Ruokajärki on muuttanut elämääni

Viime viikolla jätin ihan silkkaa laiskuuttani ruokasuunnittelun tekemättä viikonloppuna. Siitä huolimatta viikon ruokahommat menivät yllättävän kivuttomasti. Söimme ihan fiksuja ruokia, yhtenä päivänä oli kalaa, eikä jääkaappiin jäänyt pyörimään mitään. Enkä alkanut panikoida ruokakaupassa. Mistä tuo kaikki johtui?

Olen varma, että tästä jo syksyllä alkaneesta ruokajärki-projektista. Koska olen miettinyt ruokalistoja jo monta kuukautta, mieleen tuli ihan järkeviä ruokia ilman keittokirjojakin. Vaikka en tehnyt koko viikon listaa kerralla, mietin kuitenkin ruokia pari päivää eteenpäin, ja ennen kuin menin kauppaan. Tiedostin jo kauppaan mennessä, milloin oli seuraava kauppapäivä tiedossa, eli kuinka paljon piti kerralla ostaa. Kaiken tämän vuoksi en ahdistunut hyllyjen välissä, vaan toimin ihan rationaalisesti.

Myönnetään että kanasuikaleet ja jauheliha eivät ole luovimmasta päästä, mutta tekemällä pitsan sain fiksusti käytettyä jauhelihakastikkeen pois jääkaapista. No, toki meillä syötiin pitsaa edelliselläkin viikolla, kun kylässä oli pieniä vieraita, mutta ehkä se juuri siitä syystä muistui mieleen nytkin. Salaatteja en jaksanut väsäillä erikseen, kunhan pilkoin kurkkua ja tomaattia suoraan lautaselle. Kulunut ruokaviikko ei siis ollut mitenkään ihmeellinen, mutta järkevä ja kohtuullisen monipuolinen. Toisaalta tästä huomasi, että etukäteissuunnittelu monipuolistaa ruokalistaa ja tulee kokeiltua kaikenlaista uutta.

Viikko sitten huomasin, että jääkaapin järjestys oli päässyt lipsahtamaan epäjärjestyksen puolelle. Katselin sitä aikani, mutta kun ei se tuntunut itsekseen korjaantuvan, ryhdistäydyin  eräänä päivänä ja nakkelin kaikki taas omille paikoilleen. Olen huomannut, että tiukka järjestys jääkaapissa on edellytys sille, ettei ruokahävikkiä tule. Kaapin hyllyillä on edelleen laput, mitä minnekin kuuluu. Vaikka periaatteessa tiedän, mikä se järjestys on, laput toimivat hyvänä motivaattorina todella palauttaa kaikki paikoilleen. Eilen innostuin vielä imuroimaan kuivakaapista muruset pois. Siellä on nyt vähän tyhjempää kuin yleensä, joten oli helppo imuroida. Mutta helpoksi sen teki myös kaapissa vallitseva järjestys.

Huomasin, että olen kaikesta huolimatta oppinut uusia rutiineja. Välillä ruokalistoja rustatessa on ollut sellainen tunne, että miksi tämä on aina vaan yhtä työlästä. Toisaalta olen opetellut muuttamaan toimintatapoja, joiden mukaan olen elänyt ainakin 15 vuotta. Ei voine odottaa, että uudet tavat tarttuisivat parissa viikossa. Parasta on kuitenkin huomata, että nyt neljän tai viiden kuukauden jälkeen jotain on jo mennyt selkäytimeen, ja homma toimii jo osittain omalla painollaan. Jes! Harjoittelu ei siis ole mennyt hukkaan!

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)