Pientä puuhaa

Muistatteko vielä joulumännyn? Se poistui parvekkeeltamme eilen. Tästä voi päätellä, että kevätvalmistelut eivät ole ainakaan etuajassa. Erinäistä hommaa olisi tehtävälistalla, mutta koska olen ollut sekä pahan saamattomuuden että optimismiharhan vallassa, aloittaminen on jäänyt ajatuksen asteelle. (Optimismiharha = virheellinen kuvitelma siitä, että huomenna olemme aina reippaampia, aktiiivisempia ja aikaansaavampia kuin tänään.)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja aloitin parvekkeen raivaamisen. Mänty heivattiin menemään, samoin viimeiset kanervat (!), tyhjensin vanhat mullat kukkalaatikoista ja lakaisin lattian. Meillä on lasittamaton parveke vilkkaan kadun varrella, joten noen määrä on melkoinen. Lattialla on puurallit, jotka pitäisi aivan ehdottomasti nostaa ylös, jotta lattian voisi lakaista sieltä alta. Sen jälkeen rallit pitäisi kuurata, jotta parvekkeelle voisi mennä ilman kenkiä. Sain naapurilta hyvän vinkin, että parvekkeen pesu kannattaa ajoittaa kunnon sateen aikaan. Silloin ei haittaa, että lattianraoista tippuu vettä maahan, ja huuhtelu hoituu puoliksi itsestään. Sopivaa sadetta ei ole näkynyt, joten täytynee hoitaa homma jonain iltana, jottei kovin moni ohikulkija saa päällensä saippuavettä. Sitä ennen haluan kuitenkin istuttaa kukat laatikoihin – pitäisi vain ensin saada hankituksi ne…

Parvekkeen lisäksi olisi muitakin siivous- ja raivaustöitä listalla odottamassa. Ikkunat ovat harmaat, lattiat samaten. Työhuoneen ikuisuusprojekti odottaa tekijäänsä, ja tiedän että arkistointi on pahasti päässyt taas lapasesta. Yksi iso viherkasvi pitäisi vielä vaihtaa multaan, mutta se on niin hankala projekti, että olen vain lykännyt ja lykännyt sitä. Ja lisäksi on vielä runsas määrä pienempiä juttuja, jotka olisi kiva saada tehtyä.

Nyt on kuitenkin niin, että useimmille töille on selkeä takaraja. Meillä on isot juhlat kesäkuun puolessa välissä. Eilisen kirjoituksen hengessä tiedossa on siis vieraskoreaa puunaamista. Haluan, että kun vieraat tulevat, täällä kiiltää. Joten tässä on nyt  reilut kolme viikkoa aikaa, ja kyllähän siinä ajassa pitäisi selvitä mistä vaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen oikeastaan lykännyt muutamia juttuja siksi, ettei minun tarvitsisi tehdä niitä kahteen kertaan. Esimerkiksi lattiat olisi voinut pestä jo aika päivää sitten, mutta koska joka tapauksessa pesisin ne juhlia varten, olen lykännyt moppiin tarttumista.

Asiat eivät tapahdu kuin tekemällä, joten sen sijaan että valittelen täällä töiden paljoutta, olisi fiksumpaa vain kääriä hihat ja aloittaa. Mutta koska elämä on täynnä valintoja, päivitän mieluummin blogia, sillä se on hauskempaa kuin arkistointi. Seuraavaksi äänitetään tämän viikon podcast, ja jälleen aloitus lykkääntyy… Mutta ei hätää. Pakko on paras muusa, joten kyllä nämä kaikki tehdyksi tulevat.

5 vastausta artikkeliin ”Pientä puuhaa

  1. Yksi kyseenalaisen toimiva systeemi on keksiä jotain vielä ikävämpää tekemistä hoidettavaksi – sitä vältellessä kummasti hoitelee esimerkiksi kevätsiivousta 😉

  2. Onneksi meillä ei ole noita juhlia tiedossa tänä vuonna…

    Muuten kyllä lista on mullakin ainakin samanmoinen ellei pitempi…. ja optimismiharha jyllää täälläkin ihan kybällä.

    Sisähommia kodinhoitohuoneen raivauksesta, silittämättömien pyykkien kautta talvivaatteiden kausihuoltoon asti olis tekemättä vaikka kuinka ja viikkosiivouksetkin on olleet viime viikkoina kiireiden takia vähän heikoilla. Ikkunoiden pesemisestä en nyt kyllä edes haaveile ennen kesäkuun puoliväliä.

    Katselen lisäksi joka päivä takapihalle (reilut 300 m2 pihaa), jota pitäis kiiruusti ruveta nyt laittamaan kuntoon, ettei rikkaruohot pääse ihan röyhähtämään. Ja etupihallakin olis tukimuurien rakentamista ym. muuta ”pikku” pihahommaa. Meillä on lisäksi n 40 m2 patio joka pitäis siivota, jotaa seillä vois kunnolla oleskella eli siinä sitten hiukan lisähommaa ulos.

    Kolmelle tytölle pitäis löytää jotain uutta juhlavermettä reilun viikon päässä oleviin kevätjuhliin eli ostoksille pitäis ehtiä jossain välissä. Näillä on onneksi deadline, joten näistä varmaan aloitetaan…

    Ja katselin juuri kalenteriani,että tällä viikolla ei mitään mahdollisuuksia juuri minkään näistä tekemiseen. Joka ilta on jos jonkinlaista lasten treeniin viemistä ym. muuta hommaa, joka tuhoaa ajatuksenkin siitä, että edes jonakin arki-iltana ehtisi jotain näistä tehdä.
    Ensi viikonlopustakin lauantai on jo täyteen buukattu ja ensi viikolla on sitten lasten koulujen päättymisen takia iltamenoja ainakin kahtena iltana ja tietysti seuraavana lauantaina koulujen päättäjäiset ja siskon poikien valmistujaiset ja yo-juhlat (ai niin, heillekin pitäis jotain lahjaa keritä hankkimaan).

    Mulla on kyllä ollut jo jonkin aikaa jonkinlainen kevätväsymys päällä, ei vaan jaksa enää iltaisin tehdä mitään duunin jälkeen, olis vaan kiva ulkoilla ja tehdä kaikkea muuta esim lueskella kirjoja. Osin varmaan vaikuttaa se, että kuljen nyt fillarilla työmatkat eli 30 km päivässä, joten sekin saattaa hiukan väsyttää iltaisin, ennen kuin kunto taas kohoaa.

    Jotenkin ajattelin, että en nyt jaksa kuitenkaan asiasta liikaa stressata, koitan tehdä jotakin pientä edes 15 -30 min joka päivä ja katotaan noi isommat hommat sitten erikseen, kun kesäkuun alussa ehkä on hiukan enemmän aikaa.

    Ja btw, meidän joulukuusi on takapihalla edelleen kuivana rankana, sekin pitäis karsia, pilkkoa ja hakettaa, joten samassa veneessä ollaan. =)

  3. Minulla on vähän sama homma (lasittamattoman) parvekkeen kanssa. On ikävää, kun pesuvesi valuu pihalle ja pitää pelätä, että joku kastuu. Vihaisia katseitakin saa, kun likainen vesi lorisee takapihan asfaltille. Silti olen yleensä joka kevät pessyt koko parvekkeen.

    Pesun lisäksi on ongelmia parvekkeen käytönkin kanssa. En viitsi pitää siellä muuta kuin paria tuolia, ja tuntuu, että nekin pitäisi joka kerta pyyhkiä puhtaaksi, ennen kuin niihin voi istuutua. Tuntuu että niihin tulee jo päivässä niin paljon pölyä/nokea. Parvekkeen lattiallekaan ei tee mieli astua ilman kenkiä, ettei tule sitten katupölyä jalkapohjissa tai sukissa sisälle. Ihmettelen, miten joillakin on parvekkeella vaikkapa sohvia ja muuta. Eivätkö ne mene ihan likaisiksi?

    • Eilisen kunnon sateen seurauksena sain vihdoinkin parvekkeen pestyä! Lattiarallit vaihtoivat väriä mustasta puunvärikseksi. Ei meidänkään parveke mikään oleskelutila ole, sohvaa en sinne laittaisi. Mutta kun kukat ovat ruukuissa, siitä tulee kyllä ihan kiva olohuoneenjatke. Siellä voi käydä haukkaamassa raitista ilmaa ja pidän siitä että huoneiston saa kunnolla tuuletettua.

Jätä kommentti