Enpä juuri hullutellut

Kun kerran lähdin sille tielle, niin kerrotaan nyt, miten keltaisen hässäkän keskellä meni. Olin kuvastosta katsonut muutaman tuotteen, jotka meinasin ostaa. Niitä oli mm. eräs mekko ja orkidea. Tavoitteena oli täsmäisku tarkasti valittujen tuotteiden luo, ja sitten äkkiä kassan kautta kotiin.

Ei mennyt ihan suunnitelman mukaan. Tein kyllä sen täsmäiskun mekko-osastolle. Mutta en edes sovittanut vaatetta, sillä se näytti jo vaatepuulla roikkuessaan huonolaatuiselta. Halpa se tietysti olikin, mutta miksi ostaisin halpaa ja huonoa? Eikö alennusmyynnin ideana ole napata halpoja ja hyviä tuotteita? Kiertelin hieman vaateosastolla, ja huomasin saman ilmiön muuallakin. Monet edulliset tuotteet olivat jo valmiiksi vähän nyppyisen näköisiä. Ei sellaisia minulle, kiitos. Ostin lopulta yhden neuleen, koska se oli a) edullinen b) kivannäköinen c) konepestävä ja d) muun värinen kuin musta. Siinä kuvasto piti paikkansa: valtaosa vaatteista oli mustia. Tai ehkä tumman violetteja. Voi ankeus! Musta on kyllä monikäyttöinen väri, mutta sitä on jo kaappi pullollaan.

Loppujen lopuksi taisin ostaa yhden etukäteen suunnittelemani tuotteen. Niissä muissa oli kaikissa jotain vikaa – joko ne olivat jo loppu, tai sitten ne eivät näyttäneet samalta kuin kuvastossa, tai sitten tulin muuten vain tolkkuihini ja jätin tavaran kauppaan. Ostin kyllä paidan lisäksi muutakin, puoliheräteostoksina. Puoliksi sikäli, että ne eivät kuuluneet etukäteissuunnitelmaan, mutta olivat kuitenkin ostoslistalla muutenkin. Kaikki oli käyttötavaraa; hammastahnaa ja sen sellaista, jota käytetään jatkuvasti. En niitä sen kummemmin etsinyt, kunhan tulivat reitillä vastaan. Kaikki mahtui loistavasti yhteen keltaiseen kassiin ja aikaa meni noin tunti. Aika kohtuullista.

Yleisvaikutelmaksi jäi, että sekä tavaraa että ihmisiä oli hirveästi. Ehkä katselin kaikkea kriittisemmin kuin yleensä, mutta jotenkin tuli sellainen tunne, että mukana oli paljon keskinkertaisia tuotteita, joiden hinta ei laatuun nähden ollut kovin edullinen. Kuten aiemmin kirjoitin, hintojen arvointi piti tehdä tuotekohtaisesti. Toisin sanoen miettiä jokaisen tavaran kohdalla, onko tämä hinta tästä tavarasta sopiva, tai peräti halpa? Läheskään aina vastaus ei ollut positiivinen. Katselin muutamia merkkivaatteiden mallikappaleita, mutta minusta yli 60 euroa t-paidasta on liikaa, oli tarjouksessa tai ei. Väenpaljous sai aikaan myös sen, että liikkeeseen ei tehnyt mieli jäädä huvikseen vaeltelemaan.

Summaisin päivän reissun onnistuneeksi niissä olosuhteissa, kuin Hulluilla päivillä on mahdollista onnistua. Perjantaina käyn vielä hakemassa yhden tuotteen, ja sitten riittää.

4 vastausta artikkeliin ”Enpä juuri hullutellut

  1. Ostin viikonloppuna Citymarketista 45 eurolla aterinsarjan joka maksoi hullareilla 59 €, eli kannattaa tosiaan olla kriittinen siellä…

    • No just! Tätä juuri tarkoitin sillä, että on vaikea arvioida tuotteen edullisuutta, jos ei tiedä mikä on normaalihinta. Tosiaan se, että tuote on Hulluilla päivillä myynnissä, ei ole takuu siitä että se olisi hirmuisen halpa.

  2. En koskaan ole ymmärtänyt miksi ihmisillä on niin uskomattoman kova hinku Hulluille päiville. Kerran kävin (pikaisesti) katsomassa mistä on kyse ja ostin muistaakseni pienen pussin irtokarkkeja, sitten äkkiä ulos enkä ole kaivannut takaisin. Onko kyse jostain tietynlaiseen kulttuuriin ”kuuluvasta” jutusta jota kuuluu tukea?

    • Luulisin, että Stocka on vain onnistunut luomaan niin vahvan brändin, että se houkuttelee ihmisiä. Sokoshan on yrittänyt samaa, mutta jostain syystä ei ole onnistunut yhtä hyvin. Stockan katalogi on tehty tosi houkuttelevaksi, mukana on aina muutama todella edullinen sisäänheittotuote (yleensä jokin tunnettu merkki tms.) ja sitten kun niitä keltaisia kasseja alkaa vaeltaa katukuvassa, niin tulee varmasti helposti sellainen olo, että jostain jää paitsi jollei mene mukaan. Nykyisin tungos ja ryysis ovat kyllä aika epähoukuttelevia, mutta ihmisethän tunnetusti innostuvat, jos tarjolla on jotakin todella halpaa… Taitaa olla psykologinen juttu.

Jätä kommentti