Harkittu riski

Pyykkikorissa pyöri kevään jäljiltä yksi neule ja useita villaisia kaulaliinoja. Ne olivat tunkkaisia ja pesua vailla, mutta käsinpesu ei ole houkutellut. Kunnes tänään päätin ottaa riskin ja heittää ne suoraan pesukoneeseen.

Kaulaliinat olivat 100% villaa, ja niissä oli vesipesun kieltävä merkintä. Neulepaita oli villan tuntuinen, mutta todellisuudessa iloinen sekamelska kaikenlaisia materiaaleja: 35% puuvillaa, 30% viskoosia, 22% nailonia, 8% kasmiria ja 5% angoraa. Pesulapussa suositeltiin käsinpesua. Koska vesipesua ei oltu suoraan kiellettykään, päättelin ettei paidalle luultavasti tapahtuisi mitään. Kaulaliinat arveluttivat enemmän, mutta koska ne kaikki olivat kierrätykseen lähdössä, ei sillä olisi niin väliä vaikka menisivätkin pilalle.

Koneeseen heitin siis neuleen ja kolme kaulaliinaa, kaikki tummia. Pesuaineeksi normaalia LV:n nestemäistä pesuainetta pallossa, reilusti huuhteluainetta ja kone 30° villapesuohjelmalla pyörimään. Kantta avatessa jännitti hieman, mitä sieltä paljastuisikaan. Ja yllätys yllätys – kaikki vaatteet olivat pitäneet värinsä, kokonsa ja muotonsa, mutta olivat puhtaita! Riski kannatti ehdottomasti ottaa.

Kokeilu vahvisti näkemystäni siitä, että pesulappua tulee noudattaa, jos haluaa olla varma ettei vaate mene pesussa pilalle. Mutta pesulapun ohjeisiin voi suhtautua arkijärkeä käyttäen. Elastaani ei kestä kuumaa, mutta 100% puuvilla kestää yleensä 60° pesun, vaikka lappu muuta väittäisikin. Kokemukseni mukaan useimmat vaatteet pärjäävät hyvin myös 40 asteessa, vaikka lapussa lukisin vain 30°. Näköjään villakin kestää hienopesun koneessa tavallisella aineella, ainakin jos kyse ei ole kaulaliinaa monimutkaisemmasta vaatteesta.

9 vastausta artikkeliin ”Harkittu riski

  1. Olen pessyt aina villaa ja silkkiä olevat vaatteet pesukoneessa, nykyisin kun koneissa on niin paljon eri ohjelmia (omassa mm. silkkivaatteille) niin vikaan voi mennä vain jos valitsee normiohjelman, joka kestää sen kaks tuntia ja on 60 asteinen. Hyvänä ovat pysyneet. Joskus olen myös tempaissut koneeseen mekkoja, joita ei lapun mukaan saisi vesipestä, eivätkä ne ole miksikään menneet. Ainoastaan takit ja jakut pesetän pesulassa.
    Itse suhtaudun kanssa vähän varauksella pesulapun ohjeisiin, jos paita on täyttä puuvillaa, en ymmärrä miksi lapussa on pesu kolmessakympissä. Urheiluvaatteita pesen myös kuumassa, sillä niihin alkaa pikkuhiljaa pinttyä se hien haju, eikä 40 astetta riitä sitä viemään.
    Olen myös Hifistelijä pyykinpesuaineissa: villa ja silkkivaatteille omat, valkoisille, värillisille ja mustille omat. Ja sitten on vielä farkuille omat, kun aikoinaan sellaista oli markkinoilla joka sitten ei ilmeisesti ottanut tulta alleen ja ostin niitä jostain halvalla kymmenen purkkia 😀 Tahran poistoon on ainetta jos toista ja sitä pinkkiä valkopyykille. Huuhteluaineita en muuten käytä! Ei varmaan tarvitsisi niin hirveästi aineita olla, mutta minulla on outo fiksaatio pyykinpesuun 😉

    • Muuten samat sävelet kaiken suhteen, mutta en hifistele pesuaineissa kovinkaan kummoisesti. Luontoa säästävää nestettä tummille ja valkaisuainetta sisältävää vaaleille.

      • Itse asiassa minäkin olen valinnut pesuaineen sillä perusteella, ettei siinä ole fosfaatteja eikä zeoliittia, joka kertyy koneeseen.

    • Itse en peruspesuun laita huuhteluainetta, mutta villan kanssa se tuntui hyvältä idealta, koska se poistaa sähköisyyttä ja tekee kuiduista hyvin pehmeitä.

  2. Vesipesun kieltäminen tai oudon alhainen lämpötila esim. puuvillalle taitaa olla lähinnä valmistajan tapa sanoutua irti vastuusta, jos joku tuhoaa vaatteensa. Minä pesen huolettomasti kaikki villavaatteet ja muut neuleet koneessa, mutta pesuaineissa olen tarkka: Tavallisissa pesuaineissa on kuulemma joku aine, joka hajottaa villan proteiineja (tai jotain sinne päin…) joten käytän villalle tarkoitettuja aineita, ja lisäksi laitan huuhteluaineeksi joskus pienen tipan etikkaa tai villanhoitoainetta, ja vähän seetripuuöljyä tuhohyönteisten karkottamiseksi. Neuleet ovat pysyneet kuin uusina, ja näin olen saanut myös käytettynä ostetun neuleen hiukan pörröttyneen ja nuhjuisen pinnan siistiytymään.:)

    • Tätä pesuainekysymystä pitäisi ehkä selvittää tarkemmin. Pesen kaiken nestemäisellä kirjopesuaineella, joskus ostan valkopyykille valkaisevaa ainetta, ja lisäksi minulla on untuvatyynyille ja silkille omat pesuaineensa.

      • Olen opiskellut siivousalaa ja siis myös pesuaineita jonkin verran. Käytän pyykinpesussa kirjopyykille yhtä pesuainetta, valkoisille lisäksi jotain valkaisevaa jauhetta tai valkopyykinpesuainetta, villalle hienopesu/villanpesuainetta ja ehkä kerran vuodessa lanoliinia. Lisäksi käytän tarvittaessa tahranpoistoon sappisaippuaa, tahranpoistosuihketta tai etikkaa huuhtelussa poistamaan hajuja. Pyrin valitsemaan ympäristöystävällisiä pesuaineita. Villalle ja silkille kannattaa olla oma miedompi pesuaineensa. Tavalliset pyykinpesuaineet ovat emäksisiä ja siis vahvempia ja poistavat rasvaa liian tehokkaasti villasta. Villassa on luonnostaan rasvaa, joka tekee oman osansa sen hyviin ominaisuuksiin, se kuluu pesujen myötä pikkuhiljaa pois ja siksi ajoittain pesenkin villavaatteita lanoliinin kanssa, palauttaakseni niihin rasvan. Pesen villavaatteet nykyisin aina koneessa, siinä on käsinpesua huomattavasti hellävaraisempi villapesuohjelma, joka taatusti tuottaa paremmat tulokset, kun vertaa mun sähläykseen pienen pesualtaan ja pesuvadin, huuhteluiden ja rutistelun ja tuskaisen hitaan kuivatuksen kanssa. Mutta koneiden villaohjelmissa on tietenkin eroja ja jotkut vaatteet kannattaisi viedä suosiolla pesulaan.

Jätä kommentti