Vaatekaapin mullistus

Ystäväni muuttaa ulkomaille, ja autoin häntä viikonloppuna käymään koko vaatekaapin läpi. Tavoitteena oli seuloa esiin ne vaatteet, jotka otetaan mukaan sekä päättää, mitä jäljelle jääneille tehdään. Minusta projekti oli erittäin mielenkiintoinen ja hauska, kaverin mielialat taas vaihtelivat ahdistuksesta innostukseen. Hänellä tosin oli se rankempi rooli, sillä minähän en tehnyt mitään päätöksiä, ainoastaan autoin tekemään niitä.

Muutaman tunnin aikana käytiin kirjaimellisesti kaikki vaatteet läpi, talvitakeista sukkahousuihin asti. Systeemi oli melko yksinkertainen. Käytössä oli kaksi matkalaukkua, joista isompaan laitettiin suoraan kaikki ne vaatteet, jotka olivat nyt lähdössä mukaan.  Kohdemaan keskilämpötilat ovat talvella alle 10°C, joten kesämekkoja oli turha pakata vielä tässä vaiheessa mukaan. Pienempään siis siirrettiin odottamaan kesäkengät ja -vaatteet, jotka tulevat myöhemmin keväällä perässä. Ystäväni oli valmistautunut urakkaan pesemällä viime viikkoina ahkerasti pyykkiä, joten ns. puolipitoisia ei juurikaan ollut, vaan suurinosa vaatteista oli matkalaukkuvalmiina.

Näistä lähtökohdista ruvettiin hommiin. Ensimmäisen hyllyn sisältö vedettiin sohvalle, ja vaatekappale kerrallaan alkoi arviointi: mukaan vai ei? Olimme sopineet etukäteen säännöiksi, että mukaan lähtee vain sellaisia vaatteita, jotka miellyttivät niiden omistajaa, tuntuivat kivoilta päällä ja olivat ehjiä, puhtaita, sopivia ja istuvia. Logiikkana oli, että arvokasta matkalaukkutilaa ei kannata täyttää vaatteilla, joita todennäköisesti ei tule pidettyä. Niinpä matkalaukkuihin kelpuutettiin vain sellaisia vaatteita, joista kaverini aidosti tykkäsi.

WP_000492

Tästä lähdettiin liikkeelle…

Heti alussa kävi selväksi, että kahden ihmisen voimin tällainen työ sujuu helpommin. Omia vaatteita on aika vaikea tarkastella objektiivisesti, niihin liittyy niin paljon muistoja, tunteita ja  mielikuvia, että fokus katoaa helposti. Siksi oli hyvä, että minä olin muistuttamassa olennaisesta aina, kun pakkaajan ajatus alkoi harhailla. Osa vaatteista oli helppoja: mukaan lähti suurin osa niistä vaatteista, jotka muutenkin olivat päivittäisessä käytössä. Kirppikselle taas päätyi paljon sellaisia vaatteita, joita ei oltu pidetty vuosikausiin, mutta jotka olivat lymyilleet kaapissa vanhasta muistista vuosikausia. Hankalat kappaleet puettiin päälle, ja tehtiin uusi arvio: Onko se kiva? Oikean kokoinen? Omaa tyyliä? Ja ennen kaikkea – tuleeko se päällä hyvä fiilis? Minusta viimeinen kysymys oli oikeastaan olennaisin. Omista vaatteista pitäisi tulla itselle hyvä olo.

Tällä tyylillä edettiin ensin vaatteet, sitten kengät ja ulkovaatteet ja lopuksi alusvaatteet. Aikaa kului useampi tunti, välillä käytiin lounaalla tankkaamassa energiaa. Vähitellen vaatteista alkoi erottua kolme selkeää ryhmää: mukaan otettavat, pois heitettävät sekä pieni joukko sellaisia säilytettäviä vaatteita, joita ei kuitenkaan ollut tarkoitus ottaa mukaan.

Kun jyvät oli seulottu akanoista,  käytiin vielä varsin vaikuttavan kokoisen ehkä-pinon kimppuun uudelleen. Kävi ilmi, että valtaosa poisjätettävistä oli suoraan menossa kirpputorille. Roskiin heitettiin muutama  rikkinäinen vaate ja jalkine, joiden korjaaminen enää kannattanut. UFFille pudotettiin yksi kassillinen pitokuntoista vaatetta, jonka myyntiarvo olisi ollut hyvin pieni. Loput pakattiin kirpputorille meneviin laukkuihin.

...ja tähän päädyttiin.

…ja tähän päädyttiin.

Nostan kyllä hattua ystävälleni, joka kutisti vaatekaappinsa puolen päivän aikana noin reiluun kolmasosaan entisestä. Ei ihan helppo tehtävä. Tuli vahvasti mieleen, ettei omankaan kaapin mullistus olisi pahitteeksi. Itse karsin tosin melko säännöllisesti keväisin ja syksyisin, mutta olisi varmasti hyvin valaisevaa luoda kerralla katsaus koko garderoobiin. Toista on helppo auttaa, mutta omien vaatteiden kanssa tulisi varmaan itselle samat haasteet vastaan. Kaverin kirpputorikassiin päätyi esimerkiksi useita vaatteita, joissa ei oikeastaan ollut yhtään mitään vikaa. Ongelma oli siinä, että ne eivät loppujen lopuksi olleet tuntuneet ”omilta”, ja siksi jääneet lähes pitämättä. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että jos vaatetta ei ole osannut pitää tähän saakka, on todennäköistä että se jäisi pitämättä myös jatkossa. Tiedän, että omassa kaapissani on muutamia samaan kategoriaan kuuluvia vaatteita. Vielä jos sellaisen on saanut lahjaksi, on pois laittaminen sitäkin hankalampaa.

Paras lopputulos on kuitenkin luultavasti se, että kaverin kaapissa on nykyisin ainoastaan hyviä vaatteita. Hätäpäiset paniikkiostokset on karsittu pois, samoin kuin menneiden aikojen haamut ja muuten vaan loppuun kulutetut arkivaatteet. Tätä kirjoittaessa tulee todellakin sellainen olo, että oma kaappi kokee ensi vuoden aikana samanlaisen mullistuksen. Sillä välin kaikki kaverit (ja miksei muutkin) – kaipaatteko kaappikonsulttia? Täällä olisi yksi vapaaehtoinen 🙂

 

2 vastausta artikkeliin ”Vaatekaapin mullistus

  1. Päivitysilmoitus: Tavarapaastolla? | Jennin Arkijärki

  2. Päivitysilmoitus: Pariisilainen vaatekaappi | Jennin Arkijärki

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)