Vinttikateutta ilmassa

Kurkin äskettäin naapureiden vinttikomeroihin. Hirveästi ei tarvinnut kurkotella, kun koko rakennelma on lähinnä kanaverkkoa ja näkyvyys hyvä. Hämmästelin ja ihastelin samalla miten vähään ovat toiset saaneet omaisuutensa kutistettua.

Toisin on meillä. Tuntuu että vintin sisältö paisuu paisumistaan, vaikka siellä ei edes säilytetä mitään turhaa. Tai niin ainakin luulen. Mutta silti siellä ei mahdu kävelemään. Tietysti ongelma on osittain siinä, että vintissä on paljon sellaista tavaraa, joka vie lattiatilaa, mutta silti. Haaveilen sellaisesta avarasta, väljästä vinttikomerosta, jossa on lähinnä joulukoristeita ja talvitakkeja, ehkä pari matkalaukkua lisänä.

Se jäänee haaveeksi. Siellä on edellä mainittujen lisäksi kirjoja, kaiken maailman muinaismuistoja, pulkkia ja vanhoja lundioita, mattoja ja muuta. Tarvitaanko sitä kaikkea? En oikein tiedä. On monia juttuja joita voisin poistaa (kuten ne hiivatin ovet), mutta ei niihin pääse käsiksi kaiken tavaran takia. Ja sitten on paljon sellaista, josta minä voisin luopua, mutta joku muu ei halua. Ärsyttävää. Ja myönnän, että olen myös suostunut ottamaan sinne säilytykseen oikeastaan muille kuuluvia tavaroita. Saan siis syyttää tilanteesta myös itseäni.

Jatkan siis naapureiden kadehtimista, ja odotan sitä aikaa jolloin sille kaikelle saa ja pystyy oikeasti jotain tekemään. Ehkä sitten kun lapsi muuttaa kotoa? Sillehän voi tunkea mukaan kaikki ne hyllyt ja matot.

2 vastausta artikkeliin ”Vinttikateutta ilmassa

  1. Eieiei.. olet tyystin väärässä! Kun lapsi muuttaa kotoa hän jättää säilytykseen kaiken sen sälän jota ei halua omaan kotiinsa mutta joka on niin tärkeä ettei sitä voi hävittää 😛

    • Argh, pahoin pelkään että juuri näin siinä käy… Mutta jos olen tarpeeksi ovela, saan ehkä tyrkättyä aikuiselle lapselle mukaan kaikenlaista ”vintagea”… Tai sitten ei.

Jätä kommentti