Viherpeukalo keskellä kämmentä

Havahduin siihen, että maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi viikon päästä. Ei uskoisi kun katsoo ikkunasta ulos – kaikkialla näkyy vain lunta, meri on jäässä ja plussa-asteista ei ole mittarissa näkynyt. Nyt lienee silti oikea aika ryhtyä ruljanssiin, jota sanotaan multien vaihtamiseksi. Viime vuonna en jaksanut siihen ruveta, joten tänä vuonna lienee pakko, mikäli haluan että kasviparkani sinnittelevät elossa jatkossakin.

En ole erityinen viherpeukalo, mutta tykkään huonekasveista, leikkokukista ja siitä että parvekelaatikoissa kasvaa jotain kaunista. Kastelen ja hoidan kasvejani hieman kausiluontoisesti, mistä syystä muutama on heittänyt henkensä joko liiallisen tai liian vähäisen hoidon seurauksena. Parhaiten on menestynyt joulukaktus ja joku Ikeasta ostettu parin euron viherkasvi, jotka eivät ole kastelun epäsäännöllisyydestä moksiskaan. Sain pari kuukautta sitten lahjaksi upean orkidean, ja yritän kovasti pitää sitä hengissä. Olen nyt suunnilleen muistanut kastella sitä oikein, mutta yksi väli venähti vähän pitkäksi, ja lehdistä tuli sen seurauksena vähän omituiset. En tiedä saako niitä takaisin kiiltäviksi millään hoidolla.

Kukkamultien vaihto on yksi rasittavimmista kotitöistä jonka tiedän. Se on työlästä, sotkuista, aikaa vievää ja kaiken kaikkiaan hankalaa. Ensin pitää raahata painava säkki multaa kotiin, sitten etsiä sopivia ruukkuja, ja lopuksi vielä istuttaa kasvit uudelleen, minkä seurauksena joka paikka on mullassa ja kuivuneissa lehdissä. Tähän saakka olen tehnyt työn kylpyhuoneessa, joka on vuorattu sanomalehdillä. Apuna käytän tarkoitukseen valmistettua Hackmannin kukkalapiota, sillä olen kyllästynyt kaivamaan kukkia ruukusta epäsopivilla työkaluilla. (Eräänä vuonna yritin irroittaa juuttunutta kasvia puisella paistinlastalla, joka tietysti katkesi, ja kärki jäi kasvin seuraksi jumiin sinne ruukun pohjalle. Sanoinko jo, etten ole mikään hortonomi.)

Tulilatva ei ole ihan parhaimmillaan

Tulilatva ei ole ihan parhaimmillaan

Nyt olisivat siis hyvät neuvot kalliit! En ole vielä kääntynyt googlen puoleen, vaan ajattelin ensin kysyä teiltä arvoisat lukijat: miten tämä homma hoidetaan niin, ettei hermot mene aivan totaalisesti? Miten selvitään ilman hirveää sotkua? Mikä multa on parasta? Pienimmätkin vinkit otetaan ilolla vastaan. Aikaa on tämä viikko, sillä vaihdan mullat ensi viikon – toisin sanoen huhtikuun ensimmäisen viikon – aikana. Lupaan kokeilla kaikkia annettuja neuvoja, ja teen aiheesta oman postauksen (kuvien kanssa) kun urakka on ohi.

14 vastausta artikkeliin ”Viherpeukalo keskellä kämmentä

  1. ”Mikä multa on parasta?”

    En tiedä ja luulen että vastaus on: ”se riippuu”, mutta ne kasvit jotka ovat meillä menestyneet (normaali kerrostalo ja epäsäännöllinen kastelu ja ei koskaan mullanvaihtoa tai vain isompaan ruukkuun) ovat olleet aika hiekkapitoisessa mullassa.

    Toki ne kasvitkin ovat sitten ilmeisesti viihtyneet hiekkapitoisessa mullassa…

    … mutta pointtini on: kesällä parvekkeella muhevassa mustassa mullassa tuntuu menestyvän kaikki – vuodesta toiseen sisätiloissa ilman mullanvaihtoa pärjäävät tuntuvat viihtyvän selvästi paremmin mullassa, johon on sotkettu hiekkaa.

    • Hiekkaista multaa – mistähän sitä tähän hätään saisi? Tuota voisi hyvin kokeilla, mutta pitäisiköhän lähteä plantageniin hakemaan erikoismultaa, vai kaivaa hiekkalaatikko esiin lumen alta…

  2. Taisin just viime postauksessani kuvailla itseäni samoin sanoin kuin sinä itseäsi tuossa otsikossa… joten ei ole oikein eväitä jakaa viherkasvivinkkejä! Paitsi se, että sottaamisen vähentämiseksi olen hoitanut pienten ja keskikokoisten kasvien ruukunvaihdot ja mullan lisäämiset kokonaisuudessaan ison muovikassin uumenissa. Olen myös salaojittanut ruukut kevytsoralla, ruukunsirpaleilla tai millä milloinkin. En tiedä onko siitä mitään hyötyä, mutta ilmeisesti ei suoranaista haittaakaan. 🙂

    • Minäkin olen salaojittanut mahdollisuuksien mukaan, ja lisäksi olen itse keksinyt laittaa pohjan reiän päälle palan sukkahousua (sukkahousuniksi!). Se pitää mullat ruukussa mutta päästää veden läpi. Olen saattanut joskus tehdä jotain muovipussiviritelmiä, mutta tätä voisi kokeilla pienempien ruukkujen kohdalla.

  3. Viherkasvini ovat tykkäilleet kaktusmullasta tai sitten ihan kestomullasta, Kekkilä- tai Rainbow- merkkisistä tuotteista. Ja ei pitäis tarvita mennä puutarhaliikkeeseen näiden takia, isosta marketista löytyy. Lisäravinteita pittää sitten antaa (paketin ohjeiden mukaan). Näiden multien juju on siinä että kun ne näyttävät kuivilta, niin ne ovat kuivia. Muunmerkkisillä kävi pari kertaa kehnot, kastelin liikaa kun multa näytti aina niin kuivalta. Virhe.
    Mullanvaihtoniksien antamiseen mulla ei taida olla kompetenssia… Pikku kätösin olen kasvit kaivellut ruukusta, siivoushanskat suojaa mukavasti käsiä. Ja tietysti suihkuttanut kasvit lopuksi. Mullanvaihtovälihän riippuu myös kasvilajista, jotkut viihtyy oikein hyvin täynnä juuria olevassa ruukussa.
    Taidankin siirtää omia mullanvaihtoprojekteja siksi, että saan luettua täältä vinkit ensin 🙂

    • Tsekkaan seuraavan kerran lähikaupasta, mitä multaa siellä myydään. Kaktusmulta lienee juuri hiekkaista, joten se voisi toimia. Meillä on pari kasvia, jotka kestävät vähässäkin mullassa, mutta arvelen että sitä vähääkin olisi silloin tällöin hyvä uudistaa. En tosin tiedä olenko oikeassa vai en.

      Tossa kasteluhommassa olen huomannut, että jos kerran pääsee kuivahtamaan liikaa, niin sitten voi olla vaikeaa paikata tuhoja. Näin on siis ainakin pehmeälehtisten kanssa, nahkealehtiset kestävät paremmin vaihtelua (ja terminologia voi olla nyt ihan pielessä, mutta toivottavasti ymmärsit.)

  4. Mulla ei ole oikein menestynyt kuin limoviikuna, joka onkin sitten valtava eli huoneen korkuinen ja halkaisija on toista metriä. Mulla on ollut tämä kyseinen yksilö jostain vuodesta 91 asti. Limoviikunassa mulla on altakasteluruukku, jota satunnaisesti täytän, ehkä noin kerran viikossa. Tähän en vaihda multaa kuin ehkä kerran kymmenessä vuodessa ja silloinkin teen sen kesällä patiolla. Nyt ei suunnitelmissa ole vaihtaa multia, taidan vaan lisätä hiukan multaa ja laittaa juurelle uudet sorat.

    Muita kukkiani katselin juuri eilen, taidan nakata ne roskiin nyt pääsiäisen alla ja haen pari uutta kaupasta. Kasvit ovat vuosia vanhoja ja huonosti hoidettuja, josko uudet tulis hoidettua vähän paremmin…

    Niin ja onhan mulla yksi orkidea, se kukkii uskollisesti joka vuosi marraskuusta helmikuulle, kun valoa ja lämpöä tulee liikaa, pudottaa kukat. Sitä kastelen kerran viikossa (jos muistan). Pitäis varmaan laittaa tämä kukkien kastelukin ”vakkariohjelmaan” niin tulis sekin hoidettua säännöllisesti.

    Multia olen vaihtanut vaihtelevasti, en läheskään joka vuosi ja sen kyllä huomaa noista kukista… vinkkejä ei mullakaan valitettavasti pahemmin ole. Kodinhoitohuoneen altaassa tai kylppärissä olen sen tehnyt jos olen tehnyt.

    • Tiedän ainakin yhden ihmisen, joka on kirjannut orkideojen kastelun kalenteriin 10 päivän välein. En kyllä ole yhtä hienoja orkideoja missään muualla nähnytkään! Pitäisi varmaan tämä käytäntö ottaa itselleni myös. Se liottaminen on sen verran työlästä, että helposti tulee lykättyä turhan pitkälle.

  5. ”… lisäksi olen itse keksinyt laittaa pohjan reiän päälle palan sukkahousua (sukkahousuniksi!).”

    Olen yli kymmenen vuotta käyttänyt parvekelaatikoissa vaimon sukkahousuja täytettynä lecasoralla (semmoista ruskeaa, kahvipavun näköistä, huokoista ja täysin keraamisen oloista kivikovaa kamaa). Tuommoisen pötkylän kun laittaa per lahje 80 cm leveän kukkalaatikon pohjalle, niin salaojitus toimii helposti.

    Itse en käytä sukkahousuja arkena enkä pyhänä, mutta kuulemma vaimon työpaikalla on herättänyt katkeruutta se, että sukkahousut ovat kestäneet huonoimmillaankin – käytettynä käyttöön otettuna – yli 7 vuotta jokakesäistä istutusta parvekelaatikoiden pohjalle, kun taas arkikäytössä ne ilmeisesti saattavat hajota milloin vain…

    Ensimmäisen sukkahousun lahkeen heitin roskiin vasta yhdeksännen kesän jälkeen, kun oli jo hieman reikiintynyt ja tuli käsky vähentää parvekelaatikoita. Lecasorat toki otin talteen.

    • Sukkahousut hajoavat, jos lanka katkeaa ja silmukka lähtee purkautumaan. Käytössä mikä tahansa tarttuminen pieneenkin tikkuun, rosoon tai vastaavaan riittää hajottamaan sukat. Mutta siellä kukkalaatikossa niihin ei kohdistu samanlaista rasitusta, ja pelkästään multa siinä päällä ei haittaa mitään.

      Vinkki on erittäin hyvä, ja voisin harkita sen käyttöönottoa, mutta toistaiseksi parvekelaatikot ovat pärjänneet ilman erityistä salaojitusta. Pohjalla on vähän soraa ja multaa päällä. Nämä ovat edellisen asukkaan virityksiä, ja voi olla että ne pitäisi tänä vuonna jo fiksata kuntoon.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)