Systeemi!

Kun tutkailin, millä tavoin ihmiset ovat ruokasuunnittelunsa järjestäneet, vastaan tuli monenlaisia systeemejä. Eniten vaihtelua tuli kenties siinä, miten yksityiskohtaista suunnitelmaa ne noudattivat: tarkimmillaan suunnitelma sisälsi kuukauden ajalle jopa aamiaiset, ja lounaaksi ja päivälliseksi oli eri ruoka. Yleisin tapa oli varmaankin teemapäivät, jossa joka viikonpäivälle oli oma ideansa; maanantaina keittoa, tiistaina pastaa, keskiviikkona risotto jne. riippuen tekijän omista mieltymyksistä. Eräs tuttavani puolestaan kertoi, että viikonloppuna käydään kaupassa, ja ostetaan lihaa, kanaa, kasviksia sekä puolivalmisteita. Alkuviikosta syödään tuoreet siinä järjestyksessä kun ne vanhenevat, ja loppuviikko eletään pinaattiletuilla siihen saakka, kunnes taas mennään kauppaan. Toiset miettivät ateriat viimeistä yksityiskohtaa myöten, toisille riitti ylimalkaisempi suunnitelma.

Kaikenlaisia vaihtoehtoja punnittuani sekä omaa tilannettani monipuolisesti tarkasteltuani olen päätynyt seuraavanlaiseen ratkaisuun:

Kahden viikon ateriasuunnitelma

  • Se sisältää molemmille viikoille viisi arkiruokaa ja yhden viikonloppuruoan. Yksi viikonloppuruoka jää improvisoinnin varaan, mutta se ei haittaa koska minä en ole siitä yleensä vastuussa.
  • ”Ruoka” tarkoittaa lounasta ja iltaruokaa, siis lämpimiä aterioita. Samaa ruokaa voidaan syödä pari kertaa peräkkäin, esim. ensin päivälliseksi ja loput seuraavan päivän lounaaksi.
  • Teen suunnitelman ainakin aluksi hyvin yksityiskohtaisesti; esim. yksi ateria voisi olla vaikka  lihapullia, perunamuussia, maustekurkkuja ja vihreää salaattia.
  • Kahden viikon jälkeen tehdään uusi suunnitelma.
  • Ruokalista on joustava siinä mielessä, että viikonloppuna tarkistetaan jämätilanne jääkaapista ja pakastimesta. Jos jämiä on runsaasti, ne syödään pois ja jatketaan ruokalistalla vasta sen jälkeen.
Tämä on ruokasysteemin ensimmäinen versio, joka varmasti vielä hioutuu käytännön kokemusten kautta, ja jota varmaan täsmennän vielä tännekin. Täytyy myös todeta, että en ole vielä kirjoittanut ensimmäistä suunnitelmaa. Sitä on turha aloittaa, ennen kuin inventaariot on tehty, sillä muutoin joudun heti kättelyssä ojasta allikkoon. Olen päättänyt varata ensimmäisen suunnitelman tekoon  suosiolla ainakin pari tuntia, jotta ehdin miettiä kaikki yksityiskohdat loppuun asti.  Vasta siinä vaiheessa päätän tarkemmin myös kauppapäivistä.
Mietin paljon sitä, miten yksityiskohtaisen suunnitelman haluan tehdä. Tulin siihen tulokseen, että ainakin alkuun tarvitsen tosi tarkan listan, tai muuten hyvät aikomukset jäävät toteuttamatta. Tässä on jo käytännössä testattu, mitä tapahtuu kun ostaa kaupasta salaattia sillä ajatuksella, että sitä olisi joskus kiva syödä lisukkeena. Ei tule syötyä. Sen sijaan uskon, että jos jääkapin ovessa lukee ”tiistai: paistettua lohta ja salaattia”, todennäköisyys sille että salaatti päätyy lautaselle asti, on huomattavasti suurempi.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä olisi juuri minulle toimivin systeemi. Mutta senhän näkee sitten kun toteutusvaihe alkaa. Voisin laittaa ekan suunnitelman tänne nähtäville, jos ketään kiinnostaa? Projektiin liittyy myös muita pienempiä tavoitteita, kuten pakastimen järkiperäinen käyttöönotto, ostosten suunnittelun uudistaminen ja ruoanlaittorutiinien kehittämistä, mutta ne täytyy jättää myöhempään vaiheeseen etteivät yksittäiset postaukset veny mahdottoman pitkiksi.

EDIT: Jostain syystä kappalejako ei toimi tässä lopussa. Pahoittelen huonoa luettavuutta.

6 vastausta artikkeliin ”Systeemi!

  1. Hei,
    tätä ruokaprojektia on kiintoisaa seurata, joten jos vain viitsit, niin laita ihmeessä tänne myös eka kahden viikon suunnitelmasi. Lähipiiristä olen huomannut, että tällainen ruokajärjestelmän systematisointi toimii erityisesti lapsiperheissä, mutta itse asiassa olen miettinyt, että miksei se auttaisi myös omassa sinkkutaloudessani? Turhan usein minultakin vanhenee ruokaa jääkaappiin, ja liian usein joudun turvautumaan hinnaltaan minulle turhan kalliisiin ruokalalounaisiin vain siksi, ettei jääkaapissa ole mitään lounasevääksi sopivaa. Lisäksi käyn kaupassa monta kertaa viikossa ja tiedän, että se ei ole taloudellista. Ruokasuunnittelun tavoite minun kohdallani olisi ensisijaisesti säästää rahaa. Sinun suunnittelusi on siis inspiroivaa! Ehkä minäkin joku päivä innostun pelkästä pohdinnasta tekoihin. 🙂

    • Tutustuessani aiheeseen, huomasin että säästäminen tai ylipäätään järkevä rahankäyttö oli usein suunnittelun takana. Minulla taas ehdottomasti tärkeintä on stressin vähentäminen, mutta en pane pahakseni jos rahaa rupeaa säästymään. Mutta olen keksinyt suunnittelulle niin monta hyvää syytä, että niistä pitäisi melkein tehdä oma postauksensa! Laitan listan tänne nähtäväksi kun se tulee valmiiksi. NÄyttää siltä, että valmistelut vievät sen verran aikaa, että todenteolla pääsen listaa toteuttamaan ensi viikon alusta lähtien.

      Niin ja piti vielä lisätä, että mahtavaa jos nämä pohdinnat inspiroivat. Itse olen aivan innoissani 🙂

  2. Kahden viikon suunnitelma, aika kunnianhimoista! Vaikka itselleni pelkkä ajatus moisesta urakasta aiheuttaa lievää päänsärkyä, niin kyllä mua silti kiinnostaa lukea siitä jonkun muun toteuttamana… 🙂

    • Saas nähdä millaista päänsärkyä se täällä herättää… En nimittäin vielä ole tehnyt sitä listaa. JOstain syystä tuo jääkaapin inventointi on tässä tien tukkeena 😉

  3. Hassua tosiaan, miten eri ihmisille ja eri perhe-/elämäntilanteisiin sopii erilaiset ruokasysteemit. Itsekin olen välillä koettanut suunnitella useamman päivän ruoat ja ostaa niihin tarvikkeet valmiiksi, mutta päätynyt toteamaan että itselleni tuo menetelmä ei ainakaan tässä elämäntilanteessa sovi. Kahden hengen opiskelijataloudessamme suunnitelmissa on vaikea pysyä, koska vaihtelevasti toinen tai molemmat syö opiskelijaruokalassa, toinen tai molemmat on illan/viikonlopun töissä, ruoista riittää välillä useammaksi kerraksi ja välillä ei… lisäksi haluan pitää auki sen mahdollisuuden, että satummekin olemaan kaupungilla liikkeellä ja poikkeamme johonkin syömään. En siis halua sitä riskiä, että jotkin ainekset pilaantuvat kaappiin jonkin ennalta-arvaamattoman muuttujan vuoksi. Kun kaapeissa on mahdollisimman vähän ruokaa, pysyy järjestyskin helposti yllä, mikään ei hautaudu toisten tuotteiden alle ja pilaantumisen riski on pienempi, kun ostaa tuoretuotteet (vihannekset, liha, jne.) vasta samana päivänä tai päivää aikaisemmin. Leivän kanssa me ollaan jo pitkään tehty niin, että kaikki menee suoraan pakkaseen: sieltä on helppo ottaa pala kerrallaan leivänpaahtimeen, jolloin saa aina tuoretta ja lämmintä leipää, kun ne eivät pääse pöydällä kuivumaan:)

    Vaikka yksi perustelu monen päivän ruokien ostamiseen etukäteen on juuri tuo, että rahaa säästyy, olen todennut että meillä se on joskus melkeinpä päinvastoin. Jos ostan moneksi päiväksi ruokaa, on todennäköisempää että kaikkea ei ehditäkään käyttää kun suunnitelmat muuttuvat. Sitten on vielä se pointti, että olen tottunut kuuntelemaan kehoani ruoan kanssa ja laittamaan sitä ruokaa, mitä milloinkin tekee mieli. Tuntuisi vaikealta tietää mitä ruokaa haluan syödä viikon päästä lauantaina: mitä jos keho huutaakin jotain täyttävää ja lohdullista, kuten perunamuussia ja lihapullia ja olenkin sille päivälle suunnitellut kylmää tomaattikeittoa? Tai päinvastoin:)

    Tulipas tästä nyt pitkä selostus, pointtini oli siis tuoda tällaista toisenlaista näkökulmaa asiaan. Todella mielenkiinnolla seuraan tätä projektiasi – ruoanlaiton ohella erilaisten projektien suunnittelu on intohimoni. Ja tosiaan laita ihmeessä ensimmäinen suunnitelmasi näkyviin, odotan kiinnostuneena mitä olet sinne kehittänyt:)

    • Kiitos näkökulmasta! Oikeassa olet, elämäntilanne, ruokakunnan koko ja monet muut asiat vaikuttavat siihen, miten asiat kannattaa parhaiten järjestää. Ennen kuin perheeseemme syntyi lapsi, meidän kahden aikuisen ateriasuunnittelu oli hyvin samantapaista mitä itse kirjoitit. Mutta nykyisin kun säännöllinen ruokarytmi on välttämättömyys, se aiheuttaa ihan uudenlaisia haasteita. Ruokaan liittyvä stressi ja sähläys johtuu minulla suuresti siitä, että olen noudattanut vanhoja tottumuksia vaikka tilanne on muuttunut ihan erilaiseksi. Nyt olen onneksi havahtunut siihen, että toisinkin voi tehdä.

Jätä kommentti