Unelmien jääkaappi

Voin tunnustaa. Kuvittelen aina ruokakaupassa olevani parempi ihminen kuin todellisuudessa olen. Inspiroidun hevi-osastolla, ja ostelen kaikkia ihania kasviksia ja hedelmiä. Hankin eksoottisia maustekastikkeita. Tuoretta leipää. Marinoituja oliiveja. Silakkamarkkinoilta hankin ihania kotona tehtyjä tuotteita. Kauppahallissa fiilistelen kaikkea mahdollista. Sitten tulen kotiin, laitan ruoat kaappiin ja unohdan ne sinne. Löytääkseni puolen vuoden päästä ne uudelleen, tällä kertaa pilaantuneina.

Jääkaappi on pahin kompastuskiveni heti niiden paperiröykkiöiden jälkeen (joita tosin ei siis ole enää olemassa!) Teen ruokakaupassa helposti heräteostoksia, mutta en kotona osaa tai muista käyttää ostamaani ruokaa. Joudun heittämään ruokaa pois, ja tunnen asiasta jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Olen jo pitkään tiedostanut ongelman, ja yrittänyt ratkaista sitä. Tilanne on parantunut kun olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota, mutta hairahdan edelleen säännöllisesti ostamaan jotain, mitä ei tule syötyä.

Unelmieni jääkaappi on aina täynnä ihania tuoreita ruokia; tuoreita kasviksia, kalaa ja lihaa, itse tehtyjä herkkuja ja luomutuotteita. Itse asiassa usein näin onkin. Se, mikä ei vastaa todellisuutta on ruokailutottumukseni. Unelmissani syön äärimmäisen terveellisesti, herkullista tuoreruokaa. Todellisuudessa syön kyllä tuoretta (en käytä lainkaan eineksiä) mutta laitan aina samoja ruokia, en kokeile uusia reseptejä arkisin ja laiminlyön täysin salaatit ja hedelmät. Tähän ongelmaan on siis vain kaksi ratkaisua: joko rupean oikeasti syömään kaiken minkä ostan, tai sitten lakkaan ostamasta sitä mitä en syö.

Tämä dilemma vaivaa todennäköisesti monia muitakin, eri elämänaloilla. Ostatko kirjoja joita et kuitenkaan lue? Tai vaatteita jotka jäävät pitämättöminä kaappiin? Työkaluja, joita et käytä? Tervetuloa kerhoon. Tässä jälleen yksi syy sille, miksi tavarat eivät kaapeista vähene. Minulla tosin kyseessä on jääkaappi, mutta se ei varsinaisesti paranna tilannetta.

Jätä kommentti