin huomiota siveltimiin, jotka kaipaavat kipeästi pesua. Mieleen pälkähti ajatus: nämäkin pitäisi pestä ja järjestää ennen joulua!

Sitten aloin tarkastella ajatusta tarkemmin. Miksi ihmeessä meikkisiveltimet pitäisi pestä juuri ennen joulua? Miksi tämän laation sisältö pitäisi järjestää seuraavan seitsemän päivän kuluessa? Aivan älytöntä. Mutta hetkellisesti todella tuli sellainen ohimenevä paineen tunne – tämäkin pitäisi tehdä. Onneksi muistin ajoissa, että tänä jouluna en todellakaan ota stressiä mistään.

Tajusin kuitenkin, että tuolla lailla sitä stressiä syntyy. Jostain syystä ainakin minun päässäni on kummallinen käsitys, jonka mukaan maailma pitää saada valmiiksi ennen joulua. Siitä seuraa helposti se, että alkaa kasata päälleen tuollaisia älyttömiä paineita, joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä joulun onnistumisen kanssa. Onneksi olen tehnyt tietoisen päätöksen keskittyä olennaiseen, ja niinpä pystyin ohittamaan alkuperäisen ajatuksen olankohautuksella. Niitä siveltimiä ehdin pestä vaikka joululomalla.

Jätä kommentti