Raivaamisen rutiinit

Teen melkein joka aamu täsmälleen samat asiat lähestulkoon samassa järjestyksessä. Jos syömistä, pukeutumista yms. ei lasketa, kaikki rutiinit liittyvät kodinhoitoon. Tyhjennän ja täytän astianpesukoneen. Hoidan monenlaisia pyykkiasioita; lajittelen kuivat pyykit kaappeihin, laitan uuden koneellisen pyörimään, keräilen mahdolliset eksyneet likapyykit pyykkikoriin sekä lajittelen ja viikkaan puolipitoiset omalle paikalleen. Tuuletan ja petaan sängyn. Usein huiskaisen lopuksi pahimmat sotkut omille paikoilleen. Kaiken tämän lisäksi minulla on vielä tietyt viikonpäivät, jolloin imuroin ja pesen vessan ja kylppärin.

Arki rullaa pitkälti rutiinien varassa. Niiden avulla varmistan, että monet pikkujutut tulee hoidettua ajallaan. Tiedän kyllä, että toisille rutiinit ovat kauhistus. Ne kuulemma tappavat luovuuden ja rajoittavat vapautta. En mene kiistämään itse kunkin henkilökohtaista kokemusta, mutta itselläni rutiinit ovat arjen pelastus. Minusta on vapauttavaa, kun voi tehdä järkeviä asioita ilman, että pitäisi hirveästi miettiä mitä nyt pitäisi tehdä ja mitä seuraavaksi. Sen sijaan voi pyykkejä taitellessa suunnitella päivää tai vaikka uutta blogikirjoitusta. Rutiinien avulla monet vähän tylsemmätkin hommat hoituvat vähän kuin itsestään.

Tutkimuksissa on todettu, että yksi syy sille miksi ihmisille kertyy aivan liikaa tavaraa on siinä, ettei meillä ole vakiintuneita rutiineja raivaamiselle. Meillä on kyllä runsaasti rutiineja, jotka tuottavat lisää tavaraa: juhlapäiviä, alennusmyyntejä ja niin edelleen. Mutta onko vuodessa yhtään hetkeä, joka olisi omistettu tarpeettomasta tavarasta luopumiselle? Puhutaan joulusiivouksesta tai kevätsiivouksesta, mutta silloinkin kai yleensä vain järjestetään ja puunataan, ei varsinaisesti heitetä tavaraa pois? Olisikohan aika ruveta luomaan uusia perinteitä?

Minulle tavaroiden karsiminen on jatkuvasti käynnissä oleva prosessi. Pidän silmällä omaisuuttani, ja kun jokin alkaa näyttää tarpeettomalta, mietin miten siitä parhaiten pääsisi eroon. Annan tavaroita pois (olen lahjoittanut laatikoittain astioita ja vaatteita parempaan käyttöön) ja myyn kun siihen tulee sopiva tilaisuus. Minulla on tietyt kriteerit säilytettäville vaatteille. Jos jokin on peruuttamattomasti rikki tai tahraantunut, en edes yritä myydä sitä, vaan laitan suoraan roskiin tai Uffille. Tällä systeemillä tavaramäärä pysyy aika hyvin aisoissa. Toivottaisin silti tervetulleeksi jonkun kansallisen raivauspäivän, jolloin kaikki raivaisivat tavaroitaan, sen sijaan että ostettaisiin lisää krääsää somisteeksi.

4 vastausta artikkeliin ”Raivaamisen rutiinit

  1. Rutiinit on arjen pelastus,olen samaa mieltä. Ja huomaan muutamassa päivässä jos rutiinit jää vähemmälle… kaaos uhkaa meidän huushollia välittömästi. Tämän olen myös todennuit joskus kun olen ollut työmatkalla muutaman päivän. Pyykkikaappi turvoksissa ja muuhun huusholliin sais käyttää raivaustraktoria. 😉 Tosiin yleenäs mies kiitettävästi pitää huolta, että edes keittiön pöydät on 80% tyhjät. Tietää miten inhoan ruuanlaittamista sotkuisessa keittiössä.
    Tuota raivausosastoa olen yrittänyt toteuttaa siten, että pidän ”teemaviiikkoja”.Tällä viikolla esim. kylpyhuoneet ja KHH, joista yritän joka päivä raivata jotain. 15 min kerrallaan per päivä olis riittävä aika, mutta sitäkään ei aina ”mukamas” tunnu löytyvän. =)

    • Mulle on myös yritetty lanseerata tota ”5-10 minuuttia päivässä” -tekniikkaa, mutta jotenkin se ei ole kolahtanut. Huomaan että itselleni on tärkeämpää, että asiat tapahtuu suunnilleen samaan aikaan päivästä, jos haluan pitää rutiinista kiinni. Esimerkiksi imuroin aina aamupäivällä, ajatus iltapäiväimuroinnista tuntuu syystä tai toisesta todella vastenmieliseltä…

  2. Toukokuussahan taitaa olla Kansallinen siivouspäivä(?) jolloin on tarkoitus raivata ympäristöä tai myydä omia tavaroita vaikkapa pihakirppiksellä.

    Ajatuksesi säännöllisestä raivaamisesta on todella kannatettava, ja nimenomaan säännöllisesti _useammin_ kuin kerta vuoteen. Itselläni on olemassa lähtevän tavaran laatikko, johon tavara tai vaate päätyy HETI kun tulee mieleen että onkohan tuokaan tarpeellinen. Laatikon täytyttyä sisällön voi vielä tsekata ennen Konttiin viemistä.

    • Näitä uusia rutiinejahan voi kehitellä oman mielen mukaan. Musta tuntuu, että hankalin vaihe raivaamisessa on sen tavaran poistaminen asunnosta lopullisesti. Seulominen onnistuu minulta aika helposti, mutta sinne loppusijoitukseen saaminen onkin sitten työn takana.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)