Ajatuksella annetuista lahjoista

Minusta joululahjat ovat kivoja. Niitä on kiva saada ja niitä on kiva antaa. Panostan paketointiin, koska kauniit paketit kuusen alla ja lahjojen ihastelu ennen avaamista kuuluvat olennaisena osana jouluaattoon. Tästä huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että ajatus on silti tärkein. Se ei minusta tarkoita sitä, että pakettiin voi huitaista mitä vaan, jos vain ajattelee saajaa hyvällä. Minulle se tarkoittaa sitä, että lahjan antaja on todella miettinyt, mistä saaja pitäisi, ja sitten yrittänyt hankkia tai tehdä juuri sellaisen lahjan.

Kannatan siis ehdottomasti joululahjoja, mutta tavaralahjoihin suhtaudun varauksella. Etenkin sellaiset viime tingassa hankitut paniikkipaketit ovat kauheaa tuhlausta sekä antajan että saajan kannalta. Pahimmassa tapauksessa siinä menee ensin rahat hukkaan, ja saaja joutuu tuskailemaan mihin tarpeettoman tavaran laittaisi. Samoin olen sitä mieltä, että yksi lahja riittää. Pakettien suhteen laatu on ehdottomasti tärkeämpi kuin määrä, myös lapsilla. Siksi annan omalle lapselleni tänäkin vuonna korkeintaan yhden lahjan, jos sitäkään. Muistaakseni viime vuonna en tainnut antaa mitään. Muksu on vielä niin pieni, ettei se vielä osaa laskea pakettien lukumäärää, saati lukea pakettikorteista lahjan antajaa. Voin luottaa siihen, että perheen pienin saa lahjoja, vaikka en itse osallistuisikaan.

Olen viime vuosina antanut paljon sellaisia lahjoja, jotka eivät jää nurkkiin pyörimään. Spotify-tilauksia, elokuvalippuja, lehtitilauksia, ravintolailtoja ja niin edelleen. Toivottavasti mukavia elämyksiä ilman lisää tavaraa kaapeissa. Sellaisista pidän itsekin. Toisaalta arvostan myös kovasti sellaisia aineellisia lahjoja, joihin liittyy jokin muisto tai tarina. Isoäidin lahjoittama lasivati vuosikymmenten takaa on minulle paljon arvokkaampi, kuin mikä tahansa uutena ostettu vaasi. Lahjan rahallisella arvolla ei minusta ole mitään merkitystä, vaan tässäkin se ajatus on olennaista. Esimerkiksi käsinkudottujen sukkien rahallinen arvo on lähinnä nimellinen, mutta on ihanaa ajatella, että lahjan antaja on halunnut nähdä minun vuokseni niin paljon vaivaa.

Voisin koota tähän listoja erilaisista fiksuista ja kestävistä lahjaideoista, mutta Project Mama teki saman jo viime viikolla. Lahjainspiraation puutteesta kärsivien kannattaa kurkata sinne.  Kirjoitin keväällä äitienpäivälahjoista, mutta samat ideat pienellä muokkauksella toimivat myös jouluna. Syötävät ja juotavat toimivat aina, ja kukapa ei ilahtuisi kauniista joulukimpusta? Lahjaksi voi antaa myös omaa työtä: lastenhoitoa, siivousapua, leipomista, nikkarointia, lumitöitä, tietokonetukea, soittotunteja, kuljetusapua, saunan pesua, tukiopetusta… Mitä tahansa, mikä sopii omille kyvyille. Ei maksa muuta kuin vaivan ja ilahduttaa vielä joulun jälkeenkin.  Ja mikä parasta, vain luovuus on rajana.

Yksi vastaus artikkeliin ”Ajatuksella annetuista lahjoista

  1. Hyviä ajatuksia, olen samaa mieltä. Jos ei tunne lahjansaajan makua ihan satavarmasti, on vain viisasta antaa lahja josta ei jää mitään pysyvää (viiniä, ruokaa, kaunis saippua, hemmottelua jne.). Muutenkin tuppaamme hukkumaan roinaan, joka vielä imee energiankin itseensä, joten häviävät lahjat ovat senkin takia kivoja. Minusta voisi hyvin joku vuosi myös sopia, että kaikki lahjat hankitaan kirppareilta – sieltä voi löytää ihania ja uniikkeja lahjoja edullisesti. Yhden romu on toisen aarre. Tai sitten jokainen lahjoittaa jonkun oman tavaransa, josta tietää toisen pitävän.

    Käsinkudottuja villasukkia ihanampia ei olekaan ja tuntuu joskus harmilliselta, että niitä kutovat mummot myyvät niitä pilkkahintaan (ei edes lankakulut täyty) eivätkä itse arvosta niitä ollenkaan. Minusta ne ovat maailman ihanimpia. Edesmennyt anoppini jätti jälkeensä niin paljon villasukkia, että elämme niillä loppuikämme, koko suku. Kiitos siitä sinne pilvenreunalle.

Jätä kommentti